keskiviikko 18. syyskuuta 2013

No ollaan me muutakin kuin vaan näytelty!

...mutta ensin syksyn viimeiset näyttelyt tässä koosteena, vassokuu:

Tampere RY 1.9.2013 , tuomari Rodney McDowell, Irlanti:
Nice outline, he covers lots of ground when standing. He has nice head. Good deep brisket but loose elbows and this costs him rotate in front movement.
EH ei sij.

(c) Kati Kanerva
Rikimies sai ERIn ja oli nuortenluokan 3.

(c) Kati Kanerva


Täpläkin oli paikalla ja vaikka tässä kuvassa näin kauniisti seisoo, ei liikkumisesta tullut mummohandlerin kanssa kerrassaan yhtään mitään. Siispä tuloksena EH.





Vantaa 8.9.2013, tuomari David Miller, USA:
Good size. Beautiful head. Correct bite. Nice length of neck. Good feet. Very straight upper arm. Would prefer more spring of rib. Good angulation. Good length of tail. Good topline. Good going but needs more fill in front area. Would prefer more reach and more fill.
EH 4



Porvoo, tuomari William Brown-Cole, Englanti:
Lovely neck. Very good topline and depth. Good muscle tone. Moved well going, front movement letting down today.
ERI 4


Yhteenvetona siis, että tällä hetkellä tuomareita sattuu silmään se, että etuosan fyllingin vielä puuttuessa etuliike on löysää, mutta sehän korjaantuu iän myötä ja kehitystä tapahtuu vielä väjäämättä. Nyt sitten pikkuiselle näyttelytauolle ja loppusyksystä sitten lisää sen tiimoilta.

Vaikka elämä tuntuu näiden viimeisten blogipäivitysten myötä vaikuttavan olleen pelkkää näyttelyissä käymistä, ei se kuitenkaan ole ihan niin. Olemme nimittäin käyneet Rastan kanssa Kartanolla pentuharkoissa ja Topi ja Ryppykin ovat kauden viimeisimpiin tiistaiharkkoihin päässeet mukaan. Kesä meni...lomaillessa tai en tiedä oliko minulla edes mitään hyvää syytä olla menemättä radalle, mutta eipä siellä siis meitä juuri muutamia pentuharkkoja lukuunottamatta näkynyt.

Rastan kanssa en alkuun ajatellut edes vaivautuvani hankkimaan ratakirjoja, koska se oli niin työläs prosessi Topin kanssa (haaste oli koiran vimmassa sekä myös teknisemmissä asioissa eli kopittamisessa, minkä vuoksi harkat olivat aina minulle niin uuvuttavia, sekä henkisesti että fyysisesti). Rastapa onkin osoittautunut tässäkin asiassa niin helpoksi ja mainioksi kaveriksi, joten muutin sitten mieleni. Muutama kerta käsivieheellä riitti alustukseksi moottorivieheelle siirtymiseksi ja siitä ollaan vaihe vaiheelta ja ilman takapakkeja edetty nyt juoksemaan koko kierros kopista etuveräjä kiinni. Viime kerralla Rasta pyrki veräjälle itse, joten tähän vaiheeseen voi hyvillä mielin jäädä odottamaan ensi kautta. Topi Töpinä on ollut ryhmäkoekaverina muutaman kerran ja ilokseni kopitus sujuu nyt sen kanssa kuin tanssi, joten oikein hyvillä mielin voisaan osallistua Team Raceen etanalähtöön. Ryppy on juossut sitten omaksi ilokseen soolona ja onkin ollut tosi kiva viedä sitäkin nyt pitkästä aikaa juoksemaan, kun kaveri on niin innoissaan.