maanantai 5. toukokuuta 2014

Lahti KV 25.4.2014 ja Tampere KV 3.5.2014 ja pari sanaa kunnosta

Rastan ainoat näyttelyt ja mahdollisesti myös ainoat näyttelyt ennen Maailman Voittaja -näyttelyä elokuussa.

Lahdessa tuomari Maija Sylgrénin tarkassa syynissä nuortenluokasta ERI 2.
1 v 8 kk, oikeat rungon mittasuhteet, hyvä luusto, kaunis pää, miellyttävä ilme, hieman alaskiinnittyneet korvat, oikea pää, hyvä kaula, hieman tasainen ylälinja, hyvin kehittynyt rintakehä, hieman pysty olkavarsi, voimakkaampi takakulmaus, liikkuu lyhyellä etuaskeleella, kaunis väri.

Kehässä on Rastan kanssa huippukivaa. Fiilis onkin isossa osassa tätä harrastusta ja kun koira on iloinen, innokas ja yhteistyö sujuu, niin mikäs sitä käydä pyörähtämässä silloin tällöin vaikkei mitään mainittavaa menestystä tulisikaan.

Jos Lahdessa oli tiukkaa, niin Tampereella oli vielä tiukempaa. Tuomarina Danielle Dryburgh, Australia. Tuloksena tällä kertaa EH2.
Pleasing head and expression. Correct rosy ears. Well ribbed back. Would like to see better front angulation. Good strength in thighs. Would like better arch over loin. Tending to be flat standing and moving.

Rasta useammasta kuvakulmasta.

(c) Kati Kanerva


(c) Sanna Vahlberg


(c) Jonna Kainulainen
Rasta on hyvässä kunnossa, vaikka ei nyt ehkä ihan optimissa "näyttelykunnossa". Eikös se niin ole, että näyttelykehässä silmä paremmin niissä vähän "pehmeälinjaisemmissa" koirissa lepää. Siitä huolimatta vinttikoiran pitää ikävaiheet huomioon ottaen olla hyvässä lihaskunnossa ja lihavuus tai lihasköyhyys ei vaan missään nimessä kuulu tämän tyyppisille koirille. Näyttelyt ja aktiivinen juoksuharrastus eivät whippeteillä tunnu mahtuvan samaan hiekkalaatikkoon, mitä suuresti ihmettelen kun seuraa esimerkiksi unkarinvinttikoirien tilannetta, missä samat koirat juoksevat ja käyvät näyttelyissä menestyen molemmissa lajeissa. Jos koira on hyvässä juoksukunnossa se tuppaa olemaan näyttelykehään liian kuiva tai "ilmava". Juoksuhommiin (en puhu nyt kerran kesässä kisaavista) vaan ei parane huonokuntoista tai lihavaa koiraa viedä, jos koiran parasta ajattelee. Vaativat maastoradat eivät ole pikkurykäisyjä, missä juoksennellaan kuten kotipuolessa ja vedetään tovi henkeä kun alkaa mennä maitohapoille. Kovassa lihaskunnossa oleva nuori koira voi lisäksi olla vielä pitkään kolhon näköinen, kun iän mukanaan tuoma rungon täyttyminen ja lihasten ja sidekudosten pehmeneminen ei ole vielä ääriviivoja siloittanut ja monesti etuosankin kulmaukset vielä inan paranevat, kun ikää tulee lisää.

Emme ala edes MV -näyttely mielessä kasvattelemaan laardikerroksia vaan lisää muskeleita, sillä tarkoitus on  osallistua loppukevään ja kesän aikana useampiin maastokokeisiin, joten ne menevät nyt näyttelyiden edelle, mikäli juoksuhommat suinkin ovat sujuakseen.

Näyttelyssä oli myös muita Rypyn jälkeläisiä.
Monni, Sagarmour Magic Endeavor, nuortenluokassa EH3.
(c) Kati Kanerva

Riki, Tarumetsän Täyskäsi Voitto Tuli, nuortenluokassa EH.
(c) Jonna Kainulainen

Eka, Besties Q-Sama, avoimessa luokassa EH.
(c) Kati Kanerva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti