sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Liedon maastokisat 20.5.


Topin kauden kolmas kisa käytiin Liedossa. Ylikorkeita koiria oli vain neljä, koska edellisenä päivänä oltiin juostu Derby samassa paikassa. Keli oli hyvä kisata, sopivan lämmintä, että pärjäsi fleecellä hyvin, mutta päivä ei muuttunut liian kuumaksi missään vaihessa.

Alkuerärata alkoi suoraan ylämäellä ja sen jälkeen radasta ei sitten nähnytkään paljon mitään, paitsi keskivaiheilla, kun koirat tulivat pitkää alamäkeä alas u-mutkaan, joka jäi taas kumpareen taakse näkymättömiin. Siellä radan näkymättömiin jäävässä osuudessa oli mutka-osuus, jossa tämä meidän Töpinä varmaan jälleen pisti hieman oikaisten, koska se tuli aika isolla etumatkalla alamäkeen. Alamäen loppupäässä oleva u-käännös tuli varmaan sitten taas yllärinä, koska loppusuoralle tullessa Topi oli jäänyt jälkeen. Se, mitä nyt juoksua näin, oli ihan energistä ja menevää, mutta pisteet eivät kuitenkaan riittäneet finaaliin. 219 p ja kolma sija. Uusi huomio oli, että Topin viehelle tekemä tappoisku ei ehkä ole ihan kirjojen mukaan, koska nyt olen nähnyt sen ensin juoksevan vieheestä hieman ohi ja kääntyvän vasta sitten iskuun. Moni koirahan iskee heti, vaikka tulisikin sivusta vieheelle, ja se lienee ominaisuus, joka saa arvostelussa paremmat pisteet.

Topi palautui ihan hyvin ja nopeasti. Seuraavat maastokisat, jotka voisi meidän kalenteriin sopia, ovat heinäkuussa Tampereen seudulla, joten tällä välin täytyy yrittää päästä Kartanolle ratatreenehin vaihtelun vuoksi.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Töölönlahden tournee

Pojan liikuntaharrastuksen myötä, niinsanotun "kuskarin" ominaisuudessa, vaikka autottomana julkisia liikennevälineitä hyödynnämmekin, olen nyt lenkitellyt koiria sellaisissa maisemissa, missä ei normaalisti ole tullut käytyä. Treenejä on ollut Vuosaaressa, Laajasalossa ja nyt viimeisimpänä Töölössä. Kaikkiin näihin kaupunginosiin on päässyt näin mukavasti tutustumaan koiria lenkittämällä, kun odottelen pojan treenien päättymistä. Viime viikolla tein Töölönlahen kierroksen ja ah, miten tämä kaupunki hurmasikaan toukokuisen vehreällä voimallaan. Hesperian puisto oli täynnä ihmisiä, se on kuin yhteinen olohuone, jossa ihmiset rentoutuvat päivän kiireiden jälkeen. Puistossa oli monenlaista  harrastajaa, kickboxingista partiolaisiin, rakastavaisista kahvakuulailijoihin! Tulppaanien kukkaloisto oli myös aivan mahtava.



Lintsipä se siellä
 


 

Linnunlaulun kohdalla koukkasimme radan toiselle puolelle ja teimme kierroksen Kaisaniemenlahden ympäri.

Pitkänsillanrannassa
Pitkänsillan kupeessa oleva ravintolalaivan terassi olisi ollut houkutteleva, mutta ohitimme sen tällä kertaa. Emme jääneet myöskään kahvittelemaan Eläintarhanpuistossa olevaan Kahvila Pirittaan, vaan pysähdyimme Linnunlaulun Sinisen Huvilan kahvilassa pikku kahvi ja korvapuusti -tauolla.

Sinisen Huvilan kahvila
Kun aikaa oli, niin lähdimme vielä kohti Laaksoa Olympiastadionin takaa kiertäen ja siellä olikin riemuksemme koirapuisto. Täällä oltiinkin kovin tarkkaavaisia, koska aidan toisella puolella taisi liikuskella jotain whippettejä kiinnostavia cityelukoita.


Tutka päällä

Ryppykin veti lippiksen päähän
 







Loppumatkasta alkoi jo väsy painaa tai sitten Topilla oli muuten vaan mielessä päästä vierailemaan Töölön arvokiinteistöjen rappukäytäviin. 

Mennään kylään, jookos?
Tännekin olisi mukava päästä


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Lisää pentukuvia. More puppy pics

Pentujen syntymä osui keskiyön hetkille lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Ensimmäinen pentu, poika, syntyi lauantaina 23:32 ja siitä seuraava, musta-valkoinen tyttö klo 23:45, toinen tyttö, punavalkoinen klo 00:00 ja viimeinen tyttö, valko-musta klo 00:15.

Pennut rekisteröidään lauantain puolelle eli 19.5. on nyt niiden syntymäpäivä.

Syntymäpainot olivat: 
poika 314g
musta-valkoinen tyttö 272g
punavalkoinen tyttö 268g
valkomusta tyttö 252g

Tässä vielä lisää kuvia juuri syntyneistä pennuista.


Esikoinen, poika
Äidin tervehdys
Toiseksi syntynyt tyttö, isoäiti Citronella seuraa synnytystä tarkkaan

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Pennut syntyneet - puppies born



1 + 3

Three girls on the left and the boy on the right

First born boy and granma Citronella

Red girl

Red and white boy

White and black girl

Girls

The whole litter

tiistai 15. toukokuuta 2012

Ei ihan Ruusperi

Maastokisakausi Topin kanssa on korkattu jo maaliskuussa Mustialan talvimaastoissa. Hienosti meni, kunnes meno toppasi takasuoralla penkkaan, josta ei niin helpolla päässytkään pois. Radalle oli muodostunut ura, johon joutuessan kohtalona oli joutua lumikasaan. Siihen loppui kisa, 131 points, sijoitus toiseksi viimeinen ja kiitos ja näkemiin.

12.5. oli Hyvinkäällä rotuyhdistyksen 30-vuotisjuhlamaastot.  Sekä alkuerä- että finaalirata oli aivan mahtava, niissä oli koirille tekemistä. Alkuerän alkuosa oli tehty pehmeämmälle pohjalle ja vaati voimaa ja ketteryyttä ja loppuosassa oli tarkuutta vaativat s-mutkat ja u-käännökset ja loppuvaiheen pidempi vauhtia ja kestävyyttä vaativa suora. Topin meininki oli kuin Matti Pellonpään laulussa Keke Rosberg formula rock, kaasu pohjassa holtittomuuteen asti. Vauhtia kun on eikä ketteryttä sitten niinkään, niin käännökset menee väistämättä pitkiksi. Herran tyyliin kuuluu myöskin ennakointi ja ratamestarin pikku u-käännös metsän reunan suuntaan vauhdikkaan s-mutkan jälkeen paljasti armottomasti juuri tämän pisteissä pitkänä miinuksena arvosteltavan ominaisuuden. Pisteitä tuli 196, sijoitus vimppa viimeinen eli 13 ja kiitos ja näkemiin. Sijoituksesta viis, mutta koiran puolesta aina harmittaa, kun se ei pääse finaaliin. Siitä kun niin näkee naamasta kuinka onnellinen se on juoksun jälkeen ja radan suuntaan pyritään aivan välittömästi, kun on hengitys vähän tasaantunut. Ensi sunnuntaina sitten uusiksi. Saas nähdä, kuinka Topi juoksee ensi sunnuntaina Liedossa, onko luvassa samaa hillitömyyttä vai saisiko Liedon mäkiset maastot sen työskentelemään hieman tarkemmin.

Nyt tuli kiirus, viehe hoi, älä jätä!



Finaaleita oli kyllä hieno seurata ja Hyvinkää onkin katsojien kannalta hyvin kiitollinen paikka. Kun tätä lajia on nyt päässyt enemmän seuraamaan, niin alkaa jo hieman tulla ideaa siitä, miltä tehokas ja ketterä juoksutyyli näyttää. Tällainen pitkäraajainen ja suoraselkäinen whippet ei saa laukkaa riittävästi "pakettiin" eikä se selviydy käännöksistä ja suunnanmuutoksista kovinkaan ketterästi. Laukan rytmi hajoaa myös helposti käännöksissä.

Maastokarkelot ovat kuitenkin meille mukava harrastus, joten jatkamma koiran menestyksestä riippumatta lajin parissa. Radallekin jos pääsisi, jospa siellä tulisi tuohon juoksutekniikkaan pientä apua... Nyt pitääkin emännän ottaa itseään niskasta kiinni ja raahautua Kartanon rataharkkoihin opettelemaan sitä kopitusta.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Kenen koti?


Koira syöksähtää ojanpenkan ruohotuppaaseen ja pieni otus pulahtaa veden alle. Jos hyvä tuuri käy, niin voi nähdä vesimyyrän uivan ojanpohjaa pitkin pakoon, mutta useimmiten näkee vain sen peräänsä nostattaman mutapilven.

Sammakot ovat jo kuteneet. Konsertit ja seremoniat ovat ohitse, eikä itse sammakoista näy vilaustakaan, mutta ojista löytyy nyt paikoin kutua. Näin tuoreeltaan se kelluu vielä veden pinnassa ja se on vielä kirkasta ja voimakkaan hyytelömäistä. Vakiokutupaikassakin sitä oli, vaikkakin vähemmän kuin viime keväänä.


Kauriita en ole nähnyt, mutta peuroja kylläkin. Tämä on niiden koti. Ettäs tiedätte.


Tikka on käynyt kuorimassa ison vanhan kilpikuorisen kuusen. Olisiko ollut pohjantikka, jonka olen tässä nimenomaisessa kuusikossa kuullut viihtyvän. Tällä on kyllä myös pikkutikkoja, käpytikkoja ja palokärkiä ja niille oikein loistavat kelopuuapajat, joten tikkojen aherruksen jälkiä näkyy hyvin monessa paikassa.


Jos metsikön nimi on Mäyrämetsä, niin kukahan mahtaa asuttaa tämän pesäluolaston? Asukkaat ovat olleet ahkeria, kevään aikana pesää on siivottu ja maata kaavittu lenkkipolulle saakka. Keväsiivous ja uusien luolaston kulkuaukkojen perusteella täällä elää nyt varsin aktiivinen mäyräperhe. Ehkä niillä on alivuokralaisena myös kettu tai supi. Topi lähettää monesti niille terveiset jättämällä hajumerkin jonkun kulkuaukon suulle. Tämän kuvassa olevan luolan sisäänkäynnin tienoilla leijui hyvin voimakas villieläimen haju, jonka jopa minäkin haistoin. Nyt ei parane tunkea kuonoaan tuonne aukkoon, Topi, sillä siellä voi olla kiukkuinen asukki siellä vastassa. Tämä jyrkästi viettävä sisäänkäynti on kumpareen keskellä ja tuolla takana näkyy vanhempi ja isompi kumpare toisen sisäänkäynnin merkkinä.



Urbaani Viikki

Viikki on lähiöksi hyvin luonnonläheinen, mutta on täällä myös hyvin moderni ja urbaani puolensakin.

Jospa askellamme reippaasti kohti Lahdenväylää, jonka varteen on rakennettu Helsingin yliopiston vanhaa 60-luvulla rakennettua kampusta täydentämään uusi bioalojen kampusalue sekä liikekeskus.

Täällä sinut vastaaottaa autonrenkaista tehty gorilla, joka on näin ensimmäistä kertaa lakitettu Vapun kunniaksi.Gorillan on tehnyt virolainen kuvanveistäjä Viilu Jaanisoo. Gorillan vierssä oleva rakennus on Viikin infokeskus Korona, jossa on kirjasto, tiedekirjasto ja hallinto-, luennointi ja yleisöpalvelutiloja sekä kahvila.


Gorillaa vastapäätä on Viikin Latokartanon kartanonpuisto. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun alkupuolella ja siinä toimii lounasravintola. Tila itsessään on 1500-luvulla perustettu Helsingin Kuninkaankartanon maatila. Pienenä kuriositeettinä täytyy mainita Viikin pelloilla ennen kylvöjä ja syksyllä puinnin jälkeen liikkuvat aarteenetsijät, jotka metallinpaljastimien avulla etsivät vanhoja rahoja ja muita metalliesineitä. Venäjänaikaisia kolikoita ja nappeja on kuulemma löytynyt.


Vanhasta kartanonpuistosta ei ole pihapiirin puuston lisäksi mitään jäljellä, mutta se on nyt istutettu uudelleen jäljitellen alkuperäistä kortteileihin jakoa. Tässä yksi kortteli, jonka istutusalueilla kasvaa näyttävän näköisiä heinäkasveja. Tähän aikaan vuodesta ei kasva vielä juuri mitään, paitsi kauniit idänsinililjat ovat kukkeimmillaan.


Kartanon naapuriin on noussut Prisman liikekeskus sekä aivan hiljattain valmistuneita asuintaloja.


Lisää kierrätysmateriaalista tehtyä taidetta, tällä kertaa Miina Äkkijyrkän, vai Loivako hän nyt oli, peltinen vasikka. Sopii hyvin alueen historiaan ja henkeen.


Viikintien varressa on HOAS:n uusia opiskelijataloja, jotka on varovaisesti sävytetty pastellivärein. Näiden talojen takana on Helsingin Ympäristökeskuksen uusi toimistotalo. Oikealla näkyy aavistus Gardeniasta.


Gardeniassa on trooppinen puutarha ja pieni ulkopuutarha, jossa on vaatimaton japanilainen puutarha sekä ruusu- ja pioni- istutuksia. Tuonne Gardeniaan olisi hyvä mennä talvella ottamaan valohoitoa.


Helsingin Yliopistollinen eläinsairaala on  myös Viikintien varressa. Reittiopas väittää, että meiltä on sairaalalle matkaa noin 900 m. Apu on siis lähellä, jos tulee päivystysaikana tarve saada lääkärin palveluita.