perjantai 28. maaliskuuta 2014

Ihana kevät

Kevät on edennyt vauhdilla ja niin olemme mekin. Lenkit ovat pidentyneet ja myöskin sitä reippaampaa vauhtia on tullut jonkun verran lisää, kun olen pyrkinyt hölkkäämään kahdesta - kolmeen kertaa viikossa. Vaikkei vauhti huimaa, niin tavoitteena on saada koirille hyvä peruskunto, kun kisakausi alkaa toukokuussa. Plussaa on, jos tästä itsekin siinä sivussa hyötyy. Rasta pääsee lisäksi säännöllisesti rallailemaan frisbeen tai kavereiden kanssa vapaana. Kickbike pitäisi myös kaivaa esiin pyörävarastosta, jotta pääsee tekemään vähän rivakampia lyhyitä pyrähdyksiä vaihtelun vuoksi.

Rasta pistää kovin mielellään juoksuksi irlanninterrierityttöjen kanssa. Hienoa nähdä, miten koiran laukka peittää maata, miten se muuttaa vauhtia, rytmiä ja suuntaa ihan hetkessä ja vieläpä helpon oloisesti. Ihan niinkuin tämän tyyppisen vinttikoiran pitääkin. Terrierit eivät toki pärjää vauhdissa, mutta ne osaavat tehdä tiimityötä ja onnistuvat välillä pakottamaan "jäniksenä" olevan Rastan tekemään käännöksiä.





En ole tallentanut meidän lenkkejä mihinkään träkkeriin, mutta olen reittoppaasta reitit piirtämällä saanut käsityksen matkojen pituuksista ja hämmästyin, kuinka pitkiä nämä meidän arkiset ulkoilureitit ovat. Lyhyt aamulenkki on 2 km. Lyhyenä pitämäni päivälenkit ovat 4-6 km ja kun mennään hölkälle, niin reitti on helposti 7-9 km. Talvella ei toki lenkkeillä tällaisia matkoja, kuin ehkä viikonloppuisin.



Näissä maisemissa taittuu kilometri jos toinen kuin huomaamatta. Viikinlahti on jo lähes vapaa jäistä. Joutsenia ja hanhia tööttäilee lahdella ja lähipelloilla. Kevään kiihkeää etenemistä pääsee seuraamaan ihan likeltä muuttolintujen myötä, kun elinpiirimme on niiden muuttoreitin varrella. Kiurujen liverrys ja töyhtöhyyppien nau'unta kuuluvat nyt aamulenkin pelto-osuuden äänimaisemaan, joka metsänreunaan siirtyessä muuttuu moniääniseksi erilaisten pikkulintujen sirkutukseksi. Maisemaan liittyy aina äänet ja tuoksut, mitkä eivät valitettavasti kuvista välity.


Vielä ei viherrä, mutta ilta-aurinko laittaa maiseman hehkumaan.



Lintubongarit ovat myös palanneet.


Muuten meidän arkeen ei kuulu mitään ihmeellistä, kunhan odotellaan, että pääsisi taas juoksupuuhiin. Topi on nyt kuusivuotiskaudesta eteenpäin veteraani ja Rasta kilpailee ensimmäistä kauttaan, joten jonkinlainen uusi alku on edessä molemmilla. Toukokuuta odotellaan innolla, jolloin olisi tarkoitus osallistua ainakin kaksiin maastokokeisiin.

Laumaelämä sujuu kivanlaisesti. Rasta on niin joviaali ja sopuisa tyyppi, että nuorenmiehen ikään tuleminen ei ole aiheuttanut mitään hämminkejä lauman sisällä eikä sen ulkopuolella. Topi suhtautuu suopeasti, koska tämä nuoriso ei hypi nenille. Muutama kurinpalautus on riittänyt. Ryppy tarjoaa leikkiä ja läheisyyttä Rastalle. Siitä huolimatta Rastan kanssa on helppo lähteä kaksistaankin liikkeelle, sillä se ei tarvitse muista lauman koirista tukea olemiselleen. Mielenkiintoista on ollut nähdä, kuinka kolmas koira on saanut "täydennettyä" lauman ja jokainen on löytänyt sen oman roolinsa siinä.