sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Möllit maastossa

Junnuveljekset Monni ja Rasta osallistuivat Luhtilaukkaajien leikkimieliseen möllimaastoihin.
Kumpikaan ei ollut aiemmin juossut maastovieheen perässä ja vaikka rataharjoitukset on kummaltakin sujunut erittäin helposti ja niillä osoittautunut olevan ihan hyvin viettiä, niin siitä huolimatta ei ikinä voi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Toisin sanoen, tämän harjoituskauden tuloksista ei voi vielä vetää mitään johtopäätöksiä tulevan suhteen, kun kaikki harkkajuoksut on juostu yksin. Koira voi juosta oikein mainiosti yksin, mutta sitten kun kuvioon lisätään vielä se juoksukaveri tai useampi, niin yllätyksiä voi sattua. Ensi kaudella sitten punnitaan, ansaitseeko Möllit kilpakirjansa.

Maastoviehe ei osoittautunut olevan sen kummempi kuin rataviehekään. Ilo oli katsoa poikien menoa. Lopputuloksena ja yhden pisteen erolla, Rasta oli jaetulla komannella sijalla ja Monni oli viides.




perjantai 11. lokakuuta 2013

Team Race 5.10.

Topi osallistui etanoiden 280 m sijoituslähtöön. Lähtö oli täysi 6:n koiran kilpa sijoituspisteillä 13-15.

Päivä hujahti nopsaan radan reunalla notkuessa, vaikka paikalle tultiin jo 10:30 ja kotiin lähdettiin viiden jälkeen eli kohteessa oltiin palkintojenjakoon saakka. Ihan sama mikä tapahtuma on kyseessä, aina on näköjään mukavaa. Buffa tarjosi maukkaita munariisipasteijoita ja kakkuakin olisi ollut 25-vuotis Team Racen kunniaksi.

Kilpailua seuratessa tuli pohdiskeltua, että innostuisiko sitä ratahommeleista koskaan siinä määrin, että tulisiko hankkineeksi paremmin harrastusmahdollisuuksia silmällä pitäen sopivamman koiran tai kykenisikö sitä koiraa  treenaamaan siinä määrin, että sillä olisi edellytykset pärjätä. Vastaus on tällä hetkellä ilmiselvä ei johtuen ensinnäkin  näkemyksestäni rodusta. Vaikka minulla edelleen on niitä toisen ääripään eli näyttelylinjaisia koiria, näkemykseni on se, että rodun käyttötarkoitus ei ole yksinomaan rotumääritelmän mukainen kilpajuoksija, vaan rotu on työkoira, kaninmetsästykseen soveltuva liioittelematon ja kestävä koira. Ratakoirakin voi toki mainosti olla näiden kriteerien mukainen koira, mutta koska se on jalostettu ensisijaisesti kilpailemaan, niin en koe omaavani lajin vaativaa ratakoiraomistaja-potentiaalia.  Tässä tullaankin toiseen  syyhyn eli mukavuudenhaluinen ja laiskahko persoonani ei yltäisi sellaisiin suorituksiin, mitä ratakoiran treenaaminen ja siihen liittyvä lajispesifi kokonaisvaltaisen koiran hyvinvoinnin ylläpitäminen vaatisi. Kolmanneksi ratakokeet, tai kilpailut kuten puhekielessä käytetään, on mielestäni jo lähempänä urheilua, enkä ole niin kilpailuhenkinen, jotta olisin riittävän motivoitunut hankkimaan koiran yksinomaan yhtä lajia silmällä pitäen. Laji itsessään voi olla kiehtova, kiinnostaahan minuakin jo tämä kilpailun jälkeinen analysointi nähdyn ja kuvien perusteella, joten eiköhän meitä nähdä ensi kaudellakin radan varrella.

Vaikkei minulla ratakoiraa olekaan, niin osallistun siitä huolimatta mielellään kokeisiin, sillä eihän meillä ole muita mahdollisuuksia testata rodunomaisia ominaisuuksia ja koska näkee, kuinka koira nauttii saalistusleikistä. Leikkiähän ne ovat eikä näitä kokeita voi verrata autenttiseen metsästystilanteeseen. Voin toki puhua vain Topin käytöksen perusteella tehdyistä havainnoista, mutta jos nyt tässä välissä saan yleistää, niin sanoisin, että koirat eivät ole tyhmiä, ne tietävät hyvin, että eivät saa viehettä kiinni ennen kuin se pysähtyy. Muutaman aidon saalistustilanteen nähneenä tiedän, että Topi käyttäytyy aivan toisella tavalla pitkäkorvan perässä, tiedän kuinka tosissaan ja itseään säästelemättä se juoksee. Silloin siitä kuoriutuu kova ja periksiantamaton ja pikku kolhut ja nirhaumat eivät menoa haittaa. Samanlaista taistelutahtoa en näe radalla. Innokkuutta kyllä piisaa  ennen lähtöä tapahtuvasta möykkäämisestä ja vauhkoamisesta päätelleen, mutta jos ratajuoksijalta vaaditaan myös paksunahkaisuutta ja röyhkeyttä selvitä lähdön ruuhkasta ja kolareilta ja taistelutahtoa ohittaa tiukoissakin paikoissa, niin sitä ei Topilla ole. Se suorastaan kaihtaa kontakteja ja siinä kohtaa jo tulee testatuksi, kuinka tosissaan se vieheen perään säntää. Ei ole väliä onko eka vai vika, palkinto odottaa kuitenkin radan päässä, kun viehe pysähtyy ja pääsee antamaan sille pöllyytystä. 

Topi sinisellä manttelilla esittelee velociraptor-tyylisuunnan juoksutekniikkaa
Tämä kisa oli Topin toinen ja sijoitus oli 4/6 ajalla 20.50. Kovasti nämä ajat voivat näköjään vaihdella, mutta onhan juoksun kulullakin siinä iso merkitys. Lähdössä Topi jäi taas ruuhkaan ja sen jälkeen se etusuora meneekin juoksun rytmiä hakiessa. Mut kivvaa oli, kuten voi kuvista päätellä. Ensi kaudella etanoidaan sitten veteraaneissa ja asettelin tässä itselleni jo pientä tavoitteentynkää, ei suurta koska laiskuus, nimittäin pikkuisen enemmän voisi panostaa tuohon kisakuntoon, jotta kalenteriin saadaan mahtumaan useampi kuin muutama ratakoe.

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Maastokoe Helsinki 29.9.2013

Tämän kauden viimeinen maastokoe meille oli HVK:n koe Tuomarinkartanolla. Töpinän lisäksi kilpailutettavana oli ensikilpaansa suorittava Täplä, Tarumetsän Tyyntä Ennen Myrskyä. Taru itse oli matkalla, joten Täplän veljen Rikin omistaja toi Täplän paikalle. Riki puolestaan oli valitettavasti sairastunut yskään edellisellä viikolla, joten sen ensikilpa jää sitten ensi kaudelle.

Töpinä pääsi taas pistelemään urakalla mutkat suoriksi. Vauhtia kyllä piisasi, mutta muu suoritus olikin sitten arvostelijoiden silmissä heikonlaista. Pisteitä tuli 177 ja niillähän ei sitten finaaliin ollut asiaa. Toisaalta Topin edellisellä viikolla polveen saama pintahaava sai osumaa jostain siihen malliin, että eläinlääkäri ei olisi muutenkaan päästänyt meitä finaaliin. Seuraava kisa ensi vuoden puolella tuleekin olemaan sitten veteraani -statuksella.

Olipa muuten tosi hauskaa päästä kilpailuttamaan vaihteeksi muutakin kuin omaa koiraa. Täplä on luonteeltaan varsin mutkaton ja iloinen tyyppi, jolla häntä heiluu lakkaamatta. Kilpailun kiihkoa ei nyt vielä ollut ehtinyt koiraan tarttua, mutta eipä se menoa haitannut, sillä heti kun lähtöviivalle tultiin ja viehe oli näkyvillä, koiran olemus terävöityi täysin ja sille oli täysin selvää, mitä tuleman piti. Alkueräjuoksu näytti oikein asialliselta ja pari oli tasainen. Pisteitä tuli 238 ja sillä sijoitus oli 7/24. Finaalissa pariksi tuli huomattavasti nopeampi koira, mutta Täplä teki siitä huolimatta oman suorituksensa niin hyvin, kuin nyt siinä tilanteessa pystyi. Sijoitus finaalin jälkeen oli 8. pisteillä 262 ja SA. Oikein hyvä aloitus nuorelle koiralle.

Lilli Besties Q-Rankukka oli ilmoitettu kisaan viime hetkillä ja kyllä kannatti! Alkueräjuoksua en nähnyt, mutta pisteillä 246 Lilli oli jaetulla toisella sijalla  finaaliin mentäessä. Finaaliparina oli Kylli Barchabell's Katharsis ja tämän parin juoksu oli huikeaa katsottavaa, kun koirat rinta rinnan ja samanaikaisesti kääntyen kirittivät toisiaan. Tuloksena Lillille oli upea toinen sija pisteillä 491, SERT ja HSKP II eli Helsingin Seudun Kennelpiirin mestaruuden toinen sija.