lauantai 24. toukokuuta 2014

Keväällä on kiire

Kevät pitää kiirettä. Luonto on saanut valtavan sysäyksen kasvuun. Pensaat ja puut ovat puhjenneet kukkaan. Harmi, että kukinta kestää vain lyhyen hetken, sillä tämä on kevään kauneinta aikaa.

Joku puu
 
Ai pyh, tuommoinen rikkaruoho. Mutta kun kokonainen niitty on keltaisenaan voikukista, niin ohan se hienon näköistä, eikö vaan?
 





Kirsikkapuun kukka on herkkä ja sen kukinta on pian ohi.


Terälehtiä on varissut jo paljon maahan.



Aroniakin osallistuu kukintaan hieman vaatimattomammalla panoksellaan.



Tässä on runsaudellaan kevään kukintakilpailun voittaja! Tuleekohan tähän syksyllä runsaastikin koristeomenoita? Toivotaan. Mehiläisillä ja muilla pölyttäjillä on nyt pöytä katettuna, ehtivätköhän edes joka kukassa käymään?





Vienon pinkki versio koristeomenapuusta.



Tällainen lämpö nuuduttaa kukat nopeasti. Luulenpa, että parin päivän kuluttua kukat alkavat kuolla.



Kotipihassa on äkkivilkaisulla katsottuna vaatimaton syreeni. Jos kukkia katsoo tarkemmin, niin ne ovatkin kovin herkkiä ja eteerisiä eikä sellaisilla aletakaan rehvastelemaan.

W-H maastomestaruus Mustiala 10.5.2014

Topi ja Rasta oli ilmoitettu kokeeseen. Topi starttasi ensimmäisessä veteraanilähdössään ja kilpaili näin ollen ylikorkeiden veteraanimestaruudesta. Eipä Töpinää voi oikein veteraaniksi muuten mieltää, vaikka onkin sen kuuden vuoden veteraani-iän raajapyykin saavuttanutkin. Topin sarjassa veteraaniukkeleita oli vain kolme ja Topi arvottiin tämän ryhmän ainoaan alkuerän parilähtöön. Rata oli noin 650 m, vaativa rata joka vaati tarkkaa seuraamista. Rata alkoi u-käännöksellä, missä useampikin pari juoksi ohi tai teki jopa hukan. Kilpakumppanin ajolinjat vaikuttivat hieman liikaakin siinä tilanteessa, että ensimmäisessä mutkassa huti juossut koira saattoi päätyä oikaisemaan niin paljon, että viehettä jouduttin vetämään tämän oikaisseen koiran vuoksi kovempaa. Lisäksi viehe oli kooltaan aika pieni, joten vaikka rata oli näennäisesti tasaisella nurmipellolla, kevään nostattamat ruohotuppaat ja maaston epätasaisuudet näyttivät peittävän näkyvyyden ajoittain, varsinkin jos koira juoksi vähänkään sivussa vieheestä. Käännettynä, finaalirata toimi sitä vastoin selkeästi paremmin ja moni koira onnistui erinomaisesti.

Topin esitys oli taattua töpinöintiä. Valtavan innon höystämää suurpiirteisyyttä ajolinjojen suhteen, vaikkei kuitenkaan ihan posketonta sooloilua tällä kertaa. Pisteitä alkuerästä 209 ja sillä toinen sija ja finaaliin melko isolla piste-erolla ykköseen. Finaalista Topi sai 214 pistettä ja yhteispisteillä 223 sijoittui siis toiseksi.


Rastan meno näytti ihan siistiltä, ekassa mutkassa ei tullut ongelmia ja ainakin se radan osuus, minkä pystyin näkemään oli muutenkin ihan kelvollisen näköistä. Ei nyt mikään huippusuoritus, pisteitä tuli 202 ja sijoitus 10/15. Finaaliin ei sitten enää tässä ryhmässä näillä pisteillä päässytkään, vaikka muissa ryhmissä kaikki yli 200 pistettä saaneet olivat finaalissa.


Seuraavat osallistutaan Rastan kanssa Hyvinkäälle ja sitten kesäkuussa Topin ja Rastan kanssa jälleen Mustialaan.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Huhtikuisia pönötyksiä

Kuvat on ottanut siskoni Elisa Mikkonen.
 
Ikäjärjestyksessä. 
Lämpimästä päivästä huolimatta keväinen tuuli oli hivenen kuriton ja puhalsi pyllyyn.
Ja hui, kuinka paljon kuvien siirto Bloggeriin muuttaa värejä - melkoisen ärtsy punainen.
 
Sopisco Bengal Tiger, 6 vuotta
 
 
Pipsqueak Onnenlantti, 6 vuotta

 
 
Sagramour Moonshine Endeavor, 1 vuosi ja 8 kuukautta

Ja juuei, koiria ei ole kuristettu tai hirtetty, vaan hihnaa pidetty sen verran kireällä, että se ei lörpsötä löysänä.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Selkenevää sydänrintamalla

Kävimme Ryppysen kanssa jälleen sydänultrassa 23.4.2014, tällä kertaa Seppo Lambergilla. Joulukuinen sydänultrauskäynti jätti sen verran paljon ihmeteltävää, että päätin hakea jo nyt asiaan selkeyttä ja tulihan sitä. Sepolta ei juuri suunvuoroa saanut, sen verran perinpohjaisesti ja innolla hän asiaan paneutui.

Aiemman käynnin tulokset, tunnelmat ja pohdinnat luettavissa täältä:
http://roima-raksy-ja-haltija-hurtta.blogspot.fi/2014/02/sydan-ja-silmaasiaa-hamaran-rajamailla.html

Olipahan mielenkiintoinen tutkimus, jos minkään sairauden tutkimisesta voi niin sanoa. Mikään sairaus tai edes sairauden epäily ei itsessään tietenkään ole kiva juttu, mutta tämä käynti jätti hyvän mielen ja hälvensi joulukuisen tutkimuksen jälkeen jättämiä epätietoisuuden synkähköjä pilviä.

Tutkimustulokset

Tutkimuslausunto:

Dilatiivinen kardiomyopatia ei todeta.

Läppävuoto todetaan. Aortassa mitataan toistuvasti lievästi nopeutunut virtaus. Lieväasteinen aortan ahtauma osoitetaan epänormaalisti korkealla aortan juuressa.

Sydämeen on kehittynyt lievä vasemman eteisen kuormitus. Oireita ei näillä muutoksilla yleensä vielä kehity.

Tyypillisiä oireita ovat yskä, hengenahdistus, yölevottomuus ja rasituksensiedon lasku. Oireeton koira ei tarvitse lääkehoitoa.

Tulehdustaustaa pidän mahdollisena.

EKG tutkimuksessa osoitetaan muutoin normaali sinusrytmi, QRS kompleksissa havaittu Q aallon syveneminen ja kompleksin leventyminen viittaavat haarakatkokseen, joka selittänee kammion epätasaisen supistumisen. Löydös ei edellytä lääkehoitoa.

Seurantatutkimusta suositan vuosittain jos oireita ei kehity


Aiempi diagnoosi oli epäily läppävuodosta ja aortan ahtaumasta, mitkä muuttuivat nyt tutkimuksessa toistuviksi havaittujen tulosten myötä todetuiksi sairauksiksi. Lisäksi tutkimuksessa todettiin vasemmanpuoleinen haarakatkos.

Fakta siis on, että Rypyllä on todettu sydämen vajaatoiminta. Olkoonkin tällä hetkellä oireeton. Mikä tekee asiasta valoisamman on, että muutokset on nyt toiseen kertaan todettu lieväasteisiksi, eivätkä mittaustulokset osoittaneet muutoksia huonompaan suuntaan. Päinvastoin, aiemmassa tutkimuksessa alhainen EF todettiin nyt normaaliksi. Aiempi tulos on saattanut olla mittausvirhe johtuen haarakatkoksen aiheuttamasta kammion epätasaisesta supistumisesta, etenkin kun FS ja EF kulkevat yleensä linjassa ja FS oli viimeksikin normaali. Lisäksi, jos muutokset ovat syntyneet tulehduksen aiheuttamana, sairaus ei välttämättä etene aktiivisesti eikä koiran tila muutu miksikään pitkään aikaan ja tilanne voi jopa parantua jonkin verran. Tällaisenaan tulokset eivät johda ennenaikaiseen kuolemaan. Perinnöllistä tai synnynnäistä sairautta ei myöskään näillä tiedoin ollut syytä epäillä. Seurantatutkimuksia kuitenkin tarvitaan, että sairauden taustalle saadaan vahvistus.

Alla vertailun vuoksi kaikkien kolmen tutkimukset arvot.

25.1.2012 5.12.2013 23.4.2014
Eläinlääkäri Seppo Lamberg Minna Rajamäki Seppo Lamberg
paino 16 ? kg 16,8 kg 17
HR (sydämen syketaajuus) 95 80 104
Kammiolisälyöntejä - ei ei
sivuääni ei 4/6 3/6
LVIDd (Vasemman kammion sisähalkaisja diastolessa) 46,1 mm 53 mm 45,8 mm
LVIDs (Vasemman kammion sisähalkaisija systolessa) 33,4 mm 38 mm 32,8 mm
LVWd (Vasemman kammion ulkoseinämän paksuus diastolessa) 8,7 mm 8,6 mm 9,4 mm
LVWs (vasemman kammion ulkoseinämän paksuus systolessa) 10,7 mm 13 mm 13,9 mm
EPSS (mitraaliläpän etummaisen liuskan pienin etäisyys septumista diastolen aikana) - 7 mm -
IVSs (kammioväliseinän paksuus systolessa) 13,3 mm 14 mm 12,9 mm
IVSd (kammioväliseinan paksuus diastolessa) 9,1 mm 9,8 mm 9,5 mm
LVEDV (vasemman kammion loppudiastolinen tilavuus) - 91 ml 81,8 ml
LVESV (vasemman kammion loppusystolinen tilavuus) 28,4 ml 57 ml 39,3 ml
EF (sydämen iskutilavuuden osuus kammiolepotilavuudesta) - 37 % 52 %
FS (vasemman kammion sisähalkaisijan muutos systolen ja diastolen välillä) 27,70 % 28 % 28 %
LA 25,4 mm 30 mm 30 mm
Ao 20,5 mm 19 mm 20 mm
LA/Ao (Vasemman eteisen ja aortan halkaisijan suhde) 1,24 1,6 1,5
SI (pyöreysindeksi) - - -
Aortan virtausnopeus (subcostal) - 2,7 m/s 2,6 m/s
Keuhkovaltimon virtausnopeus  - 1,4 m/s -

Läppävuoto on kohtalainen. Läppä ei ole taipunut eli prolapsoitunut. Sairaus, oireeton kun se tällä hetkellä on, ei rajoita normaalia elämää muilta osin, kuin että juoksuharrastukset saa jäädä. Jalostuskäyttö on myös poissuljettu. Kesähelteellä on myös syytä olla rasittamatta koiraa. Toki Ryppy on nyt silmälläpidon alaisena siltä varalta, että oireita alkaa kehittyä. Lisäksi mahdollisten lisälyöntien olemassaolo ei ole poissuljettu, vaikka sen muutaman minuutin EKG:n aikana ei niitä havaittu (vaatisi erillisen Holter-tutkimuksen).

Matalasykkeisyys on tällä koiralla ominaisuus ja nytkin syke nousi vasta EKG klipsien laiton seurauksena 104:ään ja osoitti siten ihan normaalia toimintaa sykkeen nousuna.


Haarakatkos (bundle branch block)

Ultrassa havaittiin silminnähtävä sydämen vasemman kammion supistumisvaiheessa epänormaali lisänytkähdys. Tämä antoi Sepolle aihetta epäillä haarakatkosta, mikä todettiinkin sitten lisätutkimuksena tehdyssä EKG:ssa.

Haarakatkos on häiriö sydämen sähköisessä toiminnassa. Sydänlihas supistuu sinussolmukkeesta lähtevien sähköisten impulssien toimesta. Impulssit kulkevat kahden johtoradan, oikean ja vasemman, kautta sydämen kammioihin. Haarakatkoksessa johtorata ei jostain syystä kuljeta impulssia. Sähköimpulssi kulkee kuitenkin perille, joskin hitaammin ja kiertoteitse, lihassäikeitä pitkin ja tästä johtuen kammion supistumiseen kuluu hieman normaalia pidempi aika. Rypyllä katkos havaittiin vasemmanpuoleisessa johdinradassa (left bundle brach block, LBBB) ja se aiheuttaa viiveen mitraaliläpän ulkoseinämän puoleisen läpän osan sulkeutumisen ajoituksessa (mitraaliläppä on kaksiosainen) ja näin se osaltaan vaikuttaa vuotovirtauksen määrään.

Koiria koskevien referenssien mukaan vasen haarakatkos voi syntyä mm. iskemian (sydänlihaskudoksen pitkäaikainen hapenpuute), fibrioosin (sydänlihaskudoksen korvautuminen arpikudoksella), granulooman (tulehduspesäkkeiden muodostuminen sydämeen), mitraaliläppävuodon, tulehduksen, läppäsairauden, kardiomyopatian tai aortan ahtauman seurauksena.

http://www.petmd.com/dog/conditions/cardiovascular/c_dg_left_bundle_branch_block
http://vetbook.org/wiki/dog/index.php/Bundle_branch_block
http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00920
http://www.ebm-guidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00397

Aortan ahtauma (aortan stenoosi, aortic stenosis, AS)

Löydös todettiin kohonneen aortan virtausnopeuden perusteella ja se paikallistettiin epänormaalin korkealle aortan juureen, missä aortan kaari alkaa haarautumaan. Yleensä ahtauma on läpän kohdalla tai heti sen alapuolella. Aorttaläppä oli normaali eikä siinä ollut vuotoa.
Aortan ahtauma estää veren virtausta aorttaan ja se nostaa vasemman kammion painetta, mikä puolestaan johtaa kammion seinämän paksuuntumiseen.

Aortan ahtauma on tyypillisesti tiettyjen isojen rotujen synnynnäinen sairaus. Aortan ahtauma voi syntyä myös tulehduksen seurauksena.

http://www.petmd.com/dog/conditions/cardiovascular/c_dg_aortic_stenosis

Yhdysvalloissa on käynnissä tutkimus whippetien sydänsairauksista ja löysin vuoden 2010 lokakuun The Whippet News -julkaisusta katsauksen, missä yhtenä kysymyksenä käsiteltiin myös aortan ahtaumaa. Tässä katsauksessa todetaan, että aortan ahtauma ei ole yleinen ongelma whippeteillä. Aortan virtausnopeus saattaa kuitenkin olla korkeampi kuin muilla roduilla ja normaalin rajaksi katsotaan jopa 2,2 m/s. Rypyllä nopeus oli 2,6 m/s, joten se on tämän rajan yläpuolella.

Tulehdus?

Sydämeen voi tulla sitä vaurioittava tulehdus viruksien tai bakteeri-infektion seurauksena. Tulehdus voi iskeä sydänpussiin (perikardiitti), sydänlihakseen (myokardiitti) tai sydämen sisäkalvoon (endokardiitti).

Myokardiitissa sydänlihakseen kertyy tulehduspesäkkeitä ja sydänlihassolut vaurioituvat. Aiheuttajana on useimmiten virusperäinen sairaus.

Endokardiitissa sydämen läppärakenteet ja sisäkalvo tulehtuvat. Sydänlihasta verhoaa sisäpuolelta sydämen sisäkalvo eli endokardium, joka muodostuu sidekudoksesta ja levyepiteelistä. Se on suoraan kosketuksissa veren kanssa. Sydämen läpät ovat endokardiumin poimuja. Juuri tästä syystä endokardiumin tulehdus voi levitä myös sydämen läppiin mahdollisesti aiheuttaen läppävikoja. Endokardiitin aiheuttaa lähes aina bakteeri, joka on päässyt verenkiertoon esimerkiksi vaurioituneen hampaiston tai ihon kautta. Yleensä tulehdus on sydämen vasemmanpuoleisissa läpissä eli hiippa- tai aorttaläpissä.

Rypyn kohdalla lausunto mahdollinen tulehdustausta perustuu sairaudelle altistaneisiin tekijöihin (hampaanpoisto kesällä 2013 ja pitkäkestoinen yskä syksyllä) sekä tutkimuksessa havaittuihin näinkin laajoihin muutoksiin (läppävuodon lisäksi haarakatkos ja aortan ahtauma), jotka ovat syntyneet aiemman tutkimuksen ja 02/2012 jälkeen.

http://www.petmd.com/dog/conditions/cardiovascular/c_dg_endocarditis_infective
http://www.bearscampnewfs.com/health/Waltham%20Center/Infective%20Endocarditis.pdf

Tunnelma tutkimuksen jälkeen

Ryppy on tällä hetkellä siis oireeton eikä sairaus vaikuta meidän arkipäivän eläämään. Koira ei kuitenkaan osaa kertoa miltä siitä tuntuu, niin emme voi tietää aiheuttaako läppävuoto sille toisinaan jonkinlaisia tuntemuksia, esimerkiksi tykytyksiä, ahdistusta tai voimattomuuden tunnetta. Emme myöskään voi tietää onko sillä pitkän aikavälin sisällä lisälyöntejä, ellei suoriteta erillistä Holter-tutkimusta.

Eletään hetkessä eikä murehdita huomista. Koirat ovat mestareita siinä.




Mielenkiintoista luettavaa, mihin on tullut nettiä kaivellessa törmättyä

Urheilijan sydämestä ihmisillä
Whippet Cardiac Health Project

perjantai 9. toukokuuta 2014

Liedon maastokoe 4.5.2014

Lähdettiin Parmanharjun kupeeseen kokeilemaan, miten karvamopo on kulkeakseen yhden veteraani-ikäisen ja yhden ensikertalaisen ja sen veljen kanssa.

Keli ja lämpötila vaihteli päivän aikana paisteesta sateen ripseeseen, vaikka vettä ei kerralla onneksi paljon tullutkaan. Lämpötila oli kisaa ajatellen koirien kannalta ihan sopiva, kevyt takkikeli.

Rata oli haastava ja vaikeustasoltaan varmasti tähän asti näkemistäni teknisesti vaikein. Liedon loivasti rinteessä oleva peltoalue mahdollisti sen, että radalla oli pitkä loiva nousu ja pientä maaston vaihtelua läpi radan. Osa radasta jäi lähetyspaikalta näkymättömiin, joten oman koiran suorituksen seuraaminen ja arvioiminen jäi osin näkemättä. Pituutta radalla oli kuulemma 750 m.

Alkuerässä rata teki ensin soikean kiekauksen ja sitten alkoikin käännöksen jälkeen pitkän loiva nousu. Nousun jälkeen ei koiraa enää nähnytkään, mutta tällä toisella pelto-osuudella oli sik-sak ympyrä ja sitten palattiin samaa loivaa mäkeä alaspäin. Kestävyyttä, voimaa sekä koordinaatiota vaativa rata siis.

Rastalle tämä oli siis ensimmäinen kisa ja vaikka nuorukainen on aina ollut hanakka rätti- ja jahtaamisleikeissä ja pääsimme testaamaan kaverin kanssa juoksemista pari kertaa tassuvieheellä (mikä ei välttämättä kyllä kerro mitään viehevarmuudesta, kun matka on niin lyhyt), niin mitään varmuutta siitä, että koira suoriutuisi ensikisastaan hyväksytysti ei ollut. Rataa analysoidessa tuli kylmä hiki ja vaikka mitä ajatuksia siitä mikä voi mennä pieleen, kun ensikisaaja joutuu kertaheitolla näin kovaan testiin. Riittääkö kunto, olenko ensinnäkään realistisesti oikein arvioinut koiran kunnon; ja riittääkö nuoren koiran henkinen kantti siinä vaiheessa, kun lihakset menevät maitohapoille. Kaiken kukkuraksi lähtöarvonnassa kävi sitten niin kuin ei olisi tarvinnut käydä, eli veljekset Rasta ja Monni joutuivat samaan lähtöön. Manasin huonoa tuuria, koira oli sarjassa kuitenkin kymmenen niin miten ihmeessä nämä riekkuleikkejä leikkineet kaverukset joutuvatkin samaan lähtöön. Haaste suoriutua ensikisasta vaikeutui mielessäni jo potenssiin kymmenen.

Eipä auttanut kuin katsoa miten käy.

Juoksulajeissa ohjaajalla ei ole irtipäästämisen jälkeen mitään vaikutusmahdollisuuksia juoksun kulkuun. Kaikki työ on pitänyt tehdä sitä ennen. Siinä vaiheessa kun koira ampaisee vieheen perään on toivottavaa päästä nauttimaan hyvin sujuvan juoksun seuraamisesta. Jännitys kuuluu aina asiaan, mutta nyt suorastaan hirvitti. Startti ja ensimmäiset käännökset menivät hyvin, kunnes käännyttiin mäkiosuudelle. Rasta tuli ensimmäisenä käännökseen ja Monni takana heti kannoilla. Kääntyessään Rasta päätyi samalle ajolinjalle takana tulevan, mutta ketterämmin käännöksestä selvinneen ja ohitusta suorittavan Monnin eteen, että tapahtui kylkikolari ja Rastalta äänekäs palaute ja pään kääntö Monnin suuntaan. Matka jatkui ja sitten pojat katosivatkin toiselle pelto-osuudelle.


Ei näillä koivilla niin nopeasti käännytä. Hetki ennen kolaria. (c) Jaana Jyläntö

Olin täysin vakuuttunut, että nyt tuli diski.

(c) Jaana Jyläntö


Matka jatkuu, vaikka hetki sitten törmäiltiin. (c) Jaana Jyläntö 

Topin startti oli muutaman lähdön päässä, joten en ehtinyt jäämään murehtimaan asiaa sen enempää, vaan annoin Rastan kaverille jäähdyteltäväksi ja hain Topin lämmittelemään ja odottamaan omaa vuoroa. Topi vanha kettu tietää jo mielestään paremmin miten vieheen tulisi kulkea ja varmistelee kovin mielellään, ettei viehe pääse kulkemaan esimerkiksi pellon keskelle, vaikka viehe kääntyisikin takaisin reunoja kohti. Alussa näimme siis Töpinältä aivan omat kuviot ja se aiheutti vieheenvetäjälle hankalat paikat, kun vieheen reitiltä hutin tehnyt koira päätyikin tulemaan melkein viehettä vastaan. Sen nähneenä olin varma, että pisteitä ei paljoa heru ja pääsemme näin ollen lähtemään alkuerän jälkeen kotiin.

Jäähdyttelin Topin ja autolle palatessani näin Monnin emännän, joka virnisteli iloisesti. Olikin syytä virnistellä, kun sekä Monni että Rasta olivat selvinneet finaaliin. Olin äimänä. Arvailen vaan kun en tiedä miten tuomarit ovat tilanteen tulkinnet, mutta ilmeisesti tilannetta ei katsottu tahalliseksi ja lisäksi kumpikin jatkoi häiriintymättä juoksuaan välikohtauksesta huolimatta. Topi ei sentään päässyt finaaliin, mutta jostain kummasta se oli kuitenkin kerännyt pisteitä 197 ja oli lopputuloksissa 5/9 ja ensimmäinen, joka ei ollut mukana finaalissa.

Alkuerän jälkeen Monni oli kolmen muun koiran kanssa jaetulla 5 sijalla 210 pisteellä ja Rasta 8 sijalla 205 pisteellä. Finaalissa veljekset olivat eri lähdöissä. Monnin juoksun näin kokonaisuudessaan eikä näyttänyt alkuerä jaloissa painavan. Rasta ei saanut kummoisiakaan pisteitä finaalista ja yhteispisteillä 393 se oli 7. ja ensikisasta hyväksytty tulos. Monni sen sijaan yllätti ollen lopputuloksissa 3. 442 pisteellä.

Kisassa oli mukana myös Täplä, Tarumetsän Tyyntä Ennen Myrskyä, joka alkuerän 4. sijan jälkeen putosi viimeiseksi hukattuaan finaalissa hetkellisesti vieheen.

Ensikisa on nyt saatu alta pois ja seuraava koe onkin jo 10.5.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Lahti KV 25.4.2014 ja Tampere KV 3.5.2014 ja pari sanaa kunnosta

Rastan ainoat näyttelyt ja mahdollisesti myös ainoat näyttelyt ennen Maailman Voittaja -näyttelyä elokuussa.

Lahdessa tuomari Maija Sylgrénin tarkassa syynissä nuortenluokasta ERI 2.
1 v 8 kk, oikeat rungon mittasuhteet, hyvä luusto, kaunis pää, miellyttävä ilme, hieman alaskiinnittyneet korvat, oikea pää, hyvä kaula, hieman tasainen ylälinja, hyvin kehittynyt rintakehä, hieman pysty olkavarsi, voimakkaampi takakulmaus, liikkuu lyhyellä etuaskeleella, kaunis väri.

Kehässä on Rastan kanssa huippukivaa. Fiilis onkin isossa osassa tätä harrastusta ja kun koira on iloinen, innokas ja yhteistyö sujuu, niin mikäs sitä käydä pyörähtämässä silloin tällöin vaikkei mitään mainittavaa menestystä tulisikaan.

Jos Lahdessa oli tiukkaa, niin Tampereella oli vielä tiukempaa. Tuomarina Danielle Dryburgh, Australia. Tuloksena tällä kertaa EH2.
Pleasing head and expression. Correct rosy ears. Well ribbed back. Would like to see better front angulation. Good strength in thighs. Would like better arch over loin. Tending to be flat standing and moving.

Rasta useammasta kuvakulmasta.

(c) Kati Kanerva


(c) Sanna Vahlberg


(c) Jonna Kainulainen
Rasta on hyvässä kunnossa, vaikka ei nyt ehkä ihan optimissa "näyttelykunnossa". Eikös se niin ole, että näyttelykehässä silmä paremmin niissä vähän "pehmeälinjaisemmissa" koirissa lepää. Siitä huolimatta vinttikoiran pitää ikävaiheet huomioon ottaen olla hyvässä lihaskunnossa ja lihavuus tai lihasköyhyys ei vaan missään nimessä kuulu tämän tyyppisille koirille. Näyttelyt ja aktiivinen juoksuharrastus eivät whippeteillä tunnu mahtuvan samaan hiekkalaatikkoon, mitä suuresti ihmettelen kun seuraa esimerkiksi unkarinvinttikoirien tilannetta, missä samat koirat juoksevat ja käyvät näyttelyissä menestyen molemmissa lajeissa. Jos koira on hyvässä juoksukunnossa se tuppaa olemaan näyttelykehään liian kuiva tai "ilmava". Juoksuhommiin (en puhu nyt kerran kesässä kisaavista) vaan ei parane huonokuntoista tai lihavaa koiraa viedä, jos koiran parasta ajattelee. Vaativat maastoradat eivät ole pikkurykäisyjä, missä juoksennellaan kuten kotipuolessa ja vedetään tovi henkeä kun alkaa mennä maitohapoille. Kovassa lihaskunnossa oleva nuori koira voi lisäksi olla vielä pitkään kolhon näköinen, kun iän mukanaan tuoma rungon täyttyminen ja lihasten ja sidekudosten pehmeneminen ei ole vielä ääriviivoja siloittanut ja monesti etuosankin kulmaukset vielä inan paranevat, kun ikää tulee lisää.

Emme ala edes MV -näyttely mielessä kasvattelemaan laardikerroksia vaan lisää muskeleita, sillä tarkoitus on  osallistua loppukevään ja kesän aikana useampiin maastokokeisiin, joten ne menevät nyt näyttelyiden edelle, mikäli juoksuhommat suinkin ovat sujuakseen.

Näyttelyssä oli myös muita Rypyn jälkeläisiä.
Monni, Sagarmour Magic Endeavor, nuortenluokassa EH3.
(c) Kati Kanerva

Riki, Tarumetsän Täyskäsi Voitto Tuli, nuortenluokassa EH.
(c) Jonna Kainulainen

Eka, Besties Q-Sama, avoimessa luokassa EH.
(c) Kati Kanerva