tiistai 23. joulukuuta 2014

Messari

Pikakatsaus joulukuuhun, sillä en tunnu saavan mitään kirjoitetuksi ylös. Päässä vilisee kauheasti, ei kuitenkaan tonttuja, eikä pieniä vihreitä ukkoja, vaikka välillä voi sellaistakin epäillä, mutta hirvittävä määrä ajatuksia ja ne ajatukset loikkivat siellä ja täällä; kaikenlaista mielenkiintoista ja inspiroivaa kun tuppaa tunkemaan samaan aikaan ovista ja ikkunoista, kiehtovia juttuja, mihin voi onneksi ajan kanssa perehtyä, kuten:
http://www.instituteofcaninebiology.org/
https://www.coursera.org/course/usefulgenetics

Kirjallisuuttakin on tullut hankittua:



Marras on aina sellaista aikaa, ettei ole kovin tapahtumarikasta tämä elämä. Mihinkään ei mennä ellei ole pakko. Koirat voivat hyvin ja paksusti (siis kuvainnoillisesti). Pakastin on täynnä peuraa, joten mikäs on koirain ollessa. Terveinäkin ovat olleet.

Meidän isoin juttu koira-arjessa on toki ollut Topi Töpinä Töppösen "projekti", miksi ikinä sitä nyt pitäisi kutsuakaan. Ihan normaali arjeksi tämä on muuttunut, siis isoimmitta ponnisteluitta ja harmeitta ollaan elelty. Topin kanssa on käyty opettelemassa itsehillintää ja rauhoittumista ja tammikuussa mennään rally-tokoon. Topi on oikein viksu miäs, nopeaälyinen ja helposti koulutettavissa, joten oikein mielellään sen kanssa ryhdynkin opettelemaan uusia asioita. Koulutuksen lisäksi tukena on käytetty Adaptilia ja nyt joulukuun alusta Zylkeneä ja hankin nyt vinkin saaneena sellaista lisäravinnetta kuin Masterdog Relaxed. Tuote sisältää juurikin serotoninin esiasteena olevaa L-tryptofaania ja sen kyydittäjää B6 ja B12 vitamiineja. Ensisijaisesti ja olellisesti kuitenkin isoin ainesosa tässä kokonaisuudessa on positiivisuus ja huikee tsemppi. 

No otsikko lupasi Messaria, joten raportoidaan nyt siitä sitten. Rastan kanssahan siellä oltiin ja kivahan se oli viettää sisätilan aktiviteetteja, kun ulkona vihmoi ja tuuli. 
Lauantain tuomari oli tsekkiläinen Iuza Beradze. Hänellä Rasta sijoittui avoimessa luokassa ERI:llä kolmanneksi. Sunnuntain tuomari oli Pamela Marston-Pollock (Falconcrag) Iso-Britanniasta ja hänellä Rasta sai ERI:n. "Good type with flowing topline and good overall shape. Good depth of underjaw. Heavy on ear texture. Upright in shoulder and lacks fill in. Good spring of pastern. Well musculated hindquarters. Good bend of stifle. Moved wide in front but very well in profile. "

(c) Marko Pessi

Monni ja Rasta sunnuntaina, (c) Marko Pessi

(c) Marko Pessi



Rypyn poika Riki, Tarumetsän Täyskäsi Voitto Tuli, sen sijaan sijoittui avoimessa luokassa neljänneksi, mikä ilahdutti valtavasti. "Overall this dog has many good points. Flat skull. Good eye. Shape but lacks underjaw. Good shape body with spring of rib and width of line. Well musculed hind quarters. Moved with good width behind, but a little strong in front."


(c) Kati Kanerva

(c) Kati Kanerva




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Topi on palannut kotiin!

Ei se missään yhden viikon Turun "lomaa" lukuun ottamatta koskaan ollutkaan. Topi on palannut kotiin siinä mielessä, että ymmärrän sen käytöstä nyt aivan eri tavalla kuin ennen. Koetan nyt kursia kasaan ja kuvailla lyhyesti tämän meidän laumadynamiikkaa vaivanneen ongelman ja mitä on tehty ongelman selvittämiseksi.

Meillä on laumassa kolme urosta, Topi ja Ryppy molemmat 6 v. sekä Rasta 2 v. Topin käytös muita koiria kohtaan on ollut tietyissä tilanteista aggressiivista ja siitä on eniten kärsinyt Ryppy. Kotona aggressiivinen käytös ilmenee resurssiaggressiivisuutena ja ulkona lähinnä remmiräyhäämisenä. Ongelman isoimmat syyt ovat pelko ja sosiaalinen epävarmuus. Kolmas syy on kiihtymys/turhautuminen, esimerkiksi tilanteissa kuten saaliin näkeminen Topin ollessa hihnassa kytkettynä tai tullessamme kotiin ja kaikkien koirien tunkeillessa pienessä tilassa eteisessä. Nyt on aika tehdä konkreettisia asioita ongelman ratkaisemiseksi ja tähän on päädytty (ehkä liiankin) pitkän tien kautta, joka on sisältänyt paljon pohdintaa, tiedon etsintää, keskusteluita ja myös ulkopuolista ammattiapua.


Syiden selvittäminen tärkeää

Daniel Mills sanoi luennollaan Exploring the emotional world of dogs, että emme tosiasiassa tiedä kovinkaan paljoa koirien tunne-elämästä. Tulkitsemme niiden käytöstä (behaviorismi) ja teemme sen perusteella johtopäätöksiä, mutta emme tiedä käytöksen taustalla olevaa tunnetilaa. Emme siis todellisuudessa tiedä, vaan luulemme tietävämme. Tämä toteamus on vaikuttanut minun ajattelutapaani suuresti: en tulkitse tai tuomitse koiraa vain sen käytöksen vuoksi vaan yritän ymmärtää mitä tunnetilaa käytös ilmentää.

Millsin mukaan on kolme tasoa, jolla eläimet toimivat: tunneperäiset reaktiot, mieliala ja temperamentti, mikä on sisäsyntyinen aivojen rakenteen, varhaisten kokemusten ja geenien yhteisvaikutuksesta syntynyt ominaisuus. Tämä olisi oma iso aiheensa itsessään. Viime vuosina on lisäksi tehty hyvin mielenkiintoista neurobiologista tutkimusta liittyen tunteisiin (affective neuroscience) ja tutkimusta on tehty nimenomaan eläimillä. Kannattaa ehdottomasti katsoa tämä Jaak Pankseppin haastattelu aiheesta, sillä tämä on todella kiehtova aihe:
Jaak Panksepp - from psychiatric ward to understanding happyness.

Parasta olisi, jos ongelmaan saataisiin apu mahdollisimman pian se havaitaan, ennen kuin ongelmakäyttäytymisestä ehtii tulla toimintamalli. Meillähän tilanne on jatkunut pitkään. Muutokset Topin käyttäytymisessä ovat tapahtuneet pikku hiljaa pitkällä aikavälillä ja vaikka olin jo ehtinyt tunnistamaan tilanteet missä Topi käyttäytyi aggressiivisesti ja olin päätellyt, että osa sen käytösongelmista johtuu epävarmuudesta, jouduin myöntämään että enää ei pelkkä managerointi ja epätoivotun käytöksen ennakoiminen ja estäminen riitä. Olin kokenut pystyväni jotenkuten hallitsemaan tilannetta, mutta paraskin manageri voi mokata ja valvonta pettää. Oma osaaminen ja ymmärrys ei vain riittänyt enää ja meinasin heittää hanskat tiskiin Topin suhteen ja etsiä sille uuden kodin. Onneksi sattumus ja luontoni ei kuitenkaan antanut periksi ja sain omalta eläinlääkäriltämme lähetteen YES:n käyttäytymisklinikalle, missä taitavasti kursittiin kasaan koko paketti ja osoitettiin, että pelko on se tunnetila mikä on syynä aggressiivisen käytöksen taustalla useimmissa tilanteissa.


Nyt siis tiedän, että Topin käyttäytymisen taustalla on pääosin pelko. Se on ääniarka sekä myös tietyissä tilanteissa sosiaalisesti epävarma, mikä oli näin jälkeenpäin ajateltuna nähtävissä jo sen ollessa nuori. Äänipelko ilmeni toisen ikävuoden aikana, imuri ja ilotulitukset nyt ensimmäisinä, mutta ajan myötä se on laajentunut myös muihin koviin ääniin. Resurssiaggressivisuiutta en ilmiönä ole ymmärtänyt enkä osannut puuttua siihen kuin vasta kolmisen vuotta sitten, mutta vasta nyt tiedän että senkin taustalla on nimenomaan pelko. Topin temperamentti varmaan omalta osalta on edesauttanut aggressiivisten käyttäytymismallien kehittymiseen, sillä se on erittäin impulsiivinen ja sillä on hyvin matala ärsykekynnys ja se turhautuu ja paineistuu todella helposti (tämä olisi jälleen itsessään mielenkiintoinen pohdinnan aihe, miksi jotkut koirat siirtyvät aggressioon siinä missä toiset vetäytyvät).

Olen myös miettinyt, mitkä asiat ovat voineet vaikuttaa sen pelkoihin ja epävarmuuteen, mutta koska niihin takertuminen ei edistä ongelman ratkaisua mainitsen ne näin lyhyesti:
  • sosiaalistumiskauden tapahtumat, joista minulla ei ole mitään tietoa - Topi tuli meille 5 kk ikäisenä kodinvaihtajana
  • oma kokemattomuuteni, käytösmallien mahdollinen vahvistaminen huomaamatta
  • tiettyjen luonteenpiirteiden periytyminen (kuten arkuus ja sosiaalinen epävarmuus) ja silloin kun on tietoa lähisukulaisten käytöksestä ja luonteenpiirteistä voidaan saada aivan erilainen käsitys siitä mikä loppujen lopuksi olikaan ympäristön vaikutus koiran käyttäytymiseen.
  • temperamentti: ärsykeherkkyys, impulsiivisuus ja itsehillinnän puute, mitkä johtaa helposti stressiin


Mitä resurssien vartiointi on

Aivan ensimmäisenä haluan nostaa esiin joitakin erittäin oleellisia käsitteellisiä seikkoja:
Vartioitavia ja näin ollen arvokkaita resursseja koiralle voi olla ruoka, lepopaikka, lelu ja jopa ihminen. Koira voi vartioida resursseja toiselta koiralta tai ihmiseltä.

Resurssien vartioiminen on koirille täysin luonnollista käytöstä. Kukapa ei olisi nähnyt useamman koiran laumassa tilannetta, jossa koira A viestii mulkasulla tai jos tarve pienellä huulen nostolla  kärkkymään tulevalle koira B:lle että hänen ruokansa on kiitos-vaan-paljon-hänen, ei tarvitse tulla norkoilemaan. Jos koira B käyttäytyy asianmukaisesti se ottaa vihjeestä vaarin ja antaa koira A:lle ruokarauhan. Silloin kun koira A ja koira B toimivat asiallisesti ongelmia ei tule.

Joskus jollekin koiralle voi joku resurssi olla korostuneen tärkeä. Niinkin tärkeä että ongelmia tulee, vaikka koira B käyttäytyisikin asianmukaisesti. Näin meillä nyt sattuu olemaan. Topille korostuneen tärkeitä resursseja on ruoka ja minä. Ruoan suhteen on helppo tehdä järjestelyjä: ruoka tarjoillaan Topille eri tilassa ja puruluita ja muita ruokia ei jätetä koirien vapaasti nautittavaksi. Sen sijaan Topin äänipelko ja siitä johtuva tukeutuminen minuun on johtanut se korostuneeseen tarpeeseen kontrolloida muiden liikkumista sen ollessa sisätiloissa minun läheisyydessä.


Mikä avuksi?

Kättäytymisklinikalla oltiin ilahduttavan pragmaattisia kaiken sen murehtimisen ja vatvomisen jälkeen, mitä olin tehnyt ihan liiankin kanssa ongelman kärjistyttyä kesällä.

Oman kokemukseni myötä haluan sanoa, että oma asenne on ratkaisevassa tekijässä. Koiraan pitää suhtautua positiivisesti, vaikka sen kanssa olisi ollut mitä tahansa ongelmia. Sitä pitää kannustaa ja kehua, tukea kaikin keinoin ja ohjata tekemään niitä oikeita valintoja halutun käytöksen suuntaan. Oma stressi ja jännittyneisyys tarttuu koiraan hyvin helposti, joten isoimman työn saa ihan ensimmäisenä tehdä  oman pääkoppansa kanssa. 


Topin "hoitosuunnitelmaan" kuuluu lyhyesti
  • impulsiivisen käytöksen ja turhautumisen vähentäminen koulutuksellisin keinoin. "Luvan pyytäminen" ja odottaminen on se mitä olemme jo aiemmin harjoitelleet, mutta tätä pitää työstää edelleen. Topi osaakin sanat odota ja ole hyvä ja se osaa pyytää katseella luvan esimerkiksi ovesta sisään tulemiseen ja ruokailun aloittamiseen. 
  • Myönteisen reaktion palkitseminen. Topin oma valinta olla reagoimatta toisten koirien läheisyyteen palkitaan ja näin pikku hiljaa muokataan Topin kokemus muiden läsnäolosta myönteiseksi ja halutuksi asiaksi
  • siedättäminen koviin ääniin äänitettä hyväksikäyttäen (tämä on pitkä ohjelma enkä ole vielä aloittanut sitä)
  • Adaptil haihdutin, tyynnyttäviä feromoneja
  • "luola", äänieristetty koppi, jonne se voi halutessaan mennä ja piiloutua. Topi tykkää kaivautua peittojen alle ja kun sitä pelottaa (ukkoset ja ilotulitukset) se hakeutuu esimerkiksi sängyn alle. Tehdään Topin petipaikasta sille "luola", joka toimii samalla näköesteenä eikä muiden koirien oleilu samassa tilassa aiheuta ärsyynnystä. Luolan sisäänkäynti on seinää vasten, joten sekin lisää suojaa. Toistaiseksi "luola" on kompostiverkkoa ja sen päällä peitto, mutta tuo äänieristys oli kyllä niin nerokas idea, että se pitää kyllä vielä toteuttaa!
  • Portit, joilla voi tarvittaessa rajata koirat eri tiloihin. Managerointi on edelleen osana arkea ja se vain täytyy hyväksyä. Toistaiseksi ei ole ollut tarve, mutta saadaan nopeastikin käyttöön, kun meillä on jo yksi portti valmiiksi olemassa.
  • Kuonokoppa. Tämä on ihan minun itse omaksuma käytäntö kesän tapahtumien jälkeen ja kuonokopalla on ollut todella suuri vaikutus omaan käytökseeni ja sitä myöten ilmapiiriin, kun tiedän että Topi ei voi koppa päässään tehdä mitään niin minun ei tarvitse valvoa jatkuvasti koirien olemista. Otetaan käyttöön tarvittaessa. Koppa niin löysällä, että Topi saisi sen halutessaan pois ja se pystyy juomaan ja nuolemaan itseään.
  • Runsashiilihydraattinen ruokavalio ja B6 vitamiinin lisääminen vaikuttaa aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan. Tämä on minulle se osio, minkä koen hankalana omaksua. Koiran ruokavalioon ei kuulu hiilihydraatit. Aivojen aineenvaihdunta vaikuttaa käytökseen, se on ihan fakta ja B6 vitamiinia voin lisätä ruokaan, mutta että laittaisin koiran hiilaripohjaiselle ruokavaliolle - auts! Mietitään tätä.
  • Pitkäaikainen lääkitys ei ole tässä tilanteessa suositeltavaa, kun koiralla on taipumus käyttäytyä aggressiivisesti. Uudeksi vuodeksi saatiin lyhytaikainen lääkitys, mutta koirien pitää olla eristettynä toisistaan turvallisuuden vuoksi sen aikaa.
Itse tässä jotuu kyllä koville ja aivot nyrjähtää, kun yrittää ymmärtää näitä koulutusjuttuja, ne kun eivät tule ihan luonnostaan. Siispä olemme nyt lyhyellä kurssilla, jossa harjoitellaan itsehillintää eli juuri niitä asioita mitä tarvitsemme. Ei tämä työ nyt siis tähän lopu, vaan tästä se vasta alkaa


Ääniarkuuteen palatakseni

Vaikka tuossa onkin lista asioista, mitä voin tehdä Topin ja meidän muidenkin elämänlaatua helpottaakseni ja uskon että näillä keinoilla saadaan paljon positiivista aikaan, niin siitä huolimatta ääniarkuus - ja tarkoitan tällä sellaista ääniarkuutta, mikä on alkanut koiran aikuistuessa eikä minkään ikävän kokemuksen seurauksena - ei kuitenkaan ole sellainen minkä saisi millään siedättämisellä tai kouluttamisella täysin pois koirasta. Yleinen arkuus sekä ääniarkuus on tutkimusten mukaan periytyvää, joten toivon, että jokainen kasvattaja tekisi parhaansa selvittääkseen jalostukseen käyttämiensä koirien sukutaulun näiden ominaisuuksien suhteen. Ääniarkuus huonontaa koiran elämänlaatua ja voi aiheuttaa monenlaista epätoivottua käytöstä, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan koiran kanssa elävien elämänlaatuun.

Koirangeenit tutkimusryhmällä on yhtenä projektina löytää arkuuteen liittyviä geenejä ja tutkimukseen voi osallistua täyttämällä arkuuskyselyn sekä antamalla verinäytteen tutkimusryhmän käyttöön.
http://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/kayttaytymistutkimukset/arkuus/.



maanantai 15. syyskuuta 2014

Uutta perspektiiviä


Siitä päivästä lähtien, kun Topi heinäkuussa puri Ryppyä pahemmin kuin koskaan aiemmin, olen käynyt mielessäni läpi mitä on tapahtunut. Miten niin pääsi käymään ja miksi. Mikä koiralla on hätänä, että se käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Minulla on aavistuksia ja jonkinlainen käsitys mistä on kyse, mutta on kuin selvittäisi pahasti sekaisin mennyttä ja paikoin katkeillutta vyyhtiä; paljon on langan päitä, mutta mistä niistä alkaa purkamaan ja uudelleen kerimään sitä lankaa. Toivottavasti lanka saadaan punottua ehyeksi, kun menemme 19.9. käymään Yliopistollisen Eläinsairaalan käyttäytymisklinikalla, mistä odotan kovasti saavani perspektiiviä ja konkreettista apua tilanteeseemme.




maanantai 21. heinäkuuta 2014

Vähäisemmät asiat eli tulospäivitykset

Nyt on jäänyt kaikki "pienemmät" uutiset päivittämättä, kun tukkona kaiken muun "joutavan jorinan" edessä on ollut tekeillä jo pidempään kaksi isompaa tekstikokonaisuutta, jotka näköjään nyt vaativat pitkän haudutusajan valmistuakseen. Näiden lisäksi eteen tuli tämä meidän laumaelämää koskeva, pitkään jatkuneen tilanteen kärjistyminen ja sen seurauksena päätös etsiä Topille uusi koti (mistä myöhemmin lisää), minkä johdosta mieliala on ollut nurja ja kurja, joten harrastamisella ja tuloksilla ei ole minulle juuri nyt ollut niin suurta uutisarvoa, että niistä olisi ollut tarvis heti kaikelle kansalle ilmoittaa. Tulokset ovat kuitenkin muualla näkyvissä, jos ne jotakuta kiinnostaa. Niillä loppujen lopuksi ei ole niin suurta merkitystä, kun miettii mikä on oikeasti itselle, koirille ja vieläpä laajennettuna rodulle (mille tahansa) tärkeää. Tärkeää on luonne ja terveys ja vieläpä että tieto kulkee eteenpäin sinne missä sitä tarvitaan eli kasvattajat ja jalostuskoirien omistajat. Olen saanut huomata, että näköjään tämä tieto ei syystä tai toisesta aina kulje. Tulokset kyllä kulkee, tärkeitä nekin ja hyvät tulokset ja onnistumiset antavat motivaatiota jatkaa eteenpäin, mutta niillä yksin ei jalosteta. Hyviä uutisia on myös helpompi kertoa eteenpäin kuin niitä ikäviä, varsinkin kun niihin ikäviin väistämättä liittyy muita asianosaisia ja tunteita ja myös ihmisten väliset suhteetkin ikävä kyllä vaikuttaa kerrotaanko vai ei. Lisäksi etenkin koiran luonnetta käsittelevät asiat on keskustelukumppanista ja hänen kokemuksistaan ja ehkä näkemyksistäänkin riippuen käsitettävissä niin monella eri tavalla (asia, mikä olisi erikseen aivan oma aiheensa) ja aina ei välttämättä koe tulleensa ymmärretyksi ja silloin sellaiset keskustelut tuntuvat raskailta ja hankalilta. Mutta asiat asioina ja pääasia, että tieto menee eteenpäin niille, joille sillä on mahdollisesti merkitystä, he tekevät sitten oman arvionsa onko tieto tärkeää vai ei ja toimivat sen mukaan. Kukin päättää tahollaan mitä kertoo, mutta itse koen ainakin helpompana kertoa ne huonotkin asiat ja pohtia asiat loppuun asti tänne blogiin, niin ei jää asia sitten kenellekään epäselväksi tai arvailun tai huhujen ja väärinkäsitysten varaan, mikä voisi hvyinkin olla tilanne jos jättäisi kertomatta. Lisäksi joku muu saman asian edessä oleva voi saada siitä itselleen tärkeää vertaistukea. Emme useinkaan ole yksin ongelmiemme kanssa.

Puserretaan nyt sitten nämä mukavatkin uutiset tänne.
Rypyn tyttö Eka (Besties Q-Sama) juoksi kaksi ikimuistoista juoksua Tampereen KV maastokisassa 13.7. ja sijoittui toiseksi kera sertin ja vara-cacilin.



Rypyn poika, meidän oma Rasta -man (Sagramour Moonshine Endeavor) sai ensimmäisen sertin ja oli PU 2 28.6. Forssassa. Tulos oli siis NUO ERI 1 SA SERT PU2 ja tuomarina oli Bengt-Åke Bogren.
Hane av bra storlek. Härligt välskuret huvud. Mörka ögon. Korrekt bett. Härlig topline. Välvinklad fram och bak. Rör sig bra från sidan, ngt brett fram. Välpresenterad.

Raaseporissa tulos oli NUO ERI 2, tuomarina Åke Cronader.
Mycket bra helhet, kraftfull maskulin hane. Mycket bra huvud och uttryck och öron. Fin hals. Mycket välkroppad, ngt rak överarm. Kunde haft bättre övre linje. Bra bakställ. Lite lös fram. Tillräcklig steg från sidan.

Kartano Weekendissä NUO ERI 2 SA, tuomarina Monika Tauraseviciene.
Almost 2 years old, musculine (?). Typical head, big ears, long neck. Good enough topline, bit straight upper arm. Correct rear angulation. Free movement.

(c) Taru Lehtonen

Rasta juoksi parit maastokisatkin ollen jos ei vika niin melkein. Harmi kun millään radalla ei ole voinut nähdä koko juoksusuoritusta, että mitä se siellä on tullut puuhailleeksi. Nyt on kuitenkin tauko kaikista juoksuhommista ainakin syksyyn asti.

lauantai 24. toukokuuta 2014

Keväällä on kiire

Kevät pitää kiirettä. Luonto on saanut valtavan sysäyksen kasvuun. Pensaat ja puut ovat puhjenneet kukkaan. Harmi, että kukinta kestää vain lyhyen hetken, sillä tämä on kevään kauneinta aikaa.

Joku puu
 
Ai pyh, tuommoinen rikkaruoho. Mutta kun kokonainen niitty on keltaisenaan voikukista, niin ohan se hienon näköistä, eikö vaan?
 





Kirsikkapuun kukka on herkkä ja sen kukinta on pian ohi.


Terälehtiä on varissut jo paljon maahan.



Aroniakin osallistuu kukintaan hieman vaatimattomammalla panoksellaan.



Tässä on runsaudellaan kevään kukintakilpailun voittaja! Tuleekohan tähän syksyllä runsaastikin koristeomenoita? Toivotaan. Mehiläisillä ja muilla pölyttäjillä on nyt pöytä katettuna, ehtivätköhän edes joka kukassa käymään?





Vienon pinkki versio koristeomenapuusta.



Tällainen lämpö nuuduttaa kukat nopeasti. Luulenpa, että parin päivän kuluttua kukat alkavat kuolla.



Kotipihassa on äkkivilkaisulla katsottuna vaatimaton syreeni. Jos kukkia katsoo tarkemmin, niin ne ovatkin kovin herkkiä ja eteerisiä eikä sellaisilla aletakaan rehvastelemaan.

W-H maastomestaruus Mustiala 10.5.2014

Topi ja Rasta oli ilmoitettu kokeeseen. Topi starttasi ensimmäisessä veteraanilähdössään ja kilpaili näin ollen ylikorkeiden veteraanimestaruudesta. Eipä Töpinää voi oikein veteraaniksi muuten mieltää, vaikka onkin sen kuuden vuoden veteraani-iän raajapyykin saavuttanutkin. Topin sarjassa veteraaniukkeleita oli vain kolme ja Topi arvottiin tämän ryhmän ainoaan alkuerän parilähtöön. Rata oli noin 650 m, vaativa rata joka vaati tarkkaa seuraamista. Rata alkoi u-käännöksellä, missä useampikin pari juoksi ohi tai teki jopa hukan. Kilpakumppanin ajolinjat vaikuttivat hieman liikaakin siinä tilanteessa, että ensimmäisessä mutkassa huti juossut koira saattoi päätyä oikaisemaan niin paljon, että viehettä jouduttin vetämään tämän oikaisseen koiran vuoksi kovempaa. Lisäksi viehe oli kooltaan aika pieni, joten vaikka rata oli näennäisesti tasaisella nurmipellolla, kevään nostattamat ruohotuppaat ja maaston epätasaisuudet näyttivät peittävän näkyvyyden ajoittain, varsinkin jos koira juoksi vähänkään sivussa vieheestä. Käännettynä, finaalirata toimi sitä vastoin selkeästi paremmin ja moni koira onnistui erinomaisesti.

Topin esitys oli taattua töpinöintiä. Valtavan innon höystämää suurpiirteisyyttä ajolinjojen suhteen, vaikkei kuitenkaan ihan posketonta sooloilua tällä kertaa. Pisteitä alkuerästä 209 ja sillä toinen sija ja finaaliin melko isolla piste-erolla ykköseen. Finaalista Topi sai 214 pistettä ja yhteispisteillä 223 sijoittui siis toiseksi.


Rastan meno näytti ihan siistiltä, ekassa mutkassa ei tullut ongelmia ja ainakin se radan osuus, minkä pystyin näkemään oli muutenkin ihan kelvollisen näköistä. Ei nyt mikään huippusuoritus, pisteitä tuli 202 ja sijoitus 10/15. Finaaliin ei sitten enää tässä ryhmässä näillä pisteillä päässytkään, vaikka muissa ryhmissä kaikki yli 200 pistettä saaneet olivat finaalissa.


Seuraavat osallistutaan Rastan kanssa Hyvinkäälle ja sitten kesäkuussa Topin ja Rastan kanssa jälleen Mustialaan.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Huhtikuisia pönötyksiä

Kuvat on ottanut siskoni Elisa Mikkonen.
 
Ikäjärjestyksessä. 
Lämpimästä päivästä huolimatta keväinen tuuli oli hivenen kuriton ja puhalsi pyllyyn.
Ja hui, kuinka paljon kuvien siirto Bloggeriin muuttaa värejä - melkoisen ärtsy punainen.
 
Sopisco Bengal Tiger, 6 vuotta
 
 
Pipsqueak Onnenlantti, 6 vuotta

 
 
Sagramour Moonshine Endeavor, 1 vuosi ja 8 kuukautta

Ja juuei, koiria ei ole kuristettu tai hirtetty, vaan hihnaa pidetty sen verran kireällä, että se ei lörpsötä löysänä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Selkenevää sydänrintamalla

Kävimme Ryppysen kanssa jälleen sydänultrassa 23.4.2014, tällä kertaa Seppo Lambergilla. Joulukuinen sydänultrauskäynti jätti sen verran paljon ihmeteltävää, että päätin hakea jo nyt asiaan selkeyttä ja tulihan sitä. Sepolta ei juuri suunvuoroa saanut, sen verran perinpohjaisesti ja innolla hän asiaan paneutui.

Aiemman käynnin tulokset, tunnelmat ja pohdinnat luettavissa täältä:
http://roima-raksy-ja-haltija-hurtta.blogspot.fi/2014/02/sydan-ja-silmaasiaa-hamaran-rajamailla.html

Olipahan mielenkiintoinen tutkimus, jos minkään sairauden tutkimisesta voi niin sanoa. Mikään sairaus tai edes sairauden epäily ei itsessään tietenkään ole kiva juttu, mutta tämä käynti jätti hyvän mielen ja hälvensi joulukuisen tutkimuksen jälkeen jättämiä epätietoisuuden synkähköjä pilviä.

Tutkimustulokset

Tutkimuslausunto:

Dilatiivinen kardiomyopatia ei todeta.

Läppävuoto todetaan. Aortassa mitataan toistuvasti lievästi nopeutunut virtaus. Lieväasteinen aortan ahtauma osoitetaan epänormaalisti korkealla aortan juuressa.

Sydämeen on kehittynyt lievä vasemman eteisen kuormitus. Oireita ei näillä muutoksilla yleensä vielä kehity.

Tyypillisiä oireita ovat yskä, hengenahdistus, yölevottomuus ja rasituksensiedon lasku. Oireeton koira ei tarvitse lääkehoitoa.

Tulehdustaustaa pidän mahdollisena.

EKG tutkimuksessa osoitetaan muutoin normaali sinusrytmi, QRS kompleksissa havaittu Q aallon syveneminen ja kompleksin leventyminen viittaavat haarakatkokseen, joka selittänee kammion epätasaisen supistumisen. Löydös ei edellytä lääkehoitoa.

Seurantatutkimusta suositan vuosittain jos oireita ei kehity


Aiempi diagnoosi oli epäily läppävuodosta ja aortan ahtaumasta, mitkä muuttuivat nyt tutkimuksessa toistuviksi havaittujen tulosten myötä todetuiksi sairauksiksi. Lisäksi tutkimuksessa todettiin vasemmanpuoleinen haarakatkos.

Fakta siis on, että Rypyllä on todettu sydämen vajaatoiminta. Olkoonkin tällä hetkellä oireeton. Mikä tekee asiasta valoisamman on, että muutokset on nyt toiseen kertaan todettu lieväasteisiksi, eivätkä mittaustulokset osoittaneet muutoksia huonompaan suuntaan. Päinvastoin, aiemmassa tutkimuksessa alhainen EF todettiin nyt normaaliksi. Aiempi tulos on saattanut olla mittausvirhe johtuen haarakatkoksen aiheuttamasta kammion epätasaisesta supistumisesta, etenkin kun FS ja EF kulkevat yleensä linjassa ja FS oli viimeksikin normaali. Lisäksi, jos muutokset ovat syntyneet tulehduksen aiheuttamana, sairaus ei välttämättä etene aktiivisesti eikä koiran tila muutu miksikään pitkään aikaan ja tilanne voi jopa parantua jonkin verran. Tällaisenaan tulokset eivät johda ennenaikaiseen kuolemaan. Perinnöllistä tai synnynnäistä sairautta ei myöskään näillä tiedoin ollut syytä epäillä. Seurantatutkimuksia kuitenkin tarvitaan, että sairauden taustalle saadaan vahvistus.

Alla vertailun vuoksi kaikkien kolmen tutkimukset arvot.

25.1.2012 5.12.2013 23.4.2014
Eläinlääkäri Seppo Lamberg Minna Rajamäki Seppo Lamberg
paino 16 ? kg 16,8 kg 17
HR (sydämen syketaajuus) 95 80 104
Kammiolisälyöntejä - ei ei
sivuääni ei 4/6 3/6
LVIDd (Vasemman kammion sisähalkaisja diastolessa) 46,1 mm 53 mm 45,8 mm
LVIDs (Vasemman kammion sisähalkaisija systolessa) 33,4 mm 38 mm 32,8 mm
LVWd (Vasemman kammion ulkoseinämän paksuus diastolessa) 8,7 mm 8,6 mm 9,4 mm
LVWs (vasemman kammion ulkoseinämän paksuus systolessa) 10,7 mm 13 mm 13,9 mm
EPSS (mitraaliläpän etummaisen liuskan pienin etäisyys septumista diastolen aikana) - 7 mm -
IVSs (kammioväliseinän paksuus systolessa) 13,3 mm 14 mm 12,9 mm
IVSd (kammioväliseinan paksuus diastolessa) 9,1 mm 9,8 mm 9,5 mm
LVEDV (vasemman kammion loppudiastolinen tilavuus) - 91 ml 81,8 ml
LVESV (vasemman kammion loppusystolinen tilavuus) 28,4 ml 57 ml 39,3 ml
EF (sydämen iskutilavuuden osuus kammiolepotilavuudesta) - 37 % 52 %
FS (vasemman kammion sisähalkaisijan muutos systolen ja diastolen välillä) 27,70 % 28 % 28 %
LA 25,4 mm 30 mm 30 mm
Ao 20,5 mm 19 mm 20 mm
LA/Ao (Vasemman eteisen ja aortan halkaisijan suhde) 1,24 1,6 1,5
SI (pyöreysindeksi) - - -
Aortan virtausnopeus (subcostal) - 2,7 m/s 2,6 m/s
Keuhkovaltimon virtausnopeus  - 1,4 m/s -

Läppävuoto on kohtalainen. Läppä ei ole taipunut eli prolapsoitunut. Sairaus, oireeton kun se tällä hetkellä on, ei rajoita normaalia elämää muilta osin, kuin että juoksuharrastukset saa jäädä. Jalostuskäyttö on myös poissuljettu. Kesähelteellä on myös syytä olla rasittamatta koiraa. Toki Ryppy on nyt silmälläpidon alaisena siltä varalta, että oireita alkaa kehittyä. Lisäksi mahdollisten lisälyöntien olemassaolo ei ole poissuljettu, vaikka sen muutaman minuutin EKG:n aikana ei niitä havaittu (vaatisi erillisen Holter-tutkimuksen).

Matalasykkeisyys on tällä koiralla ominaisuus ja nytkin syke nousi vasta EKG klipsien laiton seurauksena 104:ään ja osoitti siten ihan normaalia toimintaa sykkeen nousuna.


Haarakatkos (bundle branch block)

Ultrassa havaittiin silminnähtävä sydämen vasemman kammion supistumisvaiheessa epänormaali lisänytkähdys. Tämä antoi Sepolle aihetta epäillä haarakatkosta, mikä todettiinkin sitten lisätutkimuksena tehdyssä EKG:ssa.

Haarakatkos on häiriö sydämen sähköisessä toiminnassa. Sydänlihas supistuu sinussolmukkeesta lähtevien sähköisten impulssien toimesta. Impulssit kulkevat kahden johtoradan, oikean ja vasemman, kautta sydämen kammioihin. Haarakatkoksessa johtorata ei jostain syystä kuljeta impulssia. Sähköimpulssi kulkee kuitenkin perille, joskin hitaammin ja kiertoteitse, lihassäikeitä pitkin ja tästä johtuen kammion supistumiseen kuluu hieman normaalia pidempi aika. Rypyllä katkos havaittiin vasemmanpuoleisessa johdinradassa (left bundle brach block, LBBB) ja se aiheuttaa viiveen mitraaliläpän ulkoseinämän puoleisen läpän osan sulkeutumisen ajoituksessa (mitraaliläppä on kaksiosainen) ja näin se osaltaan vaikuttaa vuotovirtauksen määrään.

Koiria koskevien referenssien mukaan vasen haarakatkos voi syntyä mm. iskemian (sydänlihaskudoksen pitkäaikainen hapenpuute), fibrioosin (sydänlihaskudoksen korvautuminen arpikudoksella), granulooman (tulehduspesäkkeiden muodostuminen sydämeen), mitraaliläppävuodon, tulehduksen, läppäsairauden, kardiomyopatian tai aortan ahtauman seurauksena.

http://www.petmd.com/dog/conditions/cardiovascular/c_dg_left_bundle_branch_block
http://vetbook.org/wiki/dog/index.php/Bundle_branch_block
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00920
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00397

Aortan ahtauma (aortan stenoosi, aortic stenosis, AS)

Löydös todettiin kohonneen aortan virtausnopeuden perusteella ja se paikallistettiin epänormaalin korkealle aortan juureen, missä aortan kaari alkaa haarautumaan. Yleensä ahtauma on läpän kohdalla tai heti sen alapuolella. Aorttaläppä oli normaali eikä siinä ollut vuotoa.
Aortan ahtauma estää veren virtausta aorttaan ja se nostaa vasemman kammion painetta, mikä puolestaan johtaa kammion seinämän paksuuntumiseen.

Aortan ahtauma on tyypillisesti tiettyjen isojen rotujen synnynnäinen sairaus. Aortan ahtauma voi syntyä myös tulehduksen seurauksena.

http://www.petmd.com/dog/conditions/cardiovascular/c_dg_aortic_stenosis

Yhdysvalloissa on käynnissä tutkimus whippetien sydänsairauksista ja löysin vuoden 2010 lokakuun The Whippet News -julkaisusta katsauksen, missä yhtenä kysymyksenä käsiteltiin myös aortan ahtaumaa. Tässä katsauksessa todetaan, että aortan ahtauma ei ole yleinen ongelma whippeteillä. Aortan virtausnopeus saattaa kuitenkin olla korkeampi kuin muilla roduilla ja normaalin rajaksi katsotaan jopa 2,2 m/s. Rypyllä nopeus oli 2,6 m/s, joten se on tämän rajan yläpuolella.

Tulehdus?

Sydämeen voi tulla sitä vaurioittava tulehdus viruksien tai bakteeri-infektion seurauksena. Tulehdus voi iskeä sydänpussiin (perikardiitti), sydänlihakseen (myokardiitti) tai sydämen sisäkalvoon (endokardiitti).

Myokardiitissa sydänlihakseen kertyy tulehduspesäkkeitä ja sydänlihassolut vaurioituvat. Aiheuttajana on useimmiten virusperäinen sairaus.

Endokardiitissa sydämen läppärakenteet ja sisäkalvo tulehtuvat. Sydänlihasta verhoaa sisäpuolelta sydämen sisäkalvo eli endokardium, joka muodostuu sidekudoksesta ja levyepiteelistä. Se on suoraan kosketuksissa veren kanssa. Sydämen läpät ovat endokardiumin poimuja. Juuri tästä syystä endokardiumin tulehdus voi levitä myös sydämen läppiin mahdollisesti aiheuttaen läppävikoja. Endokardiitin aiheuttaa lähes aina bakteeri, joka on päässyt verenkiertoon esimerkiksi vaurioituneen hampaiston tai ihon kautta. Yleensä tulehdus on sydämen vasemmanpuoleisissa läpissä eli hiippa- tai aorttaläpissä.

Rypyn kohdalla lausunto mahdollinen tulehdustausta perustuu sairaudelle altistaneisiin tekijöihin (hampaanpoisto kesällä 2013 ja pitkäkestoinen yskä syksyllä) sekä tutkimuksessa havaittuihin näinkin laajoihin muutoksiin (läppävuodon lisäksi haarakatkos ja aortan ahtauma), jotka ovat syntyneet aiemman tutkimuksen ja 02/2012 jälkeen.

http://www.petmd.com/dog/conditions/cardiovascular/c_dg_endocarditis_infective
http://www.bearscampnewfs.com/health/Waltham%20Center/Infective%20Endocarditis.pdf

Tunnelma tutkimuksen jälkeen

Ryppy on tällä hetkellä siis oireeton eikä sairaus vaikuta meidän arkipäivän eläämään. Koira ei kuitenkaan osaa kertoa miltä siitä tuntuu, niin emme voi tietää aiheuttaako läppävuoto sille toisinaan jonkinlaisia tuntemuksia, esimerkiksi tykytyksiä, ahdistusta tai voimattomuuden tunnetta. Emme myöskään voi tietää onko sillä pitkän aikavälin sisällä lisälyöntejä, ellei suoriteta erillistä Holter-tutkimusta.

Eletään hetkessä eikä murehdita huomista. Koirat ovat mestareita siinä.




Mielenkiintoista luettavaa, mihin on tullut nettiä kaivellessa törmättyä

Urheilijan sydämestä ihmisillä
Whippet Cardiac Health Project

perjantai 9. toukokuuta 2014

Liedon maastokoe 4.5.2014

Lähdettiin Parmanharjun kupeeseen kokeilemaan, miten karvamopo on kulkeakseen yhden veteraani-ikäisen ja yhden ensikertalaisen ja sen veljen kanssa.

Keli ja lämpötila vaihteli päivän aikana paisteesta sateen ripseeseen, vaikka vettä ei kerralla onneksi paljon tullutkaan. Lämpötila oli kisaa ajatellen koirien kannalta ihan sopiva, kevyt takkikeli.

Rata oli haastava ja vaikeustasoltaan varmasti tähän asti näkemistäni teknisesti vaikein. Liedon loivasti rinteessä oleva peltoalue mahdollisti sen, että radalla oli pitkä loiva nousu ja pientä maaston vaihtelua läpi radan. Osa radasta jäi lähetyspaikalta näkymättömiin, joten oman koiran suorituksen seuraaminen ja arvioiminen jäi osin näkemättä. Pituutta radalla oli kuulemma 750 m.

Alkuerässä rata teki ensin soikean kiekauksen ja sitten alkoikin käännöksen jälkeen pitkän loiva nousu. Nousun jälkeen ei koiraa enää nähnytkään, mutta tällä toisella pelto-osuudella oli sik-sak ympyrä ja sitten palattiin samaa loivaa mäkeä alaspäin. Kestävyyttä, voimaa sekä koordinaatiota vaativa rata siis.

Rastalle tämä oli siis ensimmäinen kisa ja vaikka nuorukainen on aina ollut hanakka rätti- ja jahtaamisleikeissä ja pääsimme testaamaan kaverin kanssa juoksemista pari kertaa tassuvieheellä (mikä ei välttämättä kyllä kerro mitään viehevarmuudesta, kun matka on niin lyhyt), niin mitään varmuutta siitä, että koira suoriutuisi ensikisastaan hyväksytysti ei ollut. Rataa analysoidessa tuli kylmä hiki ja vaikka mitä ajatuksia siitä mikä voi mennä pieleen, kun ensikisaaja joutuu kertaheitolla näin kovaan testiin. Riittääkö kunto, olenko ensinnäkään realistisesti oikein arvioinut koiran kunnon; ja riittääkö nuoren koiran henkinen kantti siinä vaiheessa, kun lihakset menevät maitohapoille. Kaiken kukkuraksi lähtöarvonnassa kävi sitten niin kuin ei olisi tarvinnut käydä, eli veljekset Rasta ja Monni joutuivat samaan lähtöön. Manasin huonoa tuuria, koira oli sarjassa kuitenkin kymmenen niin miten ihmeessä nämä riekkuleikkejä leikkineet kaverukset joutuvatkin samaan lähtöön. Haaste suoriutua ensikisasta vaikeutui mielessäni jo potenssiin kymmenen.

Eipä auttanut kuin katsoa miten käy.

Juoksulajeissa ohjaajalla ei ole irtipäästämisen jälkeen mitään vaikutusmahdollisuuksia juoksun kulkuun. Kaikki työ on pitänyt tehdä sitä ennen. Siinä vaiheessa kun koira ampaisee vieheen perään on toivottavaa päästä nauttimaan hyvin sujuvan juoksun seuraamisesta. Jännitys kuuluu aina asiaan, mutta nyt suorastaan hirvitti. Startti ja ensimmäiset käännökset menivät hyvin, kunnes käännyttiin mäkiosuudelle. Rasta tuli ensimmäisenä käännökseen ja Monni takana heti kannoilla. Kääntyessään Rasta päätyi samalle ajolinjalle takana tulevan, mutta ketterämmin käännöksestä selvinneen ja ohitusta suorittavan Monnin eteen, että tapahtui kylkikolari ja Rastalta äänekäs palaute ja pään kääntö Monnin suuntaan. Matka jatkui ja sitten pojat katosivatkin toiselle pelto-osuudelle.


Ei näillä koivilla niin nopeasti käännytä. Hetki ennen kolaria. (c) Jaana Jyläntö

Olin täysin vakuuttunut, että nyt tuli diski.

(c) Jaana Jyläntö


Matka jatkuu, vaikka hetki sitten törmäiltiin. (c) Jaana Jyläntö 

Topin startti oli muutaman lähdön päässä, joten en ehtinyt jäämään murehtimaan asiaa sen enempää, vaan annoin Rastan kaverille jäähdyteltäväksi ja hain Topin lämmittelemään ja odottamaan omaa vuoroa. Topi vanha kettu tietää jo mielestään paremmin miten vieheen tulisi kulkea ja varmistelee kovin mielellään, ettei viehe pääse kulkemaan esimerkiksi pellon keskelle, vaikka viehe kääntyisikin takaisin reunoja kohti. Alussa näimme siis Töpinältä aivan omat kuviot ja se aiheutti vieheenvetäjälle hankalat paikat, kun vieheen reitiltä hutin tehnyt koira päätyikin tulemaan melkein viehettä vastaan. Sen nähneenä olin varma, että pisteitä ei paljoa heru ja pääsemme näin ollen lähtemään alkuerän jälkeen kotiin.

Jäähdyttelin Topin ja autolle palatessani näin Monnin emännän, joka virnisteli iloisesti. Olikin syytä virnistellä, kun sekä Monni että Rasta olivat selvinneet finaaliin. Olin äimänä. Arvailen vaan kun en tiedä miten tuomarit ovat tilanteen tulkinnet, mutta ilmeisesti tilannetta ei katsottu tahalliseksi ja lisäksi kumpikin jatkoi häiriintymättä juoksuaan välikohtauksesta huolimatta. Topi ei sentään päässyt finaaliin, mutta jostain kummasta se oli kuitenkin kerännyt pisteitä 197 ja oli lopputuloksissa 5/9 ja ensimmäinen, joka ei ollut mukana finaalissa.

Alkuerän jälkeen Monni oli kolmen muun koiran kanssa jaetulla 5 sijalla 210 pisteellä ja Rasta 8 sijalla 205 pisteellä. Finaalissa veljekset olivat eri lähdöissä. Monnin juoksun näin kokonaisuudessaan eikä näyttänyt alkuerä jaloissa painavan. Rasta ei saanut kummoisiakaan pisteitä finaalista ja yhteispisteillä 393 se oli 7. ja ensikisasta hyväksytty tulos. Monni sen sijaan yllätti ollen lopputuloksissa 3. 442 pisteellä.

Kisassa oli mukana myös Täplä, Tarumetsän Tyyntä Ennen Myrskyä, joka alkuerän 4. sijan jälkeen putosi viimeiseksi hukattuaan finaalissa hetkellisesti vieheen.

Ensikisa on nyt saatu alta pois ja seuraava koe onkin jo 10.5.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Lahti KV 25.4.2014 ja Tampere KV 3.5.2014 ja pari sanaa kunnosta

Rastan ainoat näyttelyt ja mahdollisesti myös ainoat näyttelyt ennen Maailman Voittaja -näyttelyä elokuussa.

Lahdessa tuomari Maija Sylgrénin tarkassa syynissä nuortenluokasta ERI 2.
1 v 8 kk, oikeat rungon mittasuhteet, hyvä luusto, kaunis pää, miellyttävä ilme, hieman alaskiinnittyneet korvat, oikea pää, hyvä kaula, hieman tasainen ylälinja, hyvin kehittynyt rintakehä, hieman pysty olkavarsi, voimakkaampi takakulmaus, liikkuu lyhyellä etuaskeleella, kaunis väri.

Kehässä on Rastan kanssa huippukivaa. Fiilis onkin isossa osassa tätä harrastusta ja kun koira on iloinen, innokas ja yhteistyö sujuu, niin mikäs sitä käydä pyörähtämässä silloin tällöin vaikkei mitään mainittavaa menestystä tulisikaan.

Jos Lahdessa oli tiukkaa, niin Tampereella oli vielä tiukempaa. Tuomarina Danielle Dryburgh, Australia. Tuloksena tällä kertaa EH2.
Pleasing head and expression. Correct rosy ears. Well ribbed back. Would like to see better front angulation. Good strength in thighs. Would like better arch over loin. Tending to be flat standing and moving.

Rasta useammasta kuvakulmasta.

(c) Kati Kanerva


(c) Sanna Vahlberg


(c) Jonna Kainulainen
Rasta on hyvässä kunnossa, vaikka ei nyt ehkä ihan optimissa "näyttelykunnossa". Eikös se niin ole, että näyttelykehässä silmä paremmin niissä vähän "pehmeälinjaisemmissa" koirissa lepää. Siitä huolimatta vinttikoiran pitää ikävaiheet huomioon ottaen olla hyvässä lihaskunnossa ja lihavuus tai lihasköyhyys ei vaan missään nimessä kuulu tämän tyyppisille koirille. Näyttelyt ja aktiivinen juoksuharrastus eivät whippeteillä tunnu mahtuvan samaan hiekkalaatikkoon, mitä suuresti ihmettelen kun seuraa esimerkiksi unkarinvinttikoirien tilannetta, missä samat koirat juoksevat ja käyvät näyttelyissä menestyen molemmissa lajeissa. Jos koira on hyvässä juoksukunnossa se tuppaa olemaan näyttelykehään liian kuiva tai "ilmava". Juoksuhommiin (en puhu nyt kerran kesässä kisaavista) vaan ei parane huonokuntoista tai lihavaa koiraa viedä, jos koiran parasta ajattelee. Vaativat maastoradat eivät ole pikkurykäisyjä, missä juoksennellaan kuten kotipuolessa ja vedetään tovi henkeä kun alkaa mennä maitohapoille. Kovassa lihaskunnossa oleva nuori koira voi lisäksi olla vielä pitkään kolhon näköinen, kun iän mukanaan tuoma rungon täyttyminen ja lihasten ja sidekudosten pehmeneminen ei ole vielä ääriviivoja siloittanut ja monesti etuosankin kulmaukset vielä inan paranevat, kun ikää tulee lisää.

Emme ala edes MV -näyttely mielessä kasvattelemaan laardikerroksia vaan lisää muskeleita, sillä tarkoitus on  osallistua loppukevään ja kesän aikana useampiin maastokokeisiin, joten ne menevät nyt näyttelyiden edelle, mikäli juoksuhommat suinkin ovat sujuakseen.

Näyttelyssä oli myös muita Rypyn jälkeläisiä.
Monni, Sagarmour Magic Endeavor, nuortenluokassa EH3.
(c) Kati Kanerva

Riki, Tarumetsän Täyskäsi Voitto Tuli, nuortenluokassa EH.
(c) Jonna Kainulainen

Eka, Besties Q-Sama, avoimessa luokassa EH.
(c) Kati Kanerva

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Katsaus historiaan: Whippetin luonne kirjallisten lähteiden mukaan

Nämä kokoamani ja kääntämäni tekstiotteet koskien whippetin luonnetta julkaistiin Whippet 01/2014 -lehdessä. Laitan tekstin nyt tänne blogiinkin, niin on sitten luettavissa jos sitä lehteä ei ole talouteen tullut, kyseessä on kuitenkin tärkein whippetin ominaisuuksista: sen luonne.

*****

Tiedämme, että whippet on käyttötarkoitukseltaan kilpajuoksija. Suurimman osan ajastaan se on kuitenkin rakastettu ja arvostettu perheenjäsen. Mitä sanookaan historiaan jääneet kirjoitukset whippetistä ja sen luonteesta?

Rotumääritelmässä sanotaan: Ihanteellinen seuralainen. Kotioloihin ja urheilulliseen ympäristöön hyvin sopeutuva. Lempeä, kiintyvä ja tasapainoinen. Kun tutkii whippetiä koskevia kirjoituksia voi ilokseen todeta, että mikään ei ole tältä osin muuttunut.

Constance O. Miller kirjoittaa artikkelisarjassaan The Search for Truth in Gazehounds - Part XVI, julkaistu alun perin The Gazehound July/August 1979 -lehdessä:
Vaikka en ole syventynyt eri vinttikoirarotujen luonne-eroihin (aiheen monimutkaisuuden vuoksi) whippetin kohdalla täytyy tehdä poikkeus. Sen todellinen kyky voittaa pysyvä suosio näyttelyharrastajien keskuudessa ei rehellisesti sanottuna ollut sen juoksijan olemuksen ansiota, vaikka merkittävä se olikin, vaan sen ominaisuudet mitä hurmaavimpana ja rakastettavimpana lemmikkinä sekä sen hienostunut viehkeys mitkä synnyttivät antaumuksellista omistautumista sitä mukaa kun sen tunnettuus rotuna kasvoi. Mainitsen tämän siitä syystä, että varhaisen whippetin alemman yhteiskuntaluokan ihmiskumppanit eivät ole saaneet ansaitsemaansa tunnustusta. Köyhyyden riistämän kaivostyöläisen elämää ohjaava käytäntö, missä hänen vertaistensa joukossa tämä arvostettu omaisuus helposti synnytti ahneutta ja kateutta, epäilyksettä edesauttoi muokkaamaan whippetin rodunomaista luonnetta. Arvokas juoksija täytyi pitää kotona ja niin liki perhettä kuin mahdollista TURVALLISUUDEN VUOKSI! Ne kaikkein itsenäisimmät ja vapaana pidettäessä kuuroksi heittäytyvät (kuten monet muut vinttikoirat) yksilöt eivät sopineet ELÄMÄNTYYLIIN: luonnollinen siisteys, huomattava riippuvuus ihmisperheestä, vastahakoisuus mennä ulos sään ollessa kylmä tai märkä (kuten se usein oli) ja taipumus nukkua peiton alla, muodostuivat vaalituiksi ja valikoiduiksi rotuominaisuuksiksi... aivan yhtä paljon kuin se äärimmäinen innokkuus ja energiapanos kun oli kilpailun aika. Molemmat ominaisuudet ovat säilyneet meille perintönä kaivostyöläisten hiilipölyn ja perheen keskellä erityisesti vaalimina timantteina.

W. Lewis Renwick, The Whippet Handbook, 1957:
...koska en tiedä koiraa, joka paremmin sopisi tavalliseen kotiin perheenjäseneksi, kuin Whippet.

Jacques Boulenger, Animals of Sport, 1912:
Ollakseen jännittävään urheilulajiin tarkoitettu koira, whippet on kotikoirana kaikkein miellyttävin. Se on uskollinen, kuten greyhoundit tunnetusti ovat, sekä kaikin puolin älykäs, kuten kettuterrieri, eikä se ole kuitenkaan ulkoillessa ylettömän itsenäinen eikä sisällä talossa liiallisen äänekäs ja levoton. Todellakin, kukaan koirien ystävä ei voi vastustaa tätä pientä iloista, kaunista ja rakastavaa seuralaista. Jopa karaistuneiden työläisten joukossa, joiden whippetkilpailut ovat parhainta urheilua siinä missä coursing ylemmän luokan parissa, näkee whippetiä yleensä hellittävän ja hellittävän nimenomaan kuten omaa lasta.

Jo ennen 1800 –lukua sana whippet, sen eri kirjoitusasuissaan, on ollut käytössä. Tässä yhteydessä täytyy huomauttaa, että sana whippet ei tarkoittanut meidän nykyisenä rotuna tuntemaa koiraa, vaan esimerkiksi 1600 –luvulla sanaa käytettiin kuvailemaan pienikokoista koiraa ja toisinaan jopa alentavana ilmaisuna tarkoittaen räksyttävää rakkia. John Taylor, englantilainen runoilija, kirjoitti vuonna 1630:
Kaikissa koirain muodoissa; kaikki paitsi kaksi ovat ihmisen hyödyksi, mitkä ovat mastiffi ja pieni whippet, tahi kotikoira; kaikki loput ovat huvia ja ajanvietettä varten.

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ihana kevät

Kevät on edennyt vauhdilla ja niin olemme mekin. Lenkit ovat pidentyneet ja myöskin sitä reippaampaa vauhtia on tullut jonkun verran lisää, kun olen pyrkinyt hölkkäämään kahdesta - kolmeen kertaa viikossa. Vaikkei vauhti huimaa, niin tavoitteena on saada koirille hyvä peruskunto, kun kisakausi alkaa toukokuussa. Plussaa on, jos tästä itsekin siinä sivussa hyötyy. Rasta pääsee lisäksi säännöllisesti rallailemaan frisbeen tai kavereiden kanssa vapaana. Kickbike pitäisi myös kaivaa esiin pyörävarastosta, jotta pääsee tekemään vähän rivakampia lyhyitä pyrähdyksiä vaihtelun vuoksi.

Rasta pistää kovin mielellään juoksuksi irlanninterrierityttöjen kanssa. Hienoa nähdä, miten koiran laukka peittää maata, miten se muuttaa vauhtia, rytmiä ja suuntaa ihan hetkessä ja vieläpä helpon oloisesti. Ihan niinkuin tämän tyyppisen vinttikoiran pitääkin. Terrierit eivät toki pärjää vauhdissa, mutta ne osaavat tehdä tiimityötä ja onnistuvat välillä pakottamaan "jäniksenä" olevan Rastan tekemään käännöksiä.





En ole tallentanut meidän lenkkejä mihinkään träkkeriin, mutta olen reittoppaasta reitit piirtämällä saanut käsityksen matkojen pituuksista ja hämmästyin, kuinka pitkiä nämä meidän arkiset ulkoilureitit ovat. Lyhyt aamulenkki on 2 km. Lyhyenä pitämäni päivälenkit ovat 4-6 km ja kun mennään hölkälle, niin reitti on helposti 7-9 km. Talvella ei toki lenkkeillä tällaisia matkoja, kuin ehkä viikonloppuisin.



Näissä maisemissa taittuu kilometri jos toinen kuin huomaamatta. Viikinlahti on jo lähes vapaa jäistä. Joutsenia ja hanhia tööttäilee lahdella ja lähipelloilla. Kevään kiihkeää etenemistä pääsee seuraamaan ihan likeltä muuttolintujen myötä, kun elinpiirimme on niiden muuttoreitin varrella. Kiurujen liverrys ja töyhtöhyyppien nau'unta kuuluvat nyt aamulenkin pelto-osuuden äänimaisemaan, joka metsänreunaan siirtyessä muuttuu moniääniseksi erilaisten pikkulintujen sirkutukseksi. Maisemaan liittyy aina äänet ja tuoksut, mitkä eivät valitettavasti kuvista välity.


Vielä ei viherrä, mutta ilta-aurinko laittaa maiseman hehkumaan.



Lintubongarit ovat myös palanneet.


Muuten meidän arkeen ei kuulu mitään ihmeellistä, kunhan odotellaan, että pääsisi taas juoksupuuhiin. Topi on nyt kuusivuotiskaudesta eteenpäin veteraani ja Rasta kilpailee ensimmäistä kauttaan, joten jonkinlainen uusi alku on edessä molemmilla. Toukokuuta odotellaan innolla, jolloin olisi tarkoitus osallistua ainakin kaksiin maastokokeisiin.

Laumaelämä sujuu kivanlaisesti. Rasta on niin joviaali ja sopuisa tyyppi, että nuorenmiehen ikään tuleminen ei ole aiheuttanut mitään hämminkejä lauman sisällä eikä sen ulkopuolella. Topi suhtautuu suopeasti, koska tämä nuoriso ei hypi nenille. Muutama kurinpalautus on riittänyt. Ryppy tarjoaa leikkiä ja läheisyyttä Rastalle. Siitä huolimatta Rastan kanssa on helppo lähteä kaksistaankin liikkeelle, sillä se ei tarvitse muista lauman koirista tukea olemiselleen. Mielenkiintoista on ollut nähdä, kuinka kolmas koira on saanut "täydennettyä" lauman ja jokainen on löytänyt sen oman roolinsa siinä.