sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Loma!



Ah, loma on alkanut! Ja ensi töiksemme lähdimme Rajasaareen kun sääkin suorastaan vaati rannalle lähtöä. Tämä oli ensimmäinen kerta Rajasaaressa ja täytyy sanoa, että paikka kyllä miellytti. Koiria riitti, ja meno oli kuin jossain Espanjan rannalla, kun sattumoisin samaan aikaan oli Espanjan Koirien tapaaminen. Podengoja ja galgoja ja kaiken maailman mixejä ja murreja oli runsain määrin paikalla. Rannalla uitiin ja juostiin ja haukuttiin ja isosta määrästä koiria huolimatta kaikki näyttivät olevan sovussa keskenään. Kyllä ne koirat puhuu niin taitavasti koiraa että turha siinä on ihmisen enää menoon puuttua.

Topi hieman kahlaili mutta Ryppyä veteen meno suorastaan inhotti. Varpaansa se sai sentään kastettua mutta muuten se tyytyi maakravun elämään. Ihme juttu, että sateessa kastuminen ei ole juttu eikä mikään, mutta uimaan ei tätä kaveria saa kyllä millään.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Juostako vai eikö juosta

Maanantaina pääsimme ensimmäistä kertaa juoksutreeneihin Tuomarinkartanolle. On tätä odotettukin, ja vihdoinkin on taudit selätetty ja sääkin kohdallaan. Olin jo hieman etukäteen kysellyt kuinka nuo maanantaitreenit yleensä menevät ja saanut tietää että kävijöitä riittää ja jonotus tapahtuu vuoronumerolla. Lisäksi siellä saattaa olla toinenkin vetopaikka ihan aloittelijoille. Sinnepä siis matka.

Kahden koiran kanssa joutuu aina varautumaan sellaiseen tilanteeseen, että tuttuja pitelijöitä ei ole kun toisen kanssa puuhaillaan, ja toisen koiran joutuu siksi aikaa jättämään jonnekin parkkiin protestoimaan. Katselimme muiden touhuja hetken aikaa ja koirat olivat selvästi kiinnostuneita ruohikossa suhisevasta vieheestä. Topi siis parkkiin ja Ryppy ensin. Ryppyä ei tarvinnut houkutella käymään kiinni vieheeseen, sitä retuutettiin ja ravisteltiin ja eipä siinä sitten muuta kun koira ja viehe parinkymmenen metrin päähän ja ensimmäinen veto. Kyllä se lähti, vaikka ensin se vilkaisikin taaksepäin että mitäs mamma siellä tönit. Ja toinen veto heti perään yhtä mallikkaasti. Topi tilalle ja sama juttu, leikki vieheen kanssa oli vaan hieman väkinäistä, sillä ikään kuin vaisto käski käymään kiinni, mutta sitten se taas havahtui siihen että sen piti olla hyvin loukkaantunut äskeisestä hylkäämisestä ja keskittyi pomppimaan minun ympärilläni. Kun viehe oli vedetty paikalleen, se ei kiinnostanut enää pätkääkään ja sai mennä omia menojaan. Tuumailtiin siinä vieheen vetäjän kanssa että jätetään tämä nyt hautumaan ja ensi maanantaina sitten uudestaan. Päätin kuitenkin vielä viedä Rypyn kokeilemaan kopeilta lähtöä. Kun meidän vuoro tuli ja kerroin että tuossa juuri ekat vedot otettiin, niin koira lähetettiin koppien vierestä. Lähettäjä neuvoi kuinka pitää koirasta kiinni ja kun viehe lähti ja päästin irti niin Ryppy lähti innoissaan perään. Kiinni saatua viehettä tapettiin ja nujuutettiin oikein urakalla ja leikimme vieheellä koko matkan kun vedin sitä taas lähtöasemiin. Vielä toinen veto ja se meni yhtä hienosti. Olen kyllä tosi iloinen että homma sujui näin mallikkaasti ekalla kerralla. Ehkäpä Rypylle voisi asettaa tavoitteeksi ne MAASTOkirjatkin jossain vaiheessa, jos harjoittelut tässä kesän aikana edistyvät.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Emme olleet sokerista

Olimme Juhannuksen ystäväni (kiitos, Tellu!) mökillä Vesilahdella. Sään laatu oli kyllä tiedossa, joten ajattelin ennakkoon että riittävä vaatetus, sekä ihmisille että koiruuksille, on tarpeen jos mielii olla ulkona. Mökki oli lämmin eikä lämpötila loppujen lopuksi ollut kovinkaan kylmä vaikka sataa tihkutti etenkin lauantaina koko ajan. Ihme kyllä koirat oleilivat ulkona ilman takituksia, ne tulivat ja menivät oman päänsä mukaan ja viihtyivät ilmiselvästi oikein hyvin pihapiirissä tutkaillen rantaa ja metsää (josta löytyi Rypyn riemuksi kalanperkeitä). Ryppy varsinkin oli pitkät tovit sateessa Aaronin seurana laiturilla. Mukava juttu, että mukana ei ollutkaan sokerista tehtyjä koiria! Kotiin lähtö ei ollutkaan sitten niin mukava juttu koirien mielestä, vaan ilmeet olivat hyvinkin happamat kun ne tajusivat että hauskanpito on ohi. Voih, ollapa oma pikku pirtti jonne mennä nauttimaan kesästä...

Eilen nautimme Hallainvuorella aurinkoisesta sunnuntaipäivästä. Ihmettelimme suopursun hahtuvia, joita koirat yrittivät napata suuhunsa.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Sopiscon pojat Mustialassa

Sopisco Bagheera, erikoisnäyttelyssä JUN ERI/-, Open Showssa NUO 3/kp sekä kutsu parhaat liikkeet -kilpailuun (6 urosta n. 120:stä sai kutsun).
Sopisco Buffalo Hunter, "Boots". Erikoisnäyttelyssä JUN ERI/2.

ONNEA HURJAN PALJON VELIPOJILLE!

Joten niinä päivinä kun oma koira näyttää tältä, on pienoinen lohdutus, että onneksi edes sukulaiset ovat hieman fiksumman näköisiä

Ryppy ja MUUT

Vanhankaupunginlahden kaislikossa kasvustoa kurissa pitämässä käyskentelee lauma punakylkistä suomenkarjaa. Usein niitä näkee vain kauempaa, mutta yhtenä päivänä ne sattuivat laiduntamaan ihan rantatien varressa. Ryppy teki heti tuttavuutta näihin otuksiin. Pienoista uteliaisuutta oli havaittavissa myös aidan toisella puolella.






Miehestä mittaa osa 2 ja lastentauteja















Oppia ikä kaikki, koiratkin siis sairastavat "lastentauteja". Tämä ennen erkkaria sopivasti alkanut köhä on lääkärin diagnoosin mukaan nielurisatulehdus. Suuhun kurkistettaessa näkyi selvästi punoittava ja turvonnut nielu. Antibiootilla, tai jos vaan malttaisi ajan tehdä tehtävänsä, paranee. Ei riekuntaa, revittelyä, riehumista. Kaikki kiva r:llä alkava siis kielletty. Ei vaiskaan, me tehdään kuitenkin ihan normaaleja kävelylenkkejä mutta jätetään ne juoksut sikseen kunnes on vaiva ohi.

Pojat kävivät lääkärissä myös puntarilla. Molemmilla lukema oli 15,9 kg valjaat päällä, eli jos valjaat painavat n. 200 g niin paino olisi siis 15,7 kg. Varsin sopiva kaiketi. Molemmat ovat toki hyvin eri mallisia ruumiinrakenteeltaan. Rypyllä on pyöreämpi runko ja muutenkin vankempi olemus. Topi on vielä varsin luipero laiheliini ja rungoltaan pidempi. Aika tehnee tässäkin tehtävänsä, toivottavasti sitä massaa nyt tulisi edes hieman enemmän aikuisikään mennessä.

maanantai 8. kesäkuuta 2009

Ja pääsihän se Anna kuitenkin Mustialaan...

...mutta narun päässä ei ollutkaan omat koirat, vaan sai esittää (kivaa!) ihanan, valloittavan ja aurinkoisen Adan (Belltown Elle Enigma), joka debytoi pennut 7-9 kk -luokassa. Ada pärjäsi asenteella ja valloitti tuomarin temperamentillaan ("outstanding temperament") ollen näin ollen PN2.


Kuvat on ottanut ja copyrightin omistaa Heidi Björkman

Tuulipuku oli tämän päivän asuvalinta. Asukokonaisuutta sulostutti hattu, kerrasto ja villasukat. Ja oli jopa ihan kohtalaisen lämmin olo.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Ruma sana

Mustialan reissu meni romukoppaan, kun pojat saivat köhän. Ei harmita ihan vähääkään, vaan suorastaan sapettaa. Mut kun ei voi mitään. Mä lähden sitten huomenna turistiks ihailemaan muiden whippettejä. Saavat pojat möllöttää kotona keskenään. Tai eihän ne tietenkään möllöttämään jää kun eivät muka ole kipeitä (paitsi että köhisevät ihan muuten vaan) vaan luultavasti kotona tapahtuu tällaista aktiviteettia (kuvattu aamulla):


Ryppy "the murinamiäs" haluaa leikkiä ja sillä välin Topi tarkistaa onko aamiaispöytään jäänyt mitään ryövättävää.