keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Aurinko kävi kylässä

Tarjolla tänään

Harrastuksensa ja intohimonsa kaikilla. Saanko esitellä: LUU. Se on Topin hartaudella hoivaama ja monta päivää muhinut. Sitä on käännelty jotta se saa riittäväsi ilmakylpyjä joka kantilta ja sen jälkeen lopputulosta on vielä kärsivällisesti katseltu ja ihasteltu. Palaakaan ei ole syöty, ei vaikka mieli tekisi! Ja mitä tapahtuu? Ryppy mokoma vie sen ja panee lekkeriksi!

maanantai 22. helmikuuta 2010

Kyllästyttääkö?

Jeps, vastaus on että kyllästyttää. Talvi nimittäin. Tämä ei ole poikkeava mielipide, mitä nyt on aiheesta tullut puhuneeksi tai kuulleeksi puhuttavan. Mutta hei, jos on yksikin päivä että ei tuule jäätävästi ja pakkanen ei mene yli -10 asteen, niin me yritetään nauttia edes hieman. Hallainvuoren polkuja ollaan käyty tallaamassa ja rallaamassa pitkin hiihtolatuja aamukuudelta (hyi hyi), kunhan ketään aamuvirkkua hiihtäjää ei ole näkyvissä.

Taminetta saa pukea päälle ja koirilla on lenkeillä kahdet takit päällä. Sain ommeltua yhden haalarinkin jopa. Topi sitä käyttää, kiltti poika kun on, mutta Ryppy ei kävele askeltakaan jos kehtaan hänelle moisen pellepuvun pukea. Tossutkin tilasin ja totesin ihan hyviksi, mutta kun minä en jaksa niitä päälle pukea niin annoin ne eteenpäin niitä enemmän tarvitseville. Ei vaan jaksa tätä pukemista enää.

Topi täyttää kohta 2 v. Hän on kyllä aikuistunut mikäli sen mittari on turhanpäiväisen riekkumisen pois jääminen. Ryppy parka saa riekkua nyt yksin. Toisaalta Rypylle on kehittynyt varsin hyvä taito houkutella Topi leikkimään. Se nappaa luun suuhunsa ja alkaa urisemaan ja örisemään ja loikkimaan sohvalta toiselle. Usein sitten Topi äityykin leikkimään mutta se tapahtuu varsin säännöstellysti ja hillitysti. Leikki on pennuille, Topi on nääs käytännön mies. Ja ulkona ei kaahata, vaan siellä pitää haistella, jäljittää ja metsästää. Ei riekkua. Tai jos joku riekkuu niin sille laitetaan stoppi. Hoh hoijaa, pitääköhän tähän talouteen hankkia joku pieni pyörremyrsky piristämään Rypyn arkea.