perjantai 9. toukokuuta 2014

Liedon maastokoe 4.5.2014

Lähdettiin Parmanharjun kupeeseen kokeilemaan, miten karvamopo on kulkeakseen yhden veteraani-ikäisen ja yhden ensikertalaisen ja sen veljen kanssa.

Keli ja lämpötila vaihteli päivän aikana paisteesta sateen ripseeseen, vaikka vettä ei kerralla onneksi paljon tullutkaan. Lämpötila oli kisaa ajatellen koirien kannalta ihan sopiva, kevyt takkikeli.

Rata oli haastava ja vaikeustasoltaan varmasti tähän asti näkemistäni teknisesti vaikein. Liedon loivasti rinteessä oleva peltoalue mahdollisti sen, että radalla oli pitkä loiva nousu ja pientä maaston vaihtelua läpi radan. Osa radasta jäi lähetyspaikalta näkymättömiin, joten oman koiran suorituksen seuraaminen ja arvioiminen jäi osin näkemättä. Pituutta radalla oli kuulemma 750 m.

Alkuerässä rata teki ensin soikean kiekauksen ja sitten alkoikin käännöksen jälkeen pitkän loiva nousu. Nousun jälkeen ei koiraa enää nähnytkään, mutta tällä toisella pelto-osuudella oli sik-sak ympyrä ja sitten palattiin samaa loivaa mäkeä alaspäin. Kestävyyttä, voimaa sekä koordinaatiota vaativa rata siis.

Rastalle tämä oli siis ensimmäinen kisa ja vaikka nuorukainen on aina ollut hanakka rätti- ja jahtaamisleikeissä ja pääsimme testaamaan kaverin kanssa juoksemista pari kertaa tassuvieheellä (mikä ei välttämättä kyllä kerro mitään viehevarmuudesta, kun matka on niin lyhyt), niin mitään varmuutta siitä, että koira suoriutuisi ensikisastaan hyväksytysti ei ollut. Rataa analysoidessa tuli kylmä hiki ja vaikka mitä ajatuksia siitä mikä voi mennä pieleen, kun ensikisaaja joutuu kertaheitolla näin kovaan testiin. Riittääkö kunto, olenko ensinnäkään realistisesti oikein arvioinut koiran kunnon; ja riittääkö nuoren koiran henkinen kantti siinä vaiheessa, kun lihakset menevät maitohapoille. Kaiken kukkuraksi lähtöarvonnassa kävi sitten niin kuin ei olisi tarvinnut käydä, eli veljekset Rasta ja Monni joutuivat samaan lähtöön. Manasin huonoa tuuria, koira oli sarjassa kuitenkin kymmenen niin miten ihmeessä nämä riekkuleikkejä leikkineet kaverukset joutuvatkin samaan lähtöön. Haaste suoriutua ensikisasta vaikeutui mielessäni jo potenssiin kymmenen.

Eipä auttanut kuin katsoa miten käy.

Juoksulajeissa ohjaajalla ei ole irtipäästämisen jälkeen mitään vaikutusmahdollisuuksia juoksun kulkuun. Kaikki työ on pitänyt tehdä sitä ennen. Siinä vaiheessa kun koira ampaisee vieheen perään on toivottavaa päästä nauttimaan hyvin sujuvan juoksun seuraamisesta. Jännitys kuuluu aina asiaan, mutta nyt suorastaan hirvitti. Startti ja ensimmäiset käännökset menivät hyvin, kunnes käännyttiin mäkiosuudelle. Rasta tuli ensimmäisenä käännökseen ja Monni takana heti kannoilla. Kääntyessään Rasta päätyi samalle ajolinjalle takana tulevan, mutta ketterämmin käännöksestä selvinneen ja ohitusta suorittavan Monnin eteen, että tapahtui kylkikolari ja Rastalta äänekäs palaute ja pään kääntö Monnin suuntaan. Matka jatkui ja sitten pojat katosivatkin toiselle pelto-osuudelle.


Ei näillä koivilla niin nopeasti käännytä. Hetki ennen kolaria. (c) Jaana Jyläntö

Olin täysin vakuuttunut, että nyt tuli diski.

(c) Jaana Jyläntö


Matka jatkuu, vaikka hetki sitten törmäiltiin. (c) Jaana Jyläntö 

Topin startti oli muutaman lähdön päässä, joten en ehtinyt jäämään murehtimaan asiaa sen enempää, vaan annoin Rastan kaverille jäähdyteltäväksi ja hain Topin lämmittelemään ja odottamaan omaa vuoroa. Topi vanha kettu tietää jo mielestään paremmin miten vieheen tulisi kulkea ja varmistelee kovin mielellään, ettei viehe pääse kulkemaan esimerkiksi pellon keskelle, vaikka viehe kääntyisikin takaisin reunoja kohti. Alussa näimme siis Töpinältä aivan omat kuviot ja se aiheutti vieheenvetäjälle hankalat paikat, kun vieheen reitiltä hutin tehnyt koira päätyikin tulemaan melkein viehettä vastaan. Sen nähneenä olin varma, että pisteitä ei paljoa heru ja pääsemme näin ollen lähtemään alkuerän jälkeen kotiin.

Jäähdyttelin Topin ja autolle palatessani näin Monnin emännän, joka virnisteli iloisesti. Olikin syytä virnistellä, kun sekä Monni että Rasta olivat selvinneet finaaliin. Olin äimänä. Arvailen vaan kun en tiedä miten tuomarit ovat tilanteen tulkinnet, mutta ilmeisesti tilannetta ei katsottu tahalliseksi ja lisäksi kumpikin jatkoi häiriintymättä juoksuaan välikohtauksesta huolimatta. Topi ei sentään päässyt finaaliin, mutta jostain kummasta se oli kuitenkin kerännyt pisteitä 197 ja oli lopputuloksissa 5/9 ja ensimmäinen, joka ei ollut mukana finaalissa.

Alkuerän jälkeen Monni oli kolmen muun koiran kanssa jaetulla 5 sijalla 210 pisteellä ja Rasta 8 sijalla 205 pisteellä. Finaalissa veljekset olivat eri lähdöissä. Monnin juoksun näin kokonaisuudessaan eikä näyttänyt alkuerä jaloissa painavan. Rasta ei saanut kummoisiakaan pisteitä finaalista ja yhteispisteillä 393 se oli 7. ja ensikisasta hyväksytty tulos. Monni sen sijaan yllätti ollen lopputuloksissa 3. 442 pisteellä.

Kisassa oli mukana myös Täplä, Tarumetsän Tyyntä Ennen Myrskyä, joka alkuerän 4. sijan jälkeen putosi viimeiseksi hukattuaan finaalissa hetkellisesti vieheen.

Ensikisa on nyt saatu alta pois ja seuraava koe onkin jo 10.5.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti