tiistai 27. marraskuuta 2012

Klaukkala Whippet-Tapahtuma 24.11.

Whippet-Tapahtuma tomii mainiosti marraskuisen viikonlopun "piristyksenä", vaikkakin pitkän päivän lopputuloksena uupumus on päällimmäisin olotila.

Paikalla nähtiin Rypyn kolme hienoa jälkeläistä. On tosi ilahduttavaa nähdä, että kaikilla on erittäin elegantti siluetti, kauniit ylä- ja alalinjat ja isäänsä paremmin rakentuneet, liioittelemattomat etuosat ja kaikki seisovat tasapainoisesti ja ryhdikkäästi omilla jaloillaan.

Tuomari Pamela Hunter, kennel Mossbawnhill.

Ryppy sai KP:n valioluokasta.
Lovely masculine head with super ears which he used very well. Strong well arched neck into a lovely shoulder. Good front infill. Super top- and underline. Very nice rear. Moves well in profile although wide through front.

 

Oiva-poika (Besties Q-Ukko) esiintyi toista kertaa näyttelykehässä isäntänsä kanssa. Ei sijoitusta nuortenluokasta.


Lilli (Besties Q-Rankukka) oli kolmas nuortenluokassa.
 

Ja Luna (Besties Q-Luisa) neljäs ja KP käyttöluokasta.

lauantai 3. marraskuuta 2012

Rasta 11 weeks



Tarumetsän pennut 5 kk

Onpa siinä komea poika, tuumaa Riki.

(c) Sanna Elena Kokkala
(c) Sanna Elena Kokkala
5 kk ikään ehtineet Tarumetsän Täyskäsi Voitto Tuli eli Riki ja Tarumetsän Täysillä Tuulta päin eli Malakai treffasivat Lahden pentunäyttelyssä. Riki sai KP:n pikkupentujen luokasta ja oli urospentujen neljäs kolmen vanhemman pennun jälkeen. Odotan innolla, että näen Rikin Klaukkalan tapahtumassa.

Kuva (c) C'mere. Riki oikealla, joukon jatkeena vanhempien urospentujen jälkeen

Malakain mielestä vieheen perässä on kivempaa kuin näyttelykehässä. Tässä Malakai Hyvinkään möllimaastoissa lokakuussa.

(c) Heidi Björkman
Ja kivaa on myös Huldan (Besties Panem et Circenses) ja kavereiden kanssa hiekkakuopalla.

(c) Heidi Björkman
(c) Sanna Elena Kokkala
 Ja vielä yksi vähän vanhempi kuva.

(c) Sanna Elena Kokkala
Tässä Täplä, Tarumetsän Tyyntä Ennen Myrskyä, kuvattuna 4 kk iässä.





perjantai 2. marraskuuta 2012

Pojat lomailee

Tai voikohan sitä nyt lomaksi sanoa, kun joutuu hoitoon? Kiitos ihanien ystävien Piian ja Ullan, minä pääsin pidennetylle viikonloppumatkalle (ihan rodun kotimaahan asti Englantiin, josta ehkä bloggaan myöhemmin).

Rasta -pentu meni hoitoon Piialle, jossa kaikki meni paremmin kuin hyvin. Rasta sai nauttia Tiuku -whippetin hoivasta, leikityksestä ja läheisyydestä ja pääsi tutustumaan myös talon kissoihin ja ajelemaan bussilla, mitä me ei oltu vielä ehdittykään tekemään. Pennulle tämä oli oikein hyvä kokemus, kiitos Piia!

Pikkupikku Rasta ei olekaan niin pikkuinen Tiukun rinnalla
Ulkoilun väsyttämät kaverukset

Isot pojat Ryppy ja Topi pääsivät Lilli whippetin seuraksi Ullalle hoitoon. Topin kanssa minua jänskätti kaikkein eniten, koska sillä on ne omat kommervenkkinsä jännittäväisen luonteen ja sille huonosti sopivan pomoroolin vuoksi. Lillilläpä on onneksi tervettä itsevarmuutta ja emännän rooli oikein tukevasti tassuissaan, joten Topi sai tyytyä olemaan vieraana ja kuten on aikaisemminkin nähty, meikäläisen ollessa pois kuvioista kaikki sujuu yleensä ihan hyvin. Kiitos Ulla, kun otit molemmat ukkelit vaivoiksesi!


Lilli osaa hyödyntää talouteen tulleet vieraat mukavuustekijöinä
Tyttärellä ja isällä on meneillään "joku juttu"
Oma nojatuoli onkin mainio
Koirille tekee kyllä oikein hyvää olla välillä muussakin kuin siinä arkisessa ympäristössä. Topi erityisesti on aika herkkä minun käytökselleni ja sitä kauta jollain tavalla kiinni minussa, joten pieni irtiotto on oikein tervehdyttävää puolin ja toisin.

torstai 1. marraskuuta 2012

Polskis ja molskis

Kävimme Ullan ja Lillin kanssa Helsingin koirauimalassa pari viikkoa sitten. Uimalassa oli lämminvesipäivä, joten eipä päässyt tulemaan vilu kenellekään. Tällä kertaa meillä ei ollut uittajaa, eikä se näköjään ollut tarpeenkaan.

Ryppysellä ja Lillillä oli ihan hyvä meininki päällä. Molemmat hakivat lelua vedestä ja välillä noustuaan vedestä kipaisivat altaan ympäri lelu suussaan hännät tötteröllä. Siinä veteen menossa joutuu kyllä edellen avittamaan, mutta Ryppy kun sietää reippaitakin otteita, niin "plumpsis", koira veteen ja johan siellä sitten uidaan jopa kaksikin kierrosta silkasta ilosta. Topi arkailee rampilla veteen menoa hieman ja sitä saa lempeämmin ohjailla veteen. Sillä tuntuu lisäksi häiritsevän veden meneminen korvaan ja se uikin toisinaan pää kallellaan ja ravistelee kovasti noustuaan altaasta. Silti, sekin hakee innokkasti lelua, vaikka ihan samanlaiseen touhuamisen asteeseen se ei yllä.

Talvikaudelle on kyllä tarvis saada joku kiva puuha ja koska uiminen ei ole suinkaan täysin vastenmielistä koirien mielestä, niin luulenpa että tässä olisi meille nyt "se juttu".