tiistai 1. toukokuuta 2012

Kenen koti?


Koira syöksähtää ojanpenkan ruohotuppaaseen ja pieni otus pulahtaa veden alle. Jos hyvä tuuri käy, niin voi nähdä vesimyyrän uivan ojanpohjaa pitkin pakoon, mutta useimmiten näkee vain sen peräänsä nostattaman mutapilven.

Sammakot ovat jo kuteneet. Konsertit ja seremoniat ovat ohitse, eikä itse sammakoista näy vilaustakaan, mutta ojista löytyy nyt paikoin kutua. Näin tuoreeltaan se kelluu vielä veden pinnassa ja se on vielä kirkasta ja voimakkaan hyytelömäistä. Vakiokutupaikassakin sitä oli, vaikkakin vähemmän kuin viime keväänä.


Kauriita en ole nähnyt, mutta peuroja kylläkin. Tämä on niiden koti. Ettäs tiedätte.


Tikka on käynyt kuorimassa ison vanhan kilpikuorisen kuusen. Olisiko ollut pohjantikka, jonka olen tässä nimenomaisessa kuusikossa kuullut viihtyvän. Tällä on kyllä myös pikkutikkoja, käpytikkoja ja palokärkiä ja niille oikein loistavat kelopuuapajat, joten tikkojen aherruksen jälkiä näkyy hyvin monessa paikassa.


Jos metsikön nimi on Mäyrämetsä, niin kukahan mahtaa asuttaa tämän pesäluolaston? Asukkaat ovat olleet ahkeria, kevään aikana pesää on siivottu ja maata kaavittu lenkkipolulle saakka. Keväsiivous ja uusien luolaston kulkuaukkojen perusteella täällä elää nyt varsin aktiivinen mäyräperhe. Ehkä niillä on alivuokralaisena myös kettu tai supi. Topi lähettää monesti niille terveiset jättämällä hajumerkin jonkun kulkuaukon suulle. Tämän kuvassa olevan luolan sisäänkäynnin tienoilla leijui hyvin voimakas villieläimen haju, jonka jopa minäkin haistoin. Nyt ei parane tunkea kuonoaan tuonne aukkoon, Topi, sillä siellä voi olla kiukkuinen asukki siellä vastassa. Tämä jyrkästi viettävä sisäänkäynti on kumpareen keskellä ja tuolla takana näkyy vanhempi ja isompi kumpare toisen sisäänkäynnin merkkinä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti