lauantai 29. kesäkuuta 2013

Tuusula KR 29.6.

Tuomarina Dianna Spavin.

Rasta, Sagramour Moonshine Endeavor. JUN ERI 1
Nice breed type. Good head and expression. Front ok. Good neck. Nice clean outline. Still quite in mature. Moved ok. Could have more drive.

Oli turhan märät olosuhteet, niin me lähdettiin kotiin heti, kun oma luokka oli ohi. Tylsää! Näyttelyiden hauskuus on isolta osin siinä, että siellä saa sosialiseerata muiden kanssa.

Päivällä käytiin heittelemässä frisbeetä. Rasta tykkää ihan kamalasti heittoleikeistä! Se tuo lelut ja frisbeet aina takaisin ja pitää täysin rinnoin hauskaa ihan läkähdyksiin saakka. Frisbee on ihan huippuparas lelu ja meiltä onneksi löytyykin tuollainen kuminen koirafrisbee, joka ei vahingoita hampaita. Frisbeekoirat ry järjestäisi elokuussa alkeiskurssin, jonne ajattelin Rastan kanssa ilmoittautua.

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Vuosipäivän tapainen

Viisi vuotta whippet-elämää on tullut täyteen, kun Ryppy tuli meille 10 viikon ikäisenä juhannuksen aikoihin viisi vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole ollut päivääkään, etteikö koiriin liittyvät asiat olisi pyörineet mielessä.

En voi sanoa, että ymmärtäisin vielä paljoa rodusta nimeltä whippet, mutta jotain aavistuksia alkaa hahmottumaan mielessäni. Voi, kun saisikin sen kokemuksen ja näkemyksen, mitä kauemin rotua harrastaneilla on. Olisinpa omin silmin nähnyt koiria menneilltä vuosikymmeniltä! Mutta ei. On vain matkattava se oma matka ja muodostettava oma käsitys oli se matkan alku ja suunta sitten kuinka sattumuksista kiinni tai ei. Ja mitä roolia se sattuma pelaakaan! Mitä koirayksilöitä elämään tulee ja keitä ihmisiä niiden kautta oppii tuntemaan. Keiden ajatukset ja mielipiteet vaikuttavat oman taipaleen alkuvaiheissa, ennen kuin alkaa muodostamaan omia näkemyksiä. Tai ylipäänsä muodostaako minkäänlaisia suhteita "yhteisön" ja niihin, joiden näkemyksillä on tai pitäisi olla merkitystä.

Itselläni on tässä vaihessa enemmän kysymyksiä, kuin vastauksia. Olen yrittänyt laajentaa ymmärrystäni kuuntelemalla, lukemalla rodun historiaa, nettikeskusteluja (valikoiden!) ja palaamalla samoihin teksteihin uudelleen ja uudellen (ja vielä uudelleen) ja minulla on ollut mahdollisuus nähdä whippetejä työskentelevän niiden aidossa ympäristössä "coursing hare" ja niiden koirien jalostusta ei ole ohjannut kulloinenkin muotisuuntaus, vaan puhdas ja aito tarkoitus. Ja samaan aikaan sitä yritää miettiä, että mitkä ovat ne minun arvoni (ja voiko henkilökohtaiset arvot ylipäänsä ohjata mielipidettä siitä, minkälainen se oma ihanne koirasta on), kun omistan kolme täysin näyttelylinjaista koiraa ja haluan vielä pitää siitä kiinni, että rodunomaisen koiran pitää olla myös ilo silmälle.

Whippet on suurimman osan arjestaan seurakoira, mutta silti, olen erittäin voimakkaasti sitä mieltä, että whippetin tulee kyetä suoriutumaan ehdoitta siinä missä se on omiaan työkoirana, eli metsästykseen, missä punnitaan koiran fyysisiset (tässä tarkoitan rakennetta mikä on perusta, enkä sitä mitä omistaja voi koiraa treenaamalla siihen päälle rakentaa) että henkiset ominaisuudet, nopeus, ketteryys ja sekä taito lukea maastoa ja riistaa. Rataharrastuksen osalta minulla ei ole mielipiteitä, koska en lajia enkä sen vaatimuksista koirille tunne enkä koe siihen suuntaan mielenkiintoa.

Huomaan, että minulla alkaa olla kysymyksiä. Olisiko se ensimmäinen haparoiva askel kohti ymmärrystä, kun kaikesta tähän astisesta omaksumastani ja tulkitsemastani tiedosta pystyy tekemään kysymyksiä. Nämä kysymykset, joita tällä hetkellä mielessäni pyörittelen liittyvät enimmäkseen whippetin tyyppiin sekä siihen faktaan, että haluan harrastaa koirien kanssa sekä näyttelyitä että maastojuoksukokeita.
  • kun rotu on jo eriytynyt juoksu- ja näyttelylinjaan, niin miksi sitä juopaa laajennetaan vielä entisestään palkitsemalla näyttelyissä raskaita ja lihaksistoltaan massavia koiria? Miksi koiran pitää näyttää työhevoselta?  Miten kuvaus whippetistä "fit for function" ("fit" tarkoitta tässä sopivaa, ilman rakenteellista liioittelua, työhönsä sopivaa koiraa) pätee tällaisiin koiriin? Ne coursing -koirat, joita olen nähnyt, olivat luustoltaan vahvoja, mutta eivät missään nimessä kropaltaan raskaita. Niiden lihakset olivat litteitä ja niillä oli kaikilla, tyypistä huolimatta, hyvin kauniit ääriviivat ja erittäin hyvät mittasuhteet. Ne pystyivät vaivatta juoksemaan myös kynnöspellossa ilman suuren loukkaatumisen riskiä ja pysyivät ketterästi 180 asteen käännöksen tekevän pupun perässä.
  • ja edellä olevaan lisäten: miksi laukkatyypin koiralla pitää olla etuosa kuin ravaajalla? Eikös vinttikoiran kohtuullisen suora ja kohtuullisesti täyttynyt etuosa pitäisi olla ihan ok?
  • ja edelleen, edellä olevaan lisäten: en ole mikään kokofriikki, mutta miksi edellämainittu raskaus, mikä näkyy ilmiselvästi monen isomman kokoluokan uroksen ulkoasussa, on ihan ok ja tekee uroksesta muka urosmaisen, mutta se pienempi (tai ei niin massava isompikin), ehkä myös vaatimattomampi, kun ei siihen pienempään kokoon enempää mahdu, että elegantimpikin uros, ei sitten kelpaakaan. Tykkääänhän minäkin voimakkaammista koirista, mutta rotukin on sitten jo eri eli unkarinvittikoira. Onko sitä koiraa ja tyyppiä vaikea nähdä ja arvostaa pienemmässä koossa? Tähän tapaan. Kaunis, keveä, kurvikas ja elegantti.   
  • 1993 Balzac Opsis Kalopsis (c) Pirjo Muhonen
  • samaan aikaan kun puhutaan epäterveestä ulkonäköjalostuksesta ja minkä verran verran näyttelyt edelleen ohjaavat jalostusta (saman kysymyksen voisi esittää ratapuolen koirista, ohjaavana tekijänä vain aika ja sijoitukset), niin emmekös me whippeteinemme ole kuitenkin samassa veneessä? Vaikka kuinka voimme nyt mainostaa rotua verraten terveenä ja kokea hienoista ylpeyttä siitä, että whippet on edelleen tunnistettavissa siksi koiraksi, mikä se oli 100 vuotta sitten, niin silti, miksi sitten tällaisena märkäkorvana ihmettelen edellämainittuja seikkoja? Koiranjalostus ei ole kuin Olympialaiset, jonka tunnus on "Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin". Ei vinttikoirat ole sen paremmassa asemassa, kuin ne rodut, jotka on alle sadassa vuodessa saatu pilattua jalostamalla ulkonäköä äärimmilleen, jos aina tavoitellaan näyttävämpää ja näyttävämpää. Rotu on jo olemassa, ei sitä tarvitse enää muokata radikaalisti ulkonäöllisesti suuntaan tai toiseen. Ei pyörääkään keksitä uudelleen. Jalostuksella mielestäni ylläpidetään rotua, ylläpidetään sen monimuotoisuutta, vaalitaan tyyppiä ja elinvoimaisiksi todettuja sukulinjoja.
Saatan kysymyksineni olla typerys, mutta enpä kait muuta voi ollakaan tällä kokemuksella. Ja sitä paitsi, tyhmä saa kysyä tyhmiä kysymyksiä ja esittää tyhmiä mielipiteitä ja olla näköalattomuudessaan mustavalkoinen. Mutta vuoden tai parin päästä olen saanut vastauksia kysymyksiini, joten olen taas rahtusen viisaampi. Näine tunnelmin ja ajatuksin jatkan tätä vasta puolivuosikymmennistä taivalta whippetien parissa.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannusaaton ulkoilu

Upea juhannusaatto alkoi varhain aamulla mitä mukavimmalla hiekkakuoppalenkillä ihanassa tyttöseurassa. Svea, Olga, Blondie ja Daami pitivät ilomielistä seuraa meille. Rasta on nuoruuden innolla aina mukana kaikessa kimpparymyämisessä siinä missä Rypyllä ja Topilla on ihan muita intressejä. Ryppy kulkee tiivistii mukana vaikkakin hieman sivummalla, viihtyen enemmän itsekseen. Topi sen sijaan tosimetsästäjän tapaan etsii puskista rusakot ja kävihän taas niin, että emännän hermoja koeteltiin, kun herra lähti jahtiin. Tovin sai odotella, missä lie kaukana käväissyt, kun oli joku muu kuoppalenkkeilijä jo ehtinyt facebookiinkin ilmoittamaan, että koira nähty jänisjahdissa. Jarrunappulat oli vähän rikki, mutta muuten oli metsästäjä ehjä.

Kaikki kuvat (c) Heli Poikonen

Svea, Olga ja Rasta

Kaunis Svea -neiti!
 
Meidän Samooja
 


Haloo pupuset! Tuun sinne hakemaan teitä!

Sitten mentiin lammelle ja Rastakin jopa uskaltautui muutaman räpiköivän vedon ottamaan lelun perässä. Tytöt ja Rasta pitivät rantavedessä hauskaa, mutta Ryppy ja Topi pitävät visusti tassunsa kuivina.



torstai 13. kesäkuuta 2013

Erikoisnäyttely ja Open Show

Finnish Whippet Club Specialty 8.6.2013
Judge Mr. Bart Scheerens

Rasta, Sagramour Moonshine Endeavor 10 months
"Elegant boy with nice outline. Masculine head with nice expression. Would like to see stronger jaws. Wonderful topline with good lenght of loin. Little bit straight in front. Nice bend of stile. Free mover but would like to have a little bit power in back."
EXCELLENT no placement.

having a second look (c) Risto Kääriäinen

Ryppy (Pipsqueak Onnenlantti) 5 years
"Beautiful male. Wonderful breed type. Lovely outline. Elegant head. Light eyes. Long neck. Good front assembly. Well angulated in back. Could have more drive in the back when he moves."
EXCELLENT no placement.

(c) Bonnywapit

Progeny Class, judge Mr Bo Bengtson
"Lovely group. Very elegant and feminine. Sufficient angulation behind. All a little straight in upper arm, but good movers. Beautiful group."
2nd with HP

Group consisted of Besties Q-Luisa, Besties Q-Rankukka, Sagramour Moonshine Endeavor and Sagramour Magic Endeavor.


(c) Petra Flyhström

Finnish Whippet Club Open Show 9.6.2013
Judge Mr. Bo Bengtson
Rasta, Sagramour Moonshine Endeavor 10 months
"Very elegant. Could be more masculine. Good expression and ears. Long neck. Good topline and proportions. Needs more body. Straight in upper arm but very good hindquarters."

(c) Bonnywapit
Ryppy (Pipsqueak Onnenlantti) 5 years
"Well balanced. Very attractive. Could be more masculine. Good expression, topline and substance. Could have deeper chest and more angulation. Sufficient bone. Moves ok."

Ryppy on the left, Play A While Mora Markand on the right