tiistai 15. toukokuuta 2012

Ei ihan Ruusperi

Maastokisakausi Topin kanssa on korkattu jo maaliskuussa Mustialan talvimaastoissa. Hienosti meni, kunnes meno toppasi takasuoralla penkkaan, josta ei niin helpolla päässytkään pois. Radalle oli muodostunut ura, johon joutuessan kohtalona oli joutua lumikasaan. Siihen loppui kisa, 131 points, sijoitus toiseksi viimeinen ja kiitos ja näkemiin.

12.5. oli Hyvinkäällä rotuyhdistyksen 30-vuotisjuhlamaastot.  Sekä alkuerä- että finaalirata oli aivan mahtava, niissä oli koirille tekemistä. Alkuerän alkuosa oli tehty pehmeämmälle pohjalle ja vaati voimaa ja ketteryyttä ja loppuosassa oli tarkuutta vaativat s-mutkat ja u-käännökset ja loppuvaiheen pidempi vauhtia ja kestävyyttä vaativa suora. Topin meininki oli kuin Matti Pellonpään laulussa Keke Rosberg formula rock, kaasu pohjassa holtittomuuteen asti. Vauhtia kun on eikä ketteryttä sitten niinkään, niin käännökset menee väistämättä pitkiksi. Herran tyyliin kuuluu myöskin ennakointi ja ratamestarin pikku u-käännös metsän reunan suuntaan vauhdikkaan s-mutkan jälkeen paljasti armottomasti juuri tämän pisteissä pitkänä miinuksena arvosteltavan ominaisuuden. Pisteitä tuli 196, sijoitus vimppa viimeinen eli 13 ja kiitos ja näkemiin. Sijoituksesta viis, mutta koiran puolesta aina harmittaa, kun se ei pääse finaaliin. Siitä kun niin näkee naamasta kuinka onnellinen se on juoksun jälkeen ja radan suuntaan pyritään aivan välittömästi, kun on hengitys vähän tasaantunut. Ensi sunnuntaina sitten uusiksi. Saas nähdä, kuinka Topi juoksee ensi sunnuntaina Liedossa, onko luvassa samaa hillitömyyttä vai saisiko Liedon mäkiset maastot sen työskentelemään hieman tarkemmin.

Nyt tuli kiirus, viehe hoi, älä jätä!



Finaaleita oli kyllä hieno seurata ja Hyvinkää onkin katsojien kannalta hyvin kiitollinen paikka. Kun tätä lajia on nyt päässyt enemmän seuraamaan, niin alkaa jo hieman tulla ideaa siitä, miltä tehokas ja ketterä juoksutyyli näyttää. Tällainen pitkäraajainen ja suoraselkäinen whippet ei saa laukkaa riittävästi "pakettiin" eikä se selviydy käännöksistä ja suunnanmuutoksista kovinkaan ketterästi. Laukan rytmi hajoaa myös helposti käännöksissä.

Maastokarkelot ovat kuitenkin meille mukava harrastus, joten jatkamma koiran menestyksestä riippumatta lajin parissa. Radallekin jos pääsisi, jospa siellä tulisi tuohon juoksutekniikkaan pientä apua... Nyt pitääkin emännän ottaa itseään niskasta kiinni ja raahautua Kartanon rataharkkoihin opettelemaan sitä kopitusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti