tiistai 30. marraskuuta 2010

Lisää terveystuloksia - more health examinations

Aiemmin tänä keväänä kävimme poikien kanssa silmäpeilauksessa ja sydänkuuntelussa. Molemmista tuli puhtaat tulokset. 25.11. kävimme puolestaan polvien taivutuskokeessa ja tästäkin tuli Topsukalle ja Rypsykälle terveet 0/0 -tulokset!

Earlier this spring both Topi's and Ryppy's eyes and heart were examined and they were healthy. Now their knees were checked and the results were healthy 0/0 for both!

The same sofa, two ways of resting


Certainly, you can paint a picture of me!

Yes, the more pillows the better. My second name is by the way R-e-l-a-x

Lohja Open Show

Yes, we were also there! Judge was Kicki Sandell (Zelig Whippets) from Sweden. Both my boys got lovely reviews!


Photo Mari Kääriäinen
Someone looks very perky. Ryppy darling was happy and enthusiastic (!!!). He placed 4th in open class. His review: En stram och fin hanhund. Fint uttryck. Önskar mågot mera underkäke. Har ett fint förbröst och en tillrackligt utfylld front. Tyvärr något upprätt skuldra. Fin kropp. Bra över- och underlinje. Tillräckliga vinklar bak. Rör sig med tillräckligt långt steg.

Topi was expectedly 5th out of five fantastic champion class males, but he nevertheless received HP. Topi's review was following: Mycket vackert uttryck. Ett fint huvud men skulle önska något mera underkäke. Välvinklad front med ett fint förbröst. Utmärkt lång kropp. Tillräckliga vinklar bak. Rör sig bra men vill för dagern skuta upp ryggen något i rörelse. 

Muutama kuva lisää Rypystä, kiitos Kirsi Aallolle!



Ryppy osallistui myös Pipsqueak Hymyhuulen jälkeläisryhmään
P. Hymyhuuli, Besties Järkikulta, Besties Pro Et Contra, P. Onnenkoru, P. Onnenlantti


torstai 11. marraskuuta 2010

Lahti KV 30.10.2010

Tuomari/judge Saija Juutilainen

Söpönen nassu Ryppysellä. Voi että, tällä pojalla on kyllä ilmeikkyyttä roppakaupalla: siinä se killittää isot tummat silmät kiiluen, että tulisiko sitä namia kun hän on niin hyvä poika. Ja onhan se! Mutta pelkkä söpöstely ei nyt oikein riitä, kun pitäisi olla myös reipasta show-asennetta. Vetelällä esiintymisellä tulee vain jumbosijoja. Ryppy nimittäin suhtautuu välinpitämättömästi ja innottomasti näyttelyihin eikä liiku parhaalla mahdollisella tavalla (joojoo, lisää reeniä!). Ryppy on sellainen vaatimaton tyyppi, joka tekee kyllä parhaansa, mutta toimii säästöliekillä tilanteissa, jotka eivät sitä kiinnosta. Nyt minä kyllä päivittelen, että miten meninkään ilmoittamaan Rypyn Messarin näyttelyyn amerikkalaiselle (njoo, Argentiinasta oli tuomari, mutta olettaisin että on aika jenkkimeininki näyttelyiden suhteen) tuomarille, kun sitä show-attitudea ei koiralla ole. Äh.

Ryppy has the cutest face. But unfortunately that is not enough since he lacks that needed show-attitude with engergy. He doesn't give his best when moving - but that is nothing new, he has laways been nonchalant and listless at shows. His personality is somewhat modest and unnoticeable and he tends to slow down if there is nothing thrilling (from his point of view) going on.


AVO EH/4
2,5 vuotias. Erinomaisen lihaksikas nuori uros, jolla sopivasti runkoa ja luustoa. Hyvä, riittävän urosmainen pää. Hieman alaskiinnittyneet korvat. Hyvä purenta ja ilme. Tyylikäs kallo. Vahva takaosa. Tarvitsee paremmat etukulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvä häntä. Liikkuu kevyesti. Turhan löysät kyynärpäät. Sivuliike voisi olla ulottuvampi. Kaunis käytös.

2,5 years old. Excellently muscled young male with appropriate body and bones. Good, enough male -like head. Ears set a bit low. Good bite and expression. Stylish skull. Strong hindquarters. Needs better front angulations. Good paws. Good tail. Moves lightly. Overly loose elbows. Side gait could have more reach. Nice behavior.



tiistai 2. marraskuuta 2010

Agilityä Topin kanssa


Tässä A-esteen päällä pönöttää ja tähystää kesäisen agilitykurssin osallistujamme, Topi. Mukavaa oli ja kaikki esteet on nyt kokeiltu. Topin suosikkeja ovat kaikki kiipeilyesteet: puomi, jolle se karkaa aina tilaisuuden tullen, A-este, keinu ja sitten sadepäivän pelastus eli putki, jonne voi mennä kuikuilemaan että koska sade loppuu. Estesarjat menee ihan hienosti jos esteet ovat vähänkään linjassa, mutta sitten jos tulee käännös johon minä en ehdi mukaan tai edessä häämöttää houkutteleva puomi, vaikka sinne ei pitäisi mennä, niin tuleehan näitä "eiku-oho" tilanteita. Vauhtia on ja innokkuutta, joten mielelläni tätä harrastusta jatkan ja ilokseni päästään agiliitämään vinttariporukalla Pitäjänmäessä ensi sunnuntaista lähtien. Jee!

kännykällä räpsittyä

maanantai 1. marraskuuta 2010

Oppimisen vaikeudesta

Lelut on ihan parasta Ryppysen mielestä.
Kerron aina kaikille, että meidän koiria ei ole koulutettu.  Ja pitäähän tämä paikkansa, koska ne ovat kouliintuneet elämään ihmisen kanssa, oppineet siinä ohessa muutamia temppuja, mutta mistään tiedostavasta, suunnitelmallisesta ja järjestelmällisestä kouluttamisesta en voi puhua. Ei, koska minä en osaa. Ne ovat oppineet että pitää istua ja odottaa, ennen kuin saa ruokaa eteensä. Ja että ohitetaan nätisti muut koirat, kun sanon ”ohi” ja kaivan taskusta namia. Ja ”kiipee” tarkoittaa sitä, että hypätään puistossa ison kiven päälle ja sitten saa namia. ”Istu”, ”maahan” ja ”odota” on opittu käsimerkkeinä.  Ja sitten tulee sitä namia. Nyt jos kysytään, että miten koira on nämä edellä mainitut asiat tullut oppineeksi, sanoisin että ”en tiedä, mä vaan opetin jotenkin tolleen ja sitten se vaan oppi tossa niinku ohessa ja me vaan ollaan eletty yhdessä ja silleen”. Ollaan eletty yhdessä. Ja koira on nyt aika fiksu eläin oppiakseen, mitä täytyy tehdä jotta saa sapuskaa eteensä. 

Pelkkä passiivinen eläminen ja oleminenkin johtaa välillä tilanteisiin, joissa joutuu nöyrtymään. Jep, nöyrtyminen on yksi isoimmista asioista, minkä joutuu opettelemaan koiraharrastuksen parissa. Nöyränä saa olla ensinnäkin oman kokemattomuuden puutteen vuoksi. Ja ihan kun nöyryys yksin ei riittäisi, pitää olla valmis kohtaamaan vastoinkäymisiä ja epäonnistumisia ja olla lannistumatta niiden edessä. Niin, sellaista se on, kun opettelee kommunikoimaan koiran kanssa saatikka sitten että koluttaisi sitä (tai mitä tahansa muuta eläintä). Kouluttamisen teoriassa on jo pureskeltavaa, enkä tarkoita sitä, että miten opetetaan step-by-step menetelmällä joku temppu, vaan tämäpä onkin laajempi juttu sisältäen koirapsykologiaa (mitä sen nyt sitten onkaan, käyttäytymis/viettiteoriaa) ja itse koulutusmenetelmiä, minkälaista palautetta antaa, koska palautetta antaa, kuinka usein palautetta antaa, missä suunnassa palautetta antaa, kuinka usein palautetta antaa. Käytännön tekemiseen ja suoraan toimintaan tähtäävänä ihmisenä sanoisin että OH MY GOD! Ja luovuttaisin.  

Topi tykkää palloista
Olin siis viikonlopun lyhytkurssilla koskien naksutinkoulutusta. Ajattelin haastaa itseni ja antaa itselleni mahdollisuuden oppia jotain uutta. Hupsista heijaa, meinasin kyllä lannistua jo alkuunsa, kun tajusin kuinka paljon olisi opittavaa. Viikonlopun kurssi oli vain yksi pieni raapaisu tähän valtavan suureen kokonaisuuteen ja se mekaaninen tekeminen olisi ihan oikeasti lopputulema siitä, että ihan oikeasti tajuaa mistä on kyse. Tai tekemällä oppii? No joo, voi oppia myös tekemään väärin. Lohduttavaa kyllä, teoriaosuudessa kerrottiin, että koska koira kestää epäonnistumisia kuitenkin aika hyvin (perustuen suden saalistuskäyttäytymiseen, jossa vain yksi onnistunut saalistus useampaa epäonnistumista kohti), niin ei sitten muuta kuin kokeilemaan. Minä opin ainakin sen, että on erittäin helppoa naksutella vääräaikaisesti. Ja pitää miettiä etukäteen tarkkaan, että mitä haluaa opettaa ja miten. Ja että pitää edetä riittävän pienin askelin. Ryppysen kanssa ei päästy kovinkaan pitkälle. Se oppi nuolaisemaan kosketuskeppiä kuonolla koskettamisen sijaan, mutta ilahduttavaa kyllä se halusi yrittää ja tajusi että tekemistä seuraa naksahdus ja nami ja jaksoi todella hienosti kaksi tuntia erilaisia harjoituksia eikä luovuttanut, vaikka selvästi näki kuinka se yritti laittaa sitä pääkopassa olevaa maissinjyvää siihen hernettä varten tarkoitettuun reikään. Vertailuksi voin kertoa, että nelikuinen belgin pentu oppi peruuttamaan ja kiertämään kartiota ja vaikka mitä ihan nanosekunnissa, mutta tämä vertailu onkin hieman epäreilu.  

Tästä jatketaan. Mottona onkin ”Se että tekee on tärkeämpää kuin että jättää tekemättä väärin tekemisen pelosta”.