torstai 31. maaliskuuta 2011

Pennut ovat syntyneet! Puppies are born!

From left: boy, girl, girl, girl, boy, boy
Kuusi potraa ja pontevaa pentua syntyi tänään. Kolme poikaa ja kolme tyttöä tuli.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Liettuan matka - arvostelut

All photos by Ramune Balciuniene Kennel Absoliuti Idile. Thank you Ramune <3
Full results HERE

19.3. Marianne Holm, Finland
VG -
Well muscled, nice head, ought to be stronger, very low set on of ears, but ???, too weakly angulated in front, enough deep ribcage, the step should be much more efficient and longer and the tail tend to rise.


******

20.3. Helina Simberg-Jürgens, Estonia
EXC/2
Excellent type, well balanced, clean head, enough length of neck, good topline, well angulated, high stepping, good tempered.

It's My Party Tik Romantika, Sopisco Bengal Tiger, Whiptails Sweet As Sugar


Urosten paras molempina päivinä ja uusi Liettuan Valio ja Liettuan Voittaja 2011 oli Whiptails Sweet As Sugar. Isot onnittelut!




Odotusta, odotusta

Liettuan matka - näyttelypäivät

Lauantaina oli Liettuan Voittaja -näyttely ja sunnuntaina Vilnus Cup eli kaksi CACIB -näyttelyä. Minulla ei ollut todellakaan mitään odotuksia näyttelyistä, valioluokassa koiran kun pitää olla jo todella moitteeton ja handlerillakin osaamista. Me nyt ollaan omasta mielestäni sellaista keskikastia molemmissa. Näyttelypaikalle lähdettiin jo aamulla ja luvassa oli siis molempina päivinä kolmen tunnin odotus ennen omaa kehää. Hallista löytyi hyvin häkille paikka kehän liepeiltä ja halli oli siisti ja valoisa. Passeja ei juurikaan tarkastettu. Mekin käveltiin lauantaina vaan sisään ja sunnuntaina passeja tarkastava elänilääkäri huitasi meidät sisään, kun huomasi että me ollaan käyty hakemassa häneltä ekinokokki -leima passiin edellisenä päivänä. Näyttelyluettelot sai ostaa heti ovensuusta ja luetteloita myyvä täti oli kovin närkästynyt, kun ei ollut tasarahaa. Meinasi luettelo jäädä saamatta, mutta kun maksoin liteillä niin sitä vaihtorahaakin löytyi. Tarvikemyyntiä oli ihan kivasti ja kävinkin molempina päivinä ostoksilla. Mukaan tarttui kuivattuja herkkuja, uusi teräksinen ruokakuppi ja yksi lelu. Koiran passia  varten piti hakea se madotusleima elänlääkäriltä ja hoidin asian jo lauantaina. Ihmettelen vaan tätä systeemiä, koska leiman sai sillä että meni rahan ja lääkepakkauksen kanssa eläinlääkärille. Koiraa ei tarvinnut ottaa mukaan saatika madottaa koiraa siinä eläinlääkärin nähden. Omistajan kontolle siis jäi, että ne matolääkkeet sitten kans otettiin. Hyvän tienestin teki tämä lääkäri viikonlopun aikana ihan varmasti. Messuhallilla oli hyvä buffet-ravintola, josta sai maittavan ja täyttävän aterian, eli ei tarvinnut olla eväiden varassa koko päivää. Erittäin mukavaa oli se, että koiraa pääsi ulkoiluttamaan vapaasti messuhallin ulkopuolelle.

Kehistä: Numerolapun sai kehäsihteeriltä. Mukaan piti ottaa Liettuan Kennellitton lähettämä näyttelyyn ilmoittautumisen vahvistuskirje. Laatuarvostelut ja kilpailuluokka menee samalla tavalla kuin Suomessa ennen sääntömuutosta, paitsi että nauhoja ei jaeta. Laatuarvosana kerrotaan siis suullisesti. Sukupuolen paras koira valitaan luokkansa voittaneista koirista, eli muita sijoja kuin ykkössija ei jaeta. Sertin voi saada luokkavoitosta, jolloin kyseessä on luokkaserti ja ns. ison sertin saa sitten se sukupuolen paras koira. Sukupuolen paras plus molempien sukupuolten junnuvoittajat kilpailevat ROP:sta ja ROP juniorista. VSP:tä ei jaeta. Yksinkertaisesti näin, mutta kehiä seuratessa minulle jäi kyllä vähän epäselväksi että mistä milloinkin kilpaillaan.

Lauantaina tuomarina oli Marianne Holmström Suomesta sunnuntaina oli Helina Jürgens-Simberg Virosta. Molemmat olivat uusia tuttavuuksia ja varsin selkeitä ja perusteellisia työskentelyssään ja käsittelivät koiria miellyttävällä tavalla. Molempien päivien kehäsihteerit puhuivat myös englantia ja kehät pyörivät napakasti, vaikka sunnuntain kehäsihteeri oli huolimaton tuloksien kirjaamisessa ja tuloksiin tuli meidän osalta virhe, jonka pyysin korjattavaksi. Saas nähdä, meneekö tulos Liettuan kennelliittoon asti korjattuna vai ei. Mutta kun sijoitus oli toinen, eli ei voitettu luokkaa, niin sillä ei sikäli ole lopputulosten kannalta merkitystä, kun mitään titteleitä tai sertifikaatteja ei saatu.

Kirjoitan arvostelut seuraavaan postaukseen... :-)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Liettuan matka jatkotarinan muodossa - lähdön yritys, lähtö ja perille pääsy

Pitäisi varmaan kertoa jotain meidän näyttelymatkamme Liettuaan, ennen kuin Leian pennut syntyvät ja blogi täytyy pentukuvista ja jutuista.

Tämä tulee nyt pätkissä.

Tämä oli siis ihka ensimmäinen ulkomaan näyttelyreissu minulle ja Topille, jonka otin mukaani. Matka oli järjestetty bussimatka, joka alkoi osalla porukasta jo Mikkelistä, josta bussi lähti jo päivällä kohti Helsinkiä pysähtyen ottamaan reitin varrelta mukaan lisää matkalaisia. Minun oli tarkoitus liittyä seuraan torstai-iltana Katajanokan satamassa. Toisin kävi. Tulikin viesti, että bussiin on tullut rengasrikko ja bussi palaa!? Matkustajat koirineen tavaroineen olivat onneksi turvassa, mutta matkantekoväline oli liekeissä. Siinä vaiheessa ajatelin, että matka on sitten tässä, mutta tomerat matkanjärjestäjät tekivät taikojaan ja saivat siirrettyä lauttaliput perjantaiaamulle, järjestettyä uuden bussin tilalle ja yöpaikat moottoritien varteen palosta pelastautuneille ihmisille. Aamulla siis uusi yritys. Onneksi matkanteko oli ajoitettu siten, että alkuperäisen suunnitelman mukaan matkattu oltaisiin läpi yön ja perillä oltaisiin oltu perjantai aamupäivänä ja kun näyttely alkaa lauantai-aamuna, niin siinä olisi ollut sitten aikaa hieman huilia sitten perjantaina. No nyt ei enää jäänyt aikaa huilimiseen, mutta jäi sentään aikaa matkustamiseen ja perillä oltaisiin myöhään perjantai-iltana/yöllä. Eli näyttelyyn ehditään joka tapauksessa.

Täytyy sanoa, että olin etukäteen jonkin verran epämotivoitunut koko matkan järjettömyydestä ja nyt sitten tämä. Ajattelin, että matkaseuralaisilla on varmasti vielä huonommat fiilikset dramaattisten tapahtumien vuoksi, joten vaikka matkaan päästäänkin, niin tunnelma tuskin on kovin korkealla. Olin väärässä. Onnettomuus kirvoitti lähinnä hervottovan hersyvää huumoria ja läpän heittoa. Kyllä on kumman kovapintaista väkeä, koiraihmiset. Korvaava bussi oli ilman mukavuuksia, mutta sillä ei ollut merkitystä, kun matka kerran pääsi jatkumaan.

Matkaseuraksi heti laivaterminaalissa minut adptoi lämminhenkinen Kajaanilais-Oululainen porukka, jossa sattui olemaan myös tuleva hotellikämppikseni. Lauttamatkassa nyt ei ole mitään kerrottavaa. Tallinnasta matka jatkui yhden koiranpissatustauon jälkeen kohti Riikaa, jossa pidettäisiin sitten pidempi tauko ja käytäisiin syömässä. Riikaan on Tallinnasta noin 300 kilometriä ja matka-aikaa bussilla meni viisi tuntia. Eli onhan siinä istumista, kun mennä hurruutellaan 90 km/h ja välillä vähän hitaamminkin pitkin via Balticaa. Pärnun kohdalla oli isompi maantie (moottoritie?) remppa ja olihan tie paikoin vähän kuoppainenkin. Riikassa pysähdyttiin syömään aika hienossa Lido -nimisessä paikassa, jossa sai maistella baltialaisia herkkuja ihan silmilläänkin. Vastaavanlainen paikka, mutta pienemmässä koossa, löytyi myös Vilnasta Akropolis- ostoskeskuksesta. Söin matkalla ihan hyvällä mielihalulla paikallisia ruokia. Täyttävää, siis ei kevyttä lainkaan, ja ihan maukasta, vaikka ei kuitenkaan erityisen makunystyröitä hivelevää. Potut ja possu on näilläkin alueilla tyypillisiä, itse söin kylläkin kalaa joka aterialla. Toiset viisi tuntia vielä matkantekoa ja oltiin perillä Vilnassa yöllä yhden aikaan. Hotellimme oli Karolina, josta oli lyhyt matka näyttelypaikalle messuhalliin ja hotellin heti vieressä oli aivan loistavat koiranulkoilutusmaastot, iso metsäalue, jonne ei nyt kuitenkaan tullut isommin lähdettyä haahuilemaan. Vilnan keskustaan ei olisi mitenkään ehtinyt lähteä tällaisella reissulla, joten hotellin syrjäisempi sijainti keskustasta ei ollut mikään ongelma. Vuodenaika nyt oli hieman epäkiitollinen; se harmaana odottava hetki ennen kuin alkaa taas luonto viheriöimään. Lauantaina satoi räntää ja oli koleaa. Sunnuntaina oli sitten kuivempaa ja aurinkokin vähän pilkahteli, mutta yhtä kaikki kevyemmillä vaatteilla tuli vähän vilu.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Viimeistä viikkoa viedään

Leian massu on jo melkoinen... Vaan kauaa ei tarvitse odottaa, sillä
pennut syntyvät ensi viikolla. Toivottavasti pääsen mukaan
synnytykseen, avuksi siis. Se olisi hieno kokemus.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Kaarina sighthound specialty 5.3.

Judge Mr. Henrik Härling (kennel Play A While), Sweden
All photos by Risto Kääriäinen

 
Pipsqueak Onnenlantti
Open class EXC
Mycket trevlig typ. Lagom men ändå tillräckligt generös. Treligt huvud och uttryck. Flott hals. Bra kroppsdjup. Välformad överlinje. Rör sig ok men kunde visa mer etusiasm.

(Very nice type. Just right but generous enough. Nice head and expression. Wonderful neck. Good body depth. Well shaped topline. Moves ok but should show more enthusiasm.) 

*******



Sopisco Bengal Tiger
Champion class EXC
Masculin hane av bra storlek. Ok linjespel men är något högställd. Bra huvud med härlig uttryck. Kunde önska mer välvinklad framställ. Rör sig ok från sidan men blir något flat i överlinjan. Välpresenterad.

(Masculin dog of good size. Ok outline but is slightly highly posed (???). Good head with lovely expression. Could wish better angulated front. Moves ok from side but becomes somewhat flat in topline. Well presented.)