lauantai 21. joulukuuta 2013

Nordic Winner 14.12.2014

Paikalla Rastamiehen kanssa, jonka mielestä oli ihan huisin huippukivaa, kun oli paljon mukavia koirakamuja ja ihmisiä moikattavana. Ei voisi mainiompi tyyppi olla tämä junioriotus.

Junioreja olikin ilmoitettu tuomari Magnus Hagstedtille iso määrä, 14 kpl.
Rasta sijoittui hienost neljänneksi saaden ERIn.

Elegant och masculin, vackert huvud och uttryck, balancerade proportioner men något upprätt framparti, behöver fortvarande mogna i kropp och bröstkog, utmärkt överlinje, lediga rörelser, skulle önska mer päls på benen, välpresenterad, utmärkt kondition.

Kiitos!

(c) Jaana Jyläntö

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Raakaa hommaa 2

Kirjoitin vuosi sitten luentomuistiinpanot Heidi Rubinin raakaruokintaluennolta. Kirjoitus löytyy TÄÄLTÄ. Lokakuun alkupuolella osallistuin jatkoluennolle, missä käsiteltiin pääasiassa eri ravintoaineita ja niitäkin vain tärkeimpien sellaisten osalta. Kirjoitan nyt puhtaaksi nämä luentomuistiinpanot, vaikka päällimmäisenä tulee mieleen, että miksi vaivautua, sillä ruokintaan perehtyneitä kirjoituksia löytyy netistä pilvin pimein. Kysymys onkin, että mihin tietoon voi luottaa? Ruokinta ja ravitsemus on aiheena sellainen, jonka pitäisi perustua tutkittuun tietoon mm. eri ravintoaineiden saantisuosituksista sekä elimistön aineenvaihdunnasta, mutta siitä huolimatta jostain syystä koirien ruokinta on asia, josta löytyy mielipiteitä ja asiantuntijoita laidasta laitaan niistä tutkituista faktoista huolimatta. Minä en ole asiantuntija ja kuten moni muukin, luotan siihen mitä minulle kerrotaan. Olen ihan samalla lailla vedettävissä kuin pässi narussa, kuin kuka tahansa, joka luottaa siihen, että kaupan hyllyltä ostettu koiransapuska kattaa koiran ravinnontarpeet. No pitääkö tässä nyt ryhtyä asiantuntijaksi tai tietää pakkausmerkintöjen kommervenkit elintarvikelainsäädännön puitteissa tai harrastamaan excel laskentaa varmistuakseen, että koira saa riittävät ravintoaineet? Ei helkkarissa. Pitkälle pääsee, jos opettelee edes jotain perusperiaatteita ja "lukee" omia koiriaan.

Koiranruokateollisuus on osaltaan muokannut ihmisten käsitystä ruokinnasta tuotantosyistä johtuvaan kustannustehokkaaseen suuntaan ja esimerkkinä siitä moni netistä löytyvä kirjoitus väittää, että koira on sekasyöjä ja sillä perustellaan erilaisten ei-eläinperäisten proteiinien (lähinnä siemenviljojen) olemassaolo osana ruokavaliota. Voiko kuluttaja todellakin luottaa, että tasapainoiseksi täysravinnoksi mainostettu tuote (tähän on menty myös raakaruokapuolella tätä nykyä!) olisi riittävä koiran päivittäisen ravinnotarpeen kannalta? Huomata kannattaa, että päästäkseen markkinoille, tuotteen on täytettävä keskivertoyksilön vähimmäissaantisuositukset eri ravintoaineden osalta, MUTTA ONKO SE TARPEEKSI? Minimitarve ei esimerkiksi proteiinin osalta tarkoita, että sitä olisi tarpeeksi ja koira voi kärsiä huonolaatuisen proteiinin (viljat) vuoksi proteiinien puuttesta. Moni (myös kilpailevan) vinttikoiran omistaja ruokkikin koiraansa 50/50 periaatteella, mikä onkin varmasti hyvä ja toimiva tapa.

Tässä ne lupaamani muistiinpanot.

PROTEIINIEN TARVE
  • saanti on riittävä, kun määrän on 25% kuva-aineesta
  • yläraja on 56-58% kuiva-aineesta
  • kuivamuona 20-35%
  • keskirasvainen liha 40-45%
  • ravitsemuksellisesti ei ole kovin helppoa ylittää koiran valkuaisen sietorajaa ja proteiinien pelko on turhaa. Koira on petoeläin, miksi ihmeessä sen ruoassa ei saisi olla proteiinejä?
VÄLTTÄMÄTTÖMÄT AMINOHAPOT
  • karnitiini on aminohappo, jota saadaan sisäelimistä ja punaisesta lihasta
  • osallistuu energiantuotantoon erityisesti sydänlihaksessa
RASVAHAPOT
  • rasvassa on paljon energiaa, joka vapautuu ketoosiaineenvaihdunnan kautta, mikä on  petoeläimen tapa tuottaa energiaa
  • ei nosta verensokeria (vrt. hiilihydraatit)
  • rasvaa tarvitaan: hormoniaineenvaihdunta, turkki, iho, rasvaliukoisten vitamiinien kuljetus
  • virallisten suositusten mukaan 1% on liian vähän
  • koira "sietää" runsasrasvaista ravintoa (25% kuiva-aineesta)
  • monet koirat kärsivät rasvahappojen puutteesta
  • kuumennus pilaa tuotteen
  • omega 3:n hyviä lähteitä kalaöljyt, rasvainen kala, pellavansiemenöljy ja -rouhe. Usein liian vähän ravinnossa (tulehdukset, niveljäykkyys)
  • omega 6 lähteitä eläinrasva, kasviöljyt. Usein liikaa suhteessa omega 3:een. Luomulihassa rasvahappokoostumus erilainen rehun vaikutukseseta johtuen.
MINERAALIT
  • kalsiumia saadaan pääasiassa eläinten luista hydroksiapatiitti muodossa.
  • fosforia saadaan lihasta, lihaisista luista
  • ei yleensä puutostiloja
VITAMIINIT
  • A -vitamiini vaikuttaa hämäränäköön, kasvuun, kudosten erilaistumiseen sikiöaikana, hormonitoimintaan, pintakudoksen (iho, suonet) muodostumiseen. Hyviä lähteitä ovat maksa, kananmunan keltuainen, kalanmaksaöljy. Koirat sietävät jopa 50 kertaisia A-vitamiinitasoja ilman myrkytysoireita.
  • D-vitamiini helpottaa kalsiumin ja fosforin imeytymistä. Tarvitaan luuston normaaliin mineralisoitumiseen. Puutosoireina luuston pehmeneminen, riisitauti. Hyviä lähteitä maksa, kala, kalanmaksaöljy.
VESILIUKOISET VITAMIINIT
  • B1, B2, B6, B12, biotiini, C-vitamiini. Ei juurikaan yliannostuksen vaaraa.
  • C-vitamiini edesauttaa hyvää yleiskuntoa ja kollageenin tuotannossa.
Jos haluaa lukea laajemmin aiheista, niin suosittelen esimerkiksi:

A-vitamiinista Katiskassa
Rasvahapoista Katiskassa

Ja  mitä löytyy meidän koirien kupista? Ei ainakaan nappulaa. En ole myöskään barffauksen kannattaja, sillä käytänössä luut kun eivät ole 50% lihaa-50% luuta, joten barf ohjeilla luun osuus tulisi olemaan liian suuri ruokavaliosta. Koirat syövät kerran päivässä, eli aterioita on 7. Luita meillä syödään ehkä 3 kertaa viikossa ja yksi niistä aterioista saattaa olla ihan pelkkä luuateria, mutta muilla kerroilla mukana tulee myös lihaa. Liha on siis pääasiallinen kupin sisältö ja se on vaihtelevasti nautaa, peuraa, lohta, mahaa, kalkkunaa, heppaa, lammasta, lihaista rasvaa. Lisäksi nökäre maksaa useamman kerran viikossa plus ravintolisät: kalaöljy ja kalanmaksaöljy joka päivä ja sitten viikon aikan vähän sitä sun tätä eli C-vitamiini, oluthiiva, merilevä, ja Teräsrekku. Kasviksia en juuri anna ja niilläkin on lähinnä rooli ulosteen koostumusta pehmentävänä. Mitään määriä en laske enkä punnitse, tarkkailen koirien painoa ja yleiskuntoa ja kuppiin menee about 3% koiran painosta. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Mielestäni koiran ruokinta ei voisi olla yksinkertaisempaa, näenhän itse, mitä kupista löytyy toisin kuin nappularuoalla, jossa joudun luottamaan valmistajan ilmoittamiin ravintoaineisiin ja niiden määriin. Voin myös helposti muokata ruokintaa koirakohtaisesti, vähentämällä tai lisäämällä eri ruoka-aineita esimerkiksi lihaista rasvaa tai  antamalla kasviksia koirakohtaisesti, jos vatsa on kovalla (mitä se ei lähes koskaan ole). Tämän ruokintamuodon näkyvinä etuna on ollut se, että koirien paino ei juurikaan vaihtele, vatsat toimivat pääsääntöisesti hyvin, ulosteen määrä on vähäistä, koirat eivät pahemmin piereskele eikä silmät ja korvat töhni, kynnet ovat kovat ja kasvavat hyvin ja hampaat pysyvät hammaskivettöminä. Tästä viimeksi mainitusta esimerkki tältä kesältä, kun Rypyltä piti poistaa tapaturmaisesti lohjennut etuhammas ja lääkäri operaation alkaessa ehdotti, että poistetaan samalla hammaskivi, mutta eipä sieltä suusta löytynyt mitään muuta poistettavaa, kuin se lohjennut etuhammas. Huonoja puolia on ruoan vaatima tila ja jos jotain kausittain saatavaa lihaa on tarjolla, niin ei kauheasti naurata, jos pakastin onkin jo ääriään myöten täynnä. Tämän ongelman saa toki ratkaistua sillä, että hankkii lisäpakastimen. Matkaeväsasia on myös sellainen, mikä pitää ottaa huomioon, mutta en ole kokenut sitä ongelmaksi. Käytän koulutuspaloina Natural Menu -nappulaa, joten sitä voi aina ottaa ruoaksi asti mukaan. Myös kuivalihaa on saatavilla ja päivän tai parin pakasteet kulkevat ihan hyvin mukana vaikkapa pienessä kylmälalukussa.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Tartto 2.-.3.11.2013

Matkustimme Marin ja Sindyn sekä viiden whippetin kanssa Tarttoon kansainväliseen koiranäyttelyyn. Mukana oli siis Rasta, Ryppy, Marin Luna ja Blondie ja Sindyn Niki. Hyvin mahtui Opel Zafiraan kaikki koirat ja tavarat ja uskollinen kulkupeli kuljetti meidät turvallisesti sinne ja takaisin.

Omatoimimatkailun parhaita puolia on, että voi liikkua oman halunsa mukaan ja riippumattomana muitten aikatauluista. Matkan ja majoituksen järjestely on nykyaikana helppoa ja vaikka olimmekin majoituksen suhteen liikkeellä turhan myöhään, koska kaikki järkevän hintaiset koiraystävälliset hotellit olivat täynnä, löytyi majapaikka läheltä keskustaa, Tamme Hostellista. Hostelli sijaitsee idyllisen Tamme puiestee -puistotien päässä olevalla urheilustadionilla ja se vaikutti olevan lähes uusi. Tilat olivat siistit ja aamupala ainakin sunnuntaina runsas. Hinta oli 17 € per henkilö (sisältäen aamupalan) ja 9 € per koira per yö. Hostellissa on myös sauna, jonka voi vuokrata käyttöönsä edullisesti, sekä kahvila/baari.

Tamme puiestee ja siellä takana siintää Tamme Staadion

Ihan on pränikkä stadioni


Huoneesta pääsee isolle koko talon levyiselle parvekkeelle,
mistä olisi ollut mahdollisuus seurata jalgpall -ottelua
 
Edellisellä Tartton reissulla emme ehtineet käydä itse kaupungissa ollenkaan, mutta tällä kertaa jo heti saavuttuamme perjantai- iltapäivänä perille, ehdimme hostellin hyvän sijainnin ansiosta tekemään pienen kävelykierroksen keskustaan.  Vaikka pimeä oli jo ehtinyt tulla, saimme ihastella kauniisti lyhdyin valaistua raatihuoneentoria ja keskustakortteleita.

Kauniisti lyhdyin valaistu Raatihuoneentori

Tartton Pisan torni

Seurue

Kulttuuria tästä kauniista kaupungista ei puutu

Illalla kävimme hieman ostos- ja syömismielessä Lõunamäe ostoskeskuksessa, mistä kuvittelimme löytyvän useampia ravintoloita, mutta tyytyä sai pitsaan tai kiinalaiseen ruokaan.

Tartton messukeskushan ei ole suuren suuri ja koska näyttely oli tällä kertaa kansainvälinen näyttely tilaa ei ollut paljon. Sisäänpääsy oli lauantaina ruuhkainen, koska numerolappuja ei postiteta etukäteen, vaan ne pitää noutaa paikan päällä infosta sekä jos verkkopankkimaksu ei ole ilmoittautumisen yhteydessä ollut mahdollista niin näyttely maksetaan paikan päällä. Melkoinen oli ryysis ja ahdistus heti kättelyssä ennen kuin pääsimme tavaroinemme sisälle, koska saavuimme tietenkin samaan aikaan, kuin kaikki muutkin.  Pysäköintitilaa oli hyvin ja itse hallille ajo on liikenteellisesti helppoa.

Lauantain tuomarina oli Daniele Poltri, Italia. Koiria oli ilmoitettu lauantaille 19. Hampaat laskettiin tarkkaan ja mittakeppi oli ahkerassa käytössä ja tuomari otti kokoasian useaan otteeseen esille arvostellessaan koiria. Rastaahan ei ole vielä mitattu ja arvelin koon olevan 51 cm. Tuomari mittasi Rastan jopa kahdesti.

 


Rasta, Sagramour Moonshine Endeavor, JUN ERI 1 SA, jSERT, VSP juniori
Good head, correct scissor bite and teeth, good eyes, enough correct ears, good neck, the size is the maximum for the male, excellent topline, correct croup and tail, good angulation in front and behind, correct feet, good movement.

Ryppy oli kovin reippaalla mielellä kehässä. Tuloksena ERI 3.
Ryppy, Pipsqueak Onnenlantti, VAL ERI 3
Good head, correct scissor bite, good eyes, correct ears, good topline, body and chest, corect croup, tail, good angulation, enough movement.

Kehän jälkeen lähdimme kaupungille, sillä olihan vielä valoisaa ja siten mahdollisuus tutustua kaupunkiin paremmin. Kävimme Toomemäellä kävelyllä ja sen jälkeen kävimme pannukakkukahvilassa, missä söimme todella maistuvat suolaiset ja makeat täytetyt ohukaiset. Kiersimme vielä pienen lenkin Emajoen varrella ja ennen kuin lähdimme kylään Jürgeneiden perheen luokse, missä vietimmekin todella vieraanvaraisen ja mukavan illan. Kiitos Merike ja Ivo perheineen kutsusta. Vielä kun mukaan annettiin pussillinen mitä ihanimpia oman puutarhan omenoita, saa tätä vierailua muistella vielä monet tovit omenoista nauttiessa.
Toomemagi

Toome kirk eli tuomiokirkko taustalla

Blondie, Sindy, Luna ja Niki





Joku kannanotto


Sillan valokaari Emajoen yllä

Sunnuntaina kehä oli jo isompi ja sijaitsi keskimmäisessä pressuhallissa. Tuomarina oli Elisabeth Gonzales, Gibraltar. Koiria oli ilmoitettu sunnuntaille 20, mutta Rasta oli nyt luokassaan yksin, joten ERI ja SA tulos riitti juniorisertiin. Ryppy oli jälleen valioluokan kolmas.

Rasta, Sagramour Moonshine Endeavor, JUN ERI 1 SA, jSERT, VSP juniori
Well developed junior with excellent head and neck, very good dark eye and black points, excellent outilne, good strength of neck, wll muscled front and rear, very good angulation, correct top- and underline, movement is little unsteady.

Ryppy, Pipsqueak Onnenlantti, VAL ERI 3
Very elegant dog with good dark eye and excellent pigmentation. Very good overall shape and conformation. Good muscling with excellent top- and underline. Very good agile movement.

Matka meni niin hyvin kuin voi mennäkin, vaikka lähtöaamun liikenteellistä haastetta toi edellisenä iltana alkanut paikallisjunaliikenteen lakko. Hyvin kuitenkin ehdittiin satamaan, kun osattiin varautua. Koirat matkustivat mallikkaasti ja matkaseura oli parhainta. Otetaan uusiksi taas joskus!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Monnille toinen serti Lahdesta

Monni (Sagramour Magic Endeavor) on Tuulin kanssa käynyt muutamassa näyttelyssä hienoin tuloksin, sillä kasassa on nyt kaksi sertiä. Ensimmäinen tuli 3.8. Turusta, tuomarina Jussi Liimatainen ja toinen tuli 26.10. Lahdesta, tuomarina Massimiliano Mannucci.

Monni 12 kk


 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Möllit maastossa

Junnuveljekset Monni ja Rasta osallistuivat Luhtilaukkaajien leikkimieliseen möllimaastoihin.
Kumpikaan ei ollut aiemmin juossut maastovieheen perässä ja vaikka rataharjoitukset on kummaltakin sujunut erittäin helposti ja niillä osoittautunut olevan ihan hyvin viettiä, niin siitä huolimatta ei ikinä voi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Toisin sanoen, tämän harjoituskauden tuloksista ei voi vielä vetää mitään johtopäätöksiä tulevan suhteen, kun kaikki harkkajuoksut on juostu yksin. Koira voi juosta oikein mainiosti yksin, mutta sitten kun kuvioon lisätään vielä se juoksukaveri tai useampi, niin yllätyksiä voi sattua. Ensi kaudella sitten punnitaan, ansaitseeko Möllit kilpakirjansa.

Maastoviehe ei osoittautunut olevan sen kummempi kuin rataviehekään. Ilo oli katsoa poikien menoa. Lopputuloksena ja yhden pisteen erolla, Rasta oli jaetulla komannella sijalla ja Monni oli viides.




perjantai 11. lokakuuta 2013

Team Race 5.10.

Topi osallistui etanoiden 280 m sijoituslähtöön. Lähtö oli täysi 6:n koiran kilpa sijoituspisteillä 13-15.

Päivä hujahti nopsaan radan reunalla notkuessa, vaikka paikalle tultiin jo 10:30 ja kotiin lähdettiin viiden jälkeen eli kohteessa oltiin palkintojenjakoon saakka. Ihan sama mikä tapahtuma on kyseessä, aina on näköjään mukavaa. Buffa tarjosi maukkaita munariisipasteijoita ja kakkuakin olisi ollut 25-vuotis Team Racen kunniaksi.

Kilpailua seuratessa tuli pohdiskeltua, että innostuisiko sitä ratahommeleista koskaan siinä määrin, että tulisiko hankkineeksi paremmin harrastusmahdollisuuksia silmällä pitäen sopivamman koiran tai kykenisikö sitä koiraa  treenaamaan siinä määrin, että sillä olisi edellytykset pärjätä. Vastaus on tällä hetkellä ilmiselvä ei johtuen ensinnäkin  näkemyksestäni rodusta. Vaikka minulla edelleen on niitä toisen ääripään eli näyttelylinjaisia koiria, näkemykseni on se, että rodun käyttötarkoitus ei ole yksinomaan rotumääritelmän mukainen kilpajuoksija, vaan rotu on työkoira, kaninmetsästykseen soveltuva liioittelematon ja kestävä koira. Ratakoirakin voi toki mainosti olla näiden kriteerien mukainen koira, mutta koska se on jalostettu ensisijaisesti kilpailemaan, niin en koe omaavani lajin vaativaa ratakoiraomistaja-potentiaalia.  Tässä tullaankin toiseen  syyhyn eli mukavuudenhaluinen ja laiskahko persoonani ei yltäisi sellaisiin suorituksiin, mitä ratakoiran treenaaminen ja siihen liittyvä lajispesifi kokonaisvaltaisen koiran hyvinvoinnin ylläpitäminen vaatisi. Kolmanneksi ratakokeet, tai kilpailut kuten puhekielessä käytetään, on mielestäni jo lähempänä urheilua, enkä ole niin kilpailuhenkinen, jotta olisin riittävän motivoitunut hankkimaan koiran yksinomaan yhtä lajia silmällä pitäen. Laji itsessään voi olla kiehtova, kiinnostaahan minuakin jo tämä kilpailun jälkeinen analysointi nähdyn ja kuvien perusteella, joten eiköhän meitä nähdä ensi kaudellakin radan varrella.

Vaikkei minulla ratakoiraa olekaan, niin osallistun siitä huolimatta mielellään kokeisiin, sillä eihän meillä ole muita mahdollisuuksia testata rodunomaisia ominaisuuksia ja koska näkee, kuinka koira nauttii saalistusleikistä. Leikkiähän ne ovat eikä näitä kokeita voi verrata autenttiseen metsästystilanteeseen. Voin toki puhua vain Topin käytöksen perusteella tehdyistä havainnoista, mutta jos nyt tässä välissä saan yleistää, niin sanoisin, että koirat eivät ole tyhmiä, ne tietävät hyvin, että eivät saa viehettä kiinni ennen kuin se pysähtyy. Muutaman aidon saalistustilanteen nähneenä tiedän, että Topi käyttäytyy aivan toisella tavalla pitkäkorvan perässä, tiedän kuinka tosissaan ja itseään säästelemättä se juoksee. Silloin siitä kuoriutuu kova ja periksiantamaton ja pikku kolhut ja nirhaumat eivät menoa haittaa. Samanlaista taistelutahtoa en näe radalla. Innokkuutta kyllä piisaa  ennen lähtöä tapahtuvasta möykkäämisestä ja vauhkoamisesta päätelleen, mutta jos ratajuoksijalta vaaditaan myös paksunahkaisuutta ja röyhkeyttä selvitä lähdön ruuhkasta ja kolareilta ja taistelutahtoa ohittaa tiukoissakin paikoissa, niin sitä ei Topilla ole. Se suorastaan kaihtaa kontakteja ja siinä kohtaa jo tulee testatuksi, kuinka tosissaan se vieheen perään säntää. Ei ole väliä onko eka vai vika, palkinto odottaa kuitenkin radan päässä, kun viehe pysähtyy ja pääsee antamaan sille pöllyytystä. 

Topi sinisellä manttelilla esittelee velociraptor-tyylisuunnan juoksutekniikkaa
Tämä kisa oli Topin toinen ja sijoitus oli 4/6 ajalla 20.50. Kovasti nämä ajat voivat näköjään vaihdella, mutta onhan juoksun kulullakin siinä iso merkitys. Lähdössä Topi jäi taas ruuhkaan ja sen jälkeen se etusuora meneekin juoksun rytmiä hakiessa. Mut kivvaa oli, kuten voi kuvista päätellä. Ensi kaudella etanoidaan sitten veteraaneissa ja asettelin tässä itselleni jo pientä tavoitteentynkää, ei suurta koska laiskuus, nimittäin pikkuisen enemmän voisi panostaa tuohon kisakuntoon, jotta kalenteriin saadaan mahtumaan useampi kuin muutama ratakoe.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Maastokoe Helsinki 29.9.2013

Tämän kauden viimeinen maastokoe meille oli HVK:n koe Tuomarinkartanolla. Töpinän lisäksi kilpailutettavana oli ensikilpaansa suorittava Täplä, Tarumetsän Tyyntä Ennen Myrskyä. Taru itse oli matkalla, joten Täplän veljen Rikin omistaja toi Täplän paikalle. Riki puolestaan oli valitettavasti sairastunut yskään edellisellä viikolla, joten sen ensikilpa jää sitten ensi kaudelle.

Töpinä pääsi taas pistelemään urakalla mutkat suoriksi. Vauhtia kyllä piisasi, mutta muu suoritus olikin sitten arvostelijoiden silmissä heikonlaista. Pisteitä tuli 177 ja niillähän ei sitten finaaliin ollut asiaa. Toisaalta Topin edellisellä viikolla polveen saama pintahaava sai osumaa jostain siihen malliin, että eläinlääkäri ei olisi muutenkaan päästänyt meitä finaaliin. Seuraava kisa ensi vuoden puolella tuleekin olemaan sitten veteraani -statuksella.

Olipa muuten tosi hauskaa päästä kilpailuttamaan vaihteeksi muutakin kuin omaa koiraa. Täplä on luonteeltaan varsin mutkaton ja iloinen tyyppi, jolla häntä heiluu lakkaamatta. Kilpailun kiihkoa ei nyt vielä ollut ehtinyt koiraan tarttua, mutta eipä se menoa haitannut, sillä heti kun lähtöviivalle tultiin ja viehe oli näkyvillä, koiran olemus terävöityi täysin ja sille oli täysin selvää, mitä tuleman piti. Alkueräjuoksu näytti oikein asialliselta ja pari oli tasainen. Pisteitä tuli 238 ja sillä sijoitus oli 7/24. Finaalissa pariksi tuli huomattavasti nopeampi koira, mutta Täplä teki siitä huolimatta oman suorituksensa niin hyvin, kuin nyt siinä tilanteessa pystyi. Sijoitus finaalin jälkeen oli 8. pisteillä 262 ja SA. Oikein hyvä aloitus nuorelle koiralle.

Lilli Besties Q-Rankukka oli ilmoitettu kisaan viime hetkillä ja kyllä kannatti! Alkueräjuoksua en nähnyt, mutta pisteillä 246 Lilli oli jaetulla toisella sijalla  finaaliin mentäessä. Finaaliparina oli Kylli Barchabell's Katharsis ja tämän parin juoksu oli huikeaa katsottavaa, kun koirat rinta rinnan ja samanaikaisesti kääntyen kirittivät toisiaan. Tuloksena Lillille oli upea toinen sija pisteillä 491, SERT ja HSKP II eli Helsingin Seudun Kennelpiirin mestaruuden toinen sija.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

No ollaan me muutakin kuin vaan näytelty!

...mutta ensin syksyn viimeiset näyttelyt tässä koosteena, vassokuu:

Tampere RY 1.9.2013 , tuomari Rodney McDowell, Irlanti:
Nice outline, he covers lots of ground when standing. He has nice head. Good deep brisket but loose elbows and this costs him rotate in front movement.
EH ei sij.

(c) Kati Kanerva
Rikimies sai ERIn ja oli nuortenluokan 3.

(c) Kati Kanerva


Täpläkin oli paikalla ja vaikka tässä kuvassa näin kauniisti seisoo, ei liikkumisesta tullut mummohandlerin kanssa kerrassaan yhtään mitään. Siispä tuloksena EH.





Vantaa 8.9.2013, tuomari David Miller, USA:
Good size. Beautiful head. Correct bite. Nice length of neck. Good feet. Very straight upper arm. Would prefer more spring of rib. Good angulation. Good length of tail. Good topline. Good going but needs more fill in front area. Would prefer more reach and more fill.
EH 4



Porvoo, tuomari William Brown-Cole, Englanti:
Lovely neck. Very good topline and depth. Good muscle tone. Moved well going, front movement letting down today.
ERI 4


Yhteenvetona siis, että tällä hetkellä tuomareita sattuu silmään se, että etuosan fyllingin vielä puuttuessa etuliike on löysää, mutta sehän korjaantuu iän myötä ja kehitystä tapahtuu vielä väjäämättä. Nyt sitten pikkuiselle näyttelytauolle ja loppusyksystä sitten lisää sen tiimoilta.

Vaikka elämä tuntuu näiden viimeisten blogipäivitysten myötä vaikuttavan olleen pelkkää näyttelyissä käymistä, ei se kuitenkaan ole ihan niin. Olemme nimittäin käyneet Rastan kanssa Kartanolla pentuharkoissa ja Topi ja Ryppykin ovat kauden viimeisimpiin tiistaiharkkoihin päässeet mukaan. Kesä meni...lomaillessa tai en tiedä oliko minulla edes mitään hyvää syytä olla menemättä radalle, mutta eipä siellä siis meitä juuri muutamia pentuharkkoja lukuunottamatta näkynyt.

Rastan kanssa en alkuun ajatellut edes vaivautuvani hankkimaan ratakirjoja, koska se oli niin työläs prosessi Topin kanssa (haaste oli koiran vimmassa sekä myös teknisemmissä asioissa eli kopittamisessa, minkä vuoksi harkat olivat aina minulle niin uuvuttavia, sekä henkisesti että fyysisesti). Rastapa onkin osoittautunut tässäkin asiassa niin helpoksi ja mainioksi kaveriksi, joten muutin sitten mieleni. Muutama kerta käsivieheellä riitti alustukseksi moottorivieheelle siirtymiseksi ja siitä ollaan vaihe vaiheelta ja ilman takapakkeja edetty nyt juoksemaan koko kierros kopista etuveräjä kiinni. Viime kerralla Rasta pyrki veräjälle itse, joten tähän vaiheeseen voi hyvillä mielin jäädä odottamaan ensi kautta. Topi Töpinä on ollut ryhmäkoekaverina muutaman kerran ja ilokseni kopitus sujuu nyt sen kanssa kuin tanssi, joten oikein hyvillä mielin voisaan osallistua Team Raceen etanalähtöön. Ryppy on juossut sitten omaksi ilokseen soolona ja onkin ollut tosi kiva viedä sitäkin nyt pitkästä aikaa juoksemaan, kun kaveri on niin innoissaan.

maanantai 26. elokuuta 2013

Tervakoski INT 25.8.2013

Judge Henrik Härling (Play A While), Sweden.

Rasta, Sagramour Moonshine Endeavor JUN EXC 2

Flott helhet med vackra linjer. Är fortfarande mycket en baby. Bra huvud och uttryck. Mycket flott hals. Vällagd skulrda men lite rak i överarmen. I mycket fin kondition. Rör sig kraftfullt.




perjantai 23. elokuuta 2013

Heinola kr 18.8.2013

Heinolassa tuomarina oli Maija Sylgrén. ERI:t oli tiukassa ja SA:t vielä tiukemmassa.

Rasta ERI 1

1 v lupaavat rungon mittasuhteet ja ylälinja. Hyvä, pitkä pää, miellyttävä ilme. Oikea purenta. Riittävä kaula. Hyvin kehittynyt rintakehä. Olkavarsi voisi olla viistompi. Turhan voimakas takakulmaus. Hyvä lihaskunto. Etuliikkeessä vielä löysyyttä, takaliike jää rungon alle. Miellyttävä käytös.



Riki JUN EH 2. Seuraavaksi tavataankin Tampereella.  



Näyttelydebytin tehnyt Malakai sai myös EH:n. Narttujen junioriluokassa ei tullut ainuttakaan ERI:ä. Makkosen voisin vaikka pistää liiviini ja salakuljettaa kotiin.




Kolme Ryppyläistä

Näyttelyn jälkeen otettiin vielä muutama poseerauskuva.




lauantai 17. elokuuta 2013

Luhtisaalistus ja Elomaastot

Tässä Topi bongaa oravia. Mutta Hyvinkään Luhtisaalistuksessa 4.8. ja Heinolan Elomaastoissa bongaltiin muovipupua. 
 


Kuten sanottua, Hyvinkään maastoista ei ollut odotettavissa kummoistakaan suoritusta. Alueena paikka on Topille "ahdas" eikä se hakeudu vieheen perässä alueen reunoille, koska se tietää, että se pupu ei sinne metsään mene. Eli suomeksi: törkeää oikomista. Eli maitojunalla kotiin, koska pisteitä 163 ja jumbosija alkueristä.

Heinola on sitten taas alueena Topille paremmin sopiva, koska siellä ei voi ennakoida vieheen liikkeitä. Tällä kertaa rata oli varsin juostava ja radalta haetiin koirilta nopeutta sekä tarkkaa kaarrejuoksua. Alkuerissä sijoitus oli 5/14 pisteillä 228 ja finaalipisteillä 231 sijoitus pysyi viidentenä yhteispisteillä 459.

torstai 1. elokuuta 2013

Ryppy



Ryppy on 5 vuotta ja 4 kuukautta vanha. Koira parhaassa iässä.

Metsämaisematerapiaa Luukissa

Luukin ulkoilualue Espoossa on yksi pääkaupunkiseudun mahtavista metsäalueista. Luukista löytyy niin hoidettuja reittejä kuin mahdollisuuksia omatoimiretkeilijöille.

Aarnimetsän vehreys on pitänyt intensiivisyytensä kuivasta kesästä huolimatta.


 Portugeesiystävämme Nori ja Naomi.


Lumpeet kukkivat.



Rento ja Rauha.


Seurueemme Hauklammen jylhillä rantakallioilla.