perjantai 11. lokakuuta 2013

Team Race 5.10.

Topi osallistui etanoiden 280 m sijoituslähtöön. Lähtö oli täysi 6:n koiran kilpa sijoituspisteillä 13-15.

Päivä hujahti nopsaan radan reunalla notkuessa, vaikka paikalle tultiin jo 10:30 ja kotiin lähdettiin viiden jälkeen eli kohteessa oltiin palkintojenjakoon saakka. Ihan sama mikä tapahtuma on kyseessä, aina on näköjään mukavaa. Buffa tarjosi maukkaita munariisipasteijoita ja kakkuakin olisi ollut 25-vuotis Team Racen kunniaksi.

Kilpailua seuratessa tuli pohdiskeltua, että innostuisiko sitä ratahommeleista koskaan siinä määrin, että tulisiko hankkineeksi paremmin harrastusmahdollisuuksia silmällä pitäen sopivamman koiran tai kykenisikö sitä koiraa  treenaamaan siinä määrin, että sillä olisi edellytykset pärjätä. Vastaus on tällä hetkellä ilmiselvä ei johtuen ensinnäkin  näkemyksestäni rodusta. Vaikka minulla edelleen on niitä toisen ääripään eli näyttelylinjaisia koiria, näkemykseni on se, että rodun käyttötarkoitus ei ole yksinomaan rotumääritelmän mukainen kilpajuoksija, vaan rotu on työkoira, kaninmetsästykseen soveltuva liioittelematon ja kestävä koira. Ratakoirakin voi toki mainosti olla näiden kriteerien mukainen koira, mutta koska se on jalostettu ensisijaisesti kilpailemaan, niin en koe omaavani lajin vaativaa ratakoiraomistaja-potentiaalia.  Tässä tullaankin toiseen  syyhyn eli mukavuudenhaluinen ja laiskahko persoonani ei yltäisi sellaisiin suorituksiin, mitä ratakoiran treenaaminen ja siihen liittyvä lajispesifi kokonaisvaltaisen koiran hyvinvoinnin ylläpitäminen vaatisi. Kolmanneksi ratakokeet, tai kilpailut kuten puhekielessä käytetään, on mielestäni jo lähempänä urheilua, enkä ole niin kilpailuhenkinen, jotta olisin riittävän motivoitunut hankkimaan koiran yksinomaan yhtä lajia silmällä pitäen. Laji itsessään voi olla kiehtova, kiinnostaahan minuakin jo tämä kilpailun jälkeinen analysointi nähdyn ja kuvien perusteella, joten eiköhän meitä nähdä ensi kaudellakin radan varrella.

Vaikkei minulla ratakoiraa olekaan, niin osallistun siitä huolimatta mielellään kokeisiin, sillä eihän meillä ole muita mahdollisuuksia testata rodunomaisia ominaisuuksia ja koska näkee, kuinka koira nauttii saalistusleikistä. Leikkiähän ne ovat eikä näitä kokeita voi verrata autenttiseen metsästystilanteeseen. Voin toki puhua vain Topin käytöksen perusteella tehdyistä havainnoista, mutta jos nyt tässä välissä saan yleistää, niin sanoisin, että koirat eivät ole tyhmiä, ne tietävät hyvin, että eivät saa viehettä kiinni ennen kuin se pysähtyy. Muutaman aidon saalistustilanteen nähneenä tiedän, että Topi käyttäytyy aivan toisella tavalla pitkäkorvan perässä, tiedän kuinka tosissaan ja itseään säästelemättä se juoksee. Silloin siitä kuoriutuu kova ja periksiantamaton ja pikku kolhut ja nirhaumat eivät menoa haittaa. Samanlaista taistelutahtoa en näe radalla. Innokkuutta kyllä piisaa  ennen lähtöä tapahtuvasta möykkäämisestä ja vauhkoamisesta päätelleen, mutta jos ratajuoksijalta vaaditaan myös paksunahkaisuutta ja röyhkeyttä selvitä lähdön ruuhkasta ja kolareilta ja taistelutahtoa ohittaa tiukoissakin paikoissa, niin sitä ei Topilla ole. Se suorastaan kaihtaa kontakteja ja siinä kohtaa jo tulee testatuksi, kuinka tosissaan se vieheen perään säntää. Ei ole väliä onko eka vai vika, palkinto odottaa kuitenkin radan päässä, kun viehe pysähtyy ja pääsee antamaan sille pöllyytystä. 

Topi sinisellä manttelilla esittelee velociraptor-tyylisuunnan juoksutekniikkaa
Tämä kisa oli Topin toinen ja sijoitus oli 4/6 ajalla 20.50. Kovasti nämä ajat voivat näköjään vaihdella, mutta onhan juoksun kulullakin siinä iso merkitys. Lähdössä Topi jäi taas ruuhkaan ja sen jälkeen se etusuora meneekin juoksun rytmiä hakiessa. Mut kivvaa oli, kuten voi kuvista päätellä. Ensi kaudella etanoidaan sitten veteraaneissa ja asettelin tässä itselleni jo pientä tavoitteentynkää, ei suurta koska laiskuus, nimittäin pikkuisen enemmän voisi panostaa tuohon kisakuntoon, jotta kalenteriin saadaan mahtumaan useampi kuin muutama ratakoe.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti