lauantai 23. maaliskuuta 2013

Koirista ja ihmisistä

Olin kaksi viikkoa sitten HSKP:n järjestämällä kasvattajan peruskurssilla ja siellä sai kyllä aimo pläjäyksen asennekasvatusta valtavan tietopaketin saattelemana.

Kurssin aloitti eläinlääkäri Nina Menna, joka sanoi, että jos mitään muuta ei mieleen jää niin toivottavasti kurssin avauslause: Lajin säilymisen kannalta normaalit lisääntymistoiminnot ovat elinehto.

Osana normaaleja lisääntymistoimintoja on myös hajuaisti. Ei ole uusi juttu. Eikä ole uusi juttu, että sama toimii ihmisillä. Eläimet haistavat immunologisia tuoksuja nenäontelossaan erityisellä vomeronasaalisella elimellä, joka on ihmisellä surkastunut. Sattumoisin viimeisessä Tiede-lehdessä oli uutisartikkeli, että kykymme haistaa immuniaromeja nenän hajuepiteeleillä on nyt pystytty ihan todistettavasti osoittamaan:
"Meillä kullakin on ominaistuoksu, joka syntyy immunigeenien tuottamista proteiineista. Henkilökohtaisen tuoksujäljen tehtävä on auttaa elimistöä tunnistamaan vieraat mikrobit, mutta se ohjailee myös parinvalintaa. Ainakin meillä on taipumus ihastua ihmiseen, jonka immuunijärjestelmä täydentää omaamme ja siten vahvistaa jälkeläisten kykyä suojautua taudinaiheuttajilta."

Kyllä on luonto viisas. Siinä ei yksittäisen kasvattajan suunnitelmat ja haluamiset paljoa paina, kun luonto pistää kapuloita rattaisiin. Mutta lievittäisikö niissä tilanteissa pettymystä se, että yhtä lailla me ihmisetkin toimimme parinvalinnassa kemiallisten aistimusten johdattamana (Sorry vaan romantikot. Rakkaus on sitten asia erikseen)? Muistakaa se, kun hautaatte kasvonne kumppanin päällä olleeseen paitaan tai nuuskuttelette pielusta, jolla kullan pää on levännyt.


Tässä(kö) yksi laadultaan erinomainen jalostustyön tuotos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti