torstai 27. helmikuuta 2014

Alkuvuoden hetkiä

Kännykällä räpsittyjä kuvia alkuvuodelta.

(c) Joanna Tuhkanen
Viikinlahti helmikuun loppupuolella

 
 
Paita ja Peppu
Monikäyttöinen pierupallo eli "pieris"
Topi poseeraa
Tammikuun pakkaset ja vesakontorjuntaa
Topi Talvipantteri
Keittiön kulmapedissä on viihtyisää
Väsynyt
Topilla pitää olla riittävän monta peittoa pedissä
Pylly vasten pyllyä
Jänis jäniksenä joukossa


Lähetetty Windows Phonesta

perjantai 14. helmikuuta 2014

Whippet Tapahtuma 9.2.2014

Mukana oli itselläni vain Rasta.
Tuomari Lisa Winder (Burnt Sienna).
Nice head and expression. Good neck and topline and underline. A bit straight in front. Nice rear. Moves okay from all sides.


 Monni veli oli myös.


Mukava oli nähdä Oulaa, ihana pusupoika!


Ja Oulan sisko Lilli, avointen luokan 4 KP.

kuva (c) Piu Kaiponen

Sydän ja silmäasiaa "Hämärän rajamailla" -tunnelmissa

Tämä teksti on kirjoitettu moneen kertaan uudestaan. Ensinnäkin asiaan on täytynyt saada perspektiiviä ja toisekseen mietittyä, että miten asiaan pitäisi suhtautua. Hämmennys on ollut ehkä se eniten pinnassa oleva tunnetila ja siitä en ole vieläkään päässyt vielä eroon. Jos tässä tekstissä sanon jotain ihan pöljää tai asiateksti on ihan vinksallaan, saa ampua. Korjaan mielelläni virheet.



Ryppy on tällä hetkellä 5 vuotta ja 10 kk, ollut tähän asti perusterve kaveri. Viimeisin virallinen terveystutkimus sydämen ja silmien osalta 5.12.2013 ei ollut missään muotoa mieluisa.
Sydänkuuntelu ja ultra
Tutkimuksen teki eläinlääkäri Minna Rajamäki Yliopistollisesta Eläinsairaalasta. Tutkimuksen aikana havaittiin sivuääni vasen systolinen 4/6 ja mitraaliläpän vuoto. Ultrauksessa näkyi takaisinvirtausta vasempaan eteiseen, mitraaliläppä oli vielä siisti, mutta jäi nyt epäselväksi oliko se siinä jotain muutoksia vai ei. Väridopplerissa näkyi takaisinvirtausta, sen voimakkuudesta ei ollut puhetta. Suullisen, ultrauksen jälkeen puhelimitse saamani yhteenvedon mukaan sydämen vasen puoli saattaa olla laajentunut. Minulle jäi sellainen käsitys, että mitään silminnähden dramaattista ei ollut, paitsi se dopplerultralla näkynyt takaisinvirtaus. Kirjallisen lausunnon sain vasta jälkikäteen postitse, joten mitään keskustelua sen tiimoilta ei päässyt syntymään. Kirjallisessa sydäntutkimuslausunnossa merkitty osoittaa merkkejä sydänsairaudesta ja rajatapaus mitraaliläppävuoto (endokardioosi, MVD), mutta myös rajatapaus aortan ahtauma (AS, aortan stenoosi), mistä lääkäri ei puhelimessa maininnut mitään.
Rypyllä ei ole mitään tyypillisiä mitraaliläppävuodon aiheuttamia sydänsairauden oireita: ei ole yskää, laihtumista, tihentynyttä hengitystä, rasituksen siedon heikentymistä tai muutakaan normaalista poikkeavaa sen jaksamisessa. Se on siis tällä hetkellä oireeton.
Kirjallinen lausunto perustu sydänultran mittaustuloksiin ja vertailuarvoihin. Whippeteille on määritelty vertailuarvot tutkimuksessa Echocardiographic reference values in whippets (Valérie Bavegems, Luc Duchteau, Stanislas U. Sys, André De Rick). Alla vertailu Rypyn kahdesta ultraustuloksesta sekä näistä vertailuarvoista. Edellisen ultrauksen suoritti Seppo Lehto Vethausista ja koska YES:n lomake poikkeaa tästä aiemmasta DCM sydäntutkimuslomakkeesta käytettyjen lyhenteiden osalta, niin vertailu ei ollut ihan yksiviivaista. Jouduin siis hieman penkomaan sydäntutkimusaineistoa netistä, jotta sain selitteet lyhenteille ja vertailtua oikeita arvoja keskenään. Jos vertailussa on virheitä, ne ovat sitten vain ja ainoastaan minun. YES:n lomakkeessa on enemmän tietoa ja siksi kaikille tuloksille ei ole vastineita.
25.1.2012
5.12.2013
vert. arvo
vert. arvo ka.
Eläinlääkäri
Seppo Lamberg
Minna Rajamäki
paino
16 ? kg
16,8 kg
17 kg
17 kg
HR (sydämen syketaajuus)
95
80
Kammiolisälyöntejä
-
ei
LVIDd (Vasemman kammion sisähalkaisja diastolessa)
46,1 mm
53 mm
33,8-48,4
40,4
LVIDs (Vasemman kammion sisähalkaisija systolessa)
33,4 mm
38 mm
23,1-38,0
29,6
LVWd (Vasemman kammion ulkoseinämän paksuus diastolessa)
8,7 mm
8,6 mm
7,7-11,9
9,6
LVWs (vasemman kammion ulkoseinämän paksuus systolessa)
10,7 mm
13 mm
10,6-16,9
13,4
EPSS (mitraaliläpän etummaisen liuskan pienin etäisyys septumista diastolen aikana)
-
7 mm
IVSs (kammioväliseinän paksuus systolessa)
13,3 mm
14 mm
10,3-16,4
13,0
IVSd (kammioväliseinan paksuus diastolessa)
9,1 mm
9,8 mm
8,1-12,9
10,2
LVEDV (vasemman kammion loppudiastolinen tilavuus)
-
91 ml
LVESV (vasemman kammion loppusystolinen tilavuus)
28,4 ml
57 ml
EF (sydämen iskutilavuuden osuus kammiolepotilavuudesta)
-
37 %
FS (vasemman kammion sisähalkaisijan muutos systolen ja diastolen välillä)
27,70 %
28 %
LA
25,4 mm
30 mm
23,1-35,9
28,8
Ao
20,5 mm
19 mm
17,5-23,7
20,4
LA/Ao (Vasemman eteisen ja aortan halkaisijan suhde)
1,24
1,6
1,1-1,7
SI (pyöreysindeksi)
-
-
Aortan virtausnopeus (subcostal)
-
2,7 m/s
Keuhkovaltimon virtausnopeus
-
1,4 m/s

Muutoksia on siis nähtävissä myös näissä arvoissa.

Eniten hämmennystä aiheuttava juttu on, että miten nopeasti muutoksia voi syntyä: Kesäkuussa Rypyltä poistettiin erikoisnäyttelyviikonloppuna kärjestä lohjennut etuhammas. Sydän kuunneltiin ennen nukutusta, eikä hoitava eläinlääkäri kuullut mitään poikkeavaa. Alkusyksystä Rypyllä oli pitkään jatkuvaa kakomista. Tuolloin oli liikkeellä kennelyskää ja ajattelin, että sitähän se sairastaa. Köhä, joka oli kuivaa ja kuulosti siltä, että koiralla on nielussa jotain, ei kuitenkaan mennyt ohi ja kun sitä oli kestänyt viidettä viikkoa, kävimme lääkärillä. Nielu ja imusolmukkeet olivat normaalit, keuhkoäänet olivat puhtaat, mutta sydäntä kuunneltuaan lääkäri totesi, että yhtäjaksoinen sivuääni kuuluu ja tuli kehotus käydä jatkotutkimuksissa. Samoihin aikoihin muistin, että enpä ollut madottanut isoja poikia keväällä ja aloitin tymäkän Axilur -kuurin. Yskä loppuikin lääkärikäyntiä seuraavalla viikolla, enkä jäänyt miettimään asiaa sen kummemmin. Sydänperäinen yskä ei kuitenkaan lopu, joten jotain muuta se syksyinen yskä oli.
Eikä tässä vielä kaikki. Hämmennyksen aiheet jatkuvat, sillä 14.2.2014 kävin rokotuttamassa koirat meidän vakiolääkärillä ja sen yhteydessä sydänkuuntelussa ei kuulunut minkäänlaista suhinaa. 4/6 sivuäänen pitäisi kuulua helposti! Tilanne voi kenties olla niin, että sivuääni on, mutta ei niin voimakas, etteikö sitä erikoislääkäri kuulisi.
Seurantatutkimuksia tarvitaan ja vasta sitten tiedetään mistä ylipäänsä on kyse. Seurantaan ajattelin mennä jo loppukeväästä.

Mitraaliläppävuoto (MVD) ja aortan ahtauma asiaa:

Se mitä olen whippeteillä esiintyvistä sydänsairauksista lukenut, niin mitraaliläppävuoto on whippeteillä olevista sydänsairauksista yleisin ja whippet mainitaan yhtenä ”mitraaliläppävuotorotuna" sairautta koskevissa, kaikkia rotuja käsittelevissä lähteissä, esim. http://www.wiley.com/legacy/wileychi/tilley_five/supp/client_ed_handouts_az/atrioventricular_valve_endocardiosis.doc. Yleisellä tasolla puhuttaessa sairaudella epäillään olevan geneettinen tausta.
Tyypillisesti MVD ei ole whippeteillä nopeasti etenevä sairaus, vaan moni koira elää oireettomana vuosia. Toinen tyypillinen ja samalla jalostuksen kannalta ongelmallinen asia on, että MVD todetaan yleensä myöhemmällä iällä. Tämä tarkoittaa sitä, että usein koiraa on ehditty käyttämään jo jalostukseen, ennen kuin sairauden merkkejä ilmenee. Rypylläkin on jo jälkeläisiä, joten ollaan nyt sitten esimerkkinä tästä. Mielenkiintoinen keskustelunaihe olisi, että minkä ikäisellä koiralla voidaan katsoa, että mitraalivuoto johtuu ikääntymisen mukanaan tuomista muutoksista. Nythän meillä on aika monta rajatapaus-diagnoosia, mitkä eivät kerro normaalista sydämestä, mutta toisaalta sairauttakaan ei vielä todeta. Rajatapaus-diagnoosi voi lisäksi muuttua suuntaan jos toiseen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ei vielä tiedetä miten näihin rajatapaus-diagnooseihin pitäisi suhtautua. Lisäksi diagnosoidaanko raja-tapauksia liian herkästi? Sairaus ei joka tapauksessa voi koskaan olla ”rodun ominaisuus” eli sikäli mihinkään normaalista poikkeavaan ei voi suhtautua köykäisesti, mutta toisaalta jos parhaimmassa tapauksessa koira elää pitkään oireettomana ja sen elämänlaatu ei kärsi ja sen odotettu elinikä ei lyhene dramaattisesti, niin minkä kokoisesta ongelmasta, tai ylipäänsä mistä on kyse?
Aortan ahtauma mainitaan monilla roduilla synnynnäisenä ja perinnöllisenä sairautena. Aorttaläpän aukon ahtautuminen estää veren virtausta aorttaan ja nostaa sydämen vasemman kammion painetta, mikä johtaa vasemman kammion seinämän paksuuntumiseen (Wikipedia).
Luettavaa aortan ahtaumasta:

Tutkimuksia:
Viimeisin rodun JTO vuodelta 2007 ilmoittaa vuonna tehdyn 2005 terveyskyselyn vastausten perusteella sydänongelmia olleen 7,19 % koirista. Uusin terveyskysely on tehty 2011 ja sen yhteenveto tulee tietääkseni tekeillä olevaan JTO:aan.
British Kennel Klubin terveyskyselyn vuodelta 2004 (otanta oli yli 1200 koiraa) mukaan sydänsairaudet ovat whippeteillä toiseksi yleisin sairaus (tosin niputettu erittelemättä sairauden laatua ja astetta akselilla sivuääni kuuluu – sydämen vajaatoiminta) ja sairaus ilmenee lähempänä 7,5 vuoden ikää (Tutkimuksessa ilmoitetut iät on ilmoitettu mediaanilukuna). Saman tutkimuksen mukaan se on myös toiseksi yleisin kuolinsyy (kuolinikä n. 11 vuotta vrt. vanhuuteen kuolleiden kuolinikä lähempänä 15 vuotta, rodun kuoliniän ollessa keskimäärin 12 vuotta ja 10 kk).

Kun katsotaan tilastoja, niin pitää muistaa, että ne eivät kerro mitään koirien elämänlaadusta ja pelkkään elinikään ei kannata tuijottaa. Vanhalla koiralla on voinut olla jo monia kroonisia sairauksia ja harva vanhuskoira elää täysin vaivoitta elämänsä viimeiset hetket.
Ainoa virallisempi jalostukseen kantaa ottava lausunto whippetien sydänsairauksista taitaa löytyä AWCn (American Whippet Cllub) sivuilta:
Cardiac disease in the Whippet is an area of mounting concern, some of it driven by increased sensitivity of diagnostic testing, but also by the perception, widely-held, that cardiac problems have been increasing in the breed in recent years. To that end, the American Whippet Club recommends that breeding stock be given periodic echocardiograms and individuals with significant cardiac disease findings not be used for breeding. Since 2004, the American Whippet Club has also been working with a group of researchers on a long-term study of Whippet hearts.” http://americanwhippetclub.net/about-whippets/whippet-health


Silmät
Silmistäkin löytyi huomauttamista eli oikeasta silmästä lasiaisen vuoto, epäily ja kortikaalinen katarakta, todettu. Aiemmassa silmätarkastuksessa ei ollut mitään löydöksiä. Kaihilöydös oli kaksi kolmiomaista samentumaa, ellen väärin muista, linssin reuna-alueella. Seurantatutkimuksia on siis luvassa silmienkin osalta.
Lasiaisen rappeuma vaikuttaa olevan whippeteillä melko yleinen ja Koirangeenit -tutkimusryhmä yrittää määrittää sen geneettistä taustaa.

Pohdintaa
Terveysasioista puhuttaessa sydän- ja silmäsairaudet saattavat vaikuttaa tällä hetkellä kuumalta perunalta, mutta tämä johtuu varmasti pitkälti siitä, että vasta viime vuosina on alettu tekemään enemmän virallisia silmä- ja sydäntutkimuksia, kuten alla oleva KoiraNetistä otettu tilasto kertoo. Toivottavasti kerättyjen tietojen perusteella voidaan joskus lähitulevaisuudessa tehdä tarkempia johtopäätöksiä ja asettaa suuntaviivat ja suositukset jalostuksen suhteen.  
Tämä sydän- ja silmätutkimusten korostunut esilläolo johtuu mielestäni myös siitä, että sydän ja silmätarkastukset ovat selkeästi mitattavia ja siten seurattavissa ja verrattavissa olevia asioita, toisin kuin monet muut elämänlaatua heikentävät terveydelliset ongelmat, vähäisemmätkin, mutta kuitenkin sellaiset jotka vaativat säännöllistä lääkitystä tai lääkärikäyntejä tai mikä tahansa, mikä vaatii omistajalta enemmän tai vähemmän normaalista arjesta poikkeavia järjestelyitä ja vaivaa. Esimerkkinä vaikka allergiat, krooniset ruoansulatuselimistön häiriöt ja huonon hermorakenteen aiheuttamat ongelmat. Osalle edellä mainituista vaivoista mahdollisesti saadaan diagnoosi osalle ei ja niiden koiralle aiheuttaman vaivan tulkitseminen voi joissain tapauksissa olla omistajan subjektiivisen arvioinnin ja suhtautumisen varassa: minkä yksi kokee kohtuuttomaksi vaivaksi, voi toinen kokea korkeintaan pienenä harmina. Esimerkiksi huonovatsainen koira on jollekin iso rasite ja jokaista löysää kakkaa stressataan ja kokeillaan kaikki mahdollinen mitä ruokinnan ja lääkityksen avulla voi tehdä, kun joku toinen voi suhtautua asiaan olankohautuksella ja todeta, että no se vaan nyt on vähän herkkävatsainen ja se on sillä kuitattu. Huonovatsaisuus ja luonne voivat yhtä lailla periytyä sukupolvelta toiselle siinä missä joku perinnölliseksi todettu sairaus, mutta koska sitä selkeää seurattavuutta ja raportointia ei näistä asioista ole, niin ollaan tilanteessa, jossa saattaa tuntua siltä, että kaikki esiin tulevat sairausdiagnoosit kulminoituvat sydämeen ja silmiin. Kaikki vaivat, silmä- ja sydänsairaudet mukaan lukien, ovat kuitenkin samalla viivalla siinä mielessä, että edetessään ja kroonistuessaan ne heikentävät koiran elämänlaatua ja ne ovat yhtä kaikki omistajalleen surun ja murheen paikka.
Minulle ensimmäinen koira tuli vuonna 2008, joten olen nyt sitä koiranomistajasukupolvea, jolle terveystutkimukset ovat itsestään selviä. Samoin minulle itsestään selvää myös on, että tutkimustulokset ovat julkisia. Näin kun aletaan tutkia, niin sairausdiagnoosejakin tulee enemmän esiin ja koska tiedot ovat julkisia keskustelu muuttuu julkiseksi. Myös viimeaikaiset runsaasti median huomiota saaneet koiranjalostuksen eettisiin ongelmiin liittyvät ilmiöt, erityisesti rotukoirajalostuksen ulkonäköpainotteisen jalostuksen aiheuttamat terveysongelmat sekä pentutehtailu, ovat varmasti olleet omiaan lisäämään myös ns. riviharrastajien osallistumista nimenomaan jalostus/kasvatuspuolen keskusteluun, haluttiin tai ei. Tällä hetkellä on käynnissä iso muutos sekä tiedon saamisen, jakamisen ja keskustelukulttuurin suhteen ja olisi äärimmäisen tärkeää, että rotujärjestöt ja kasvattajat ja ne joilla kokemusta on eivät jättäytyisi tämän ulkopuolelle, vaan vastaisivat tuottamalla ja jakamalla faktatietoa sen sijaan. Viestinnän vahvuudet myös niiden ikävämpien asioiden kertomiseen kannattaisi hyödyntää, sillä monesti se vastaanotto on myönteinen, vaikka viestin sisältö olisikin kuinka ikävä tahansa. Haasteena tuntuu olevan ei suinkaan se, että tietoa ei tuotettaisi, vaan se missä äänensävyssä keskusteluita käydään. Missä, siellä hysterian ja vähättelyn, välimaastossa, on se oikea äänensävy, jolla tätä meidän yhteistä asiaa edistetään ja viedään eteenpäin.