sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Topi on palannut kotiin!

Ei se missään yhden viikon Turun "lomaa" lukuun ottamatta koskaan ollutkaan. Topi on palannut kotiin siinä mielessä, että ymmärrän sen käytöstä nyt aivan eri tavalla kuin ennen. Koetan nyt kursia kasaan ja kuvailla lyhyesti tämän meidän laumadynamiikkaa vaivanneen ongelman ja mitä on tehty ongelman selvittämiseksi.

Meillä on laumassa kolme urosta, Topi ja Ryppy molemmat 6 v. sekä Rasta 2 v. Topin käytös muita koiria kohtaan on ollut tietyissä tilanteista aggressiivista ja siitä on eniten kärsinyt Ryppy. Kotona aggressiivinen käytös ilmenee resurssiaggressiivisuutena ja ulkona lähinnä remmiräyhäämisenä. Ongelman isoimmat syyt ovat pelko ja sosiaalinen epävarmuus. Kolmas syy on kiihtymys/turhautuminen, esimerkiksi tilanteissa kuten saaliin näkeminen Topin ollessa hihnassa kytkettynä tai tullessamme kotiin ja kaikkien koirien tunkeillessa pienessä tilassa eteisessä. Nyt on aika tehdä konkreettisia asioita ongelman ratkaisemiseksi ja tähän on päädytty (ehkä liiankin) pitkän tien kautta, joka on sisältänyt paljon pohdintaa, tiedon etsintää, keskusteluita ja myös ulkopuolista ammattiapua.


Syiden selvittäminen tärkeää

Daniel Mills sanoi luennollaan Exploring the emotional world of dogs, että emme tosiasiassa tiedä kovinkaan paljoa koirien tunne-elämästä. Tulkitsemme niiden käytöstä (behaviorismi) ja teemme sen perusteella johtopäätöksiä, mutta emme tiedä käytöksen taustalla olevaa tunnetilaa. Emme siis todellisuudessa tiedä, vaan luulemme tietävämme. Tämä toteamus on vaikuttanut minun ajattelutapaani suuresti: en tulkitse tai tuomitse koiraa vain sen käytöksen vuoksi vaan yritän ymmärtää mitä tunnetilaa käytös ilmentää.

Millsin mukaan on kolme tasoa, jolla eläimet toimivat: tunneperäiset reaktiot, mieliala ja temperamentti, mikä on sisäsyntyinen aivojen rakenteen, varhaisten kokemusten ja geenien yhteisvaikutuksesta syntynyt ominaisuus. Tämä olisi oma iso aiheensa itsessään. Viime vuosina on lisäksi tehty hyvin mielenkiintoista neurobiologista tutkimusta liittyen tunteisiin (affective neuroscience) ja tutkimusta on tehty nimenomaan eläimillä. Kannattaa ehdottomasti katsoa tämä Jaak Pankseppin haastattelu aiheesta, sillä tämä on todella kiehtova aihe:
Jaak Panksepp - from psychiatric ward to understanding happyness.

Parasta olisi, jos ongelmaan saataisiin apu mahdollisimman pian se havaitaan, ennen kuin ongelmakäyttäytymisestä ehtii tulla toimintamalli. Meillähän tilanne on jatkunut pitkään. Muutokset Topin käyttäytymisessä ovat tapahtuneet pikku hiljaa pitkällä aikavälillä ja vaikka olin jo ehtinyt tunnistamaan tilanteet missä Topi käyttäytyi aggressiivisesti ja olin päätellyt, että osa sen käytösongelmista johtuu epävarmuudesta, jouduin myöntämään että enää ei pelkkä managerointi ja epätoivotun käytöksen ennakoiminen ja estäminen riitä. Olin kokenut pystyväni jotenkuten hallitsemaan tilannetta, mutta paraskin manageri voi mokata ja valvonta pettää. Oma osaaminen ja ymmärrys ei vain riittänyt enää ja meinasin heittää hanskat tiskiin Topin suhteen ja etsiä sille uuden kodin. Onneksi sattumus ja luontoni ei kuitenkaan antanut periksi ja sain omalta eläinlääkäriltämme lähetteen YES:n käyttäytymisklinikalle, missä taitavasti kursittiin kasaan koko paketti ja osoitettiin, että pelko on se tunnetila mikä on syynä aggressiivisen käytöksen taustalla useimmissa tilanteissa.


Nyt siis tiedän, että Topin käyttäytymisen taustalla on pääosin pelko. Se on ääniarka sekä myös tietyissä tilanteissa sosiaalisesti epävarma, mikä oli näin jälkeenpäin ajateltuna nähtävissä jo sen ollessa nuori. Äänipelko ilmeni toisen ikävuoden aikana, imuri ja ilotulitukset nyt ensimmäisinä, mutta ajan myötä se on laajentunut myös muihin koviin ääniin. Resurssiaggressivisuiutta en ilmiönä ole ymmärtänyt enkä osannut puuttua siihen kuin vasta kolmisen vuotta sitten, mutta vasta nyt tiedän että senkin taustalla on nimenomaan pelko. Topin temperamentti varmaan omalta osalta on edesauttanut aggressiivisten käyttäytymismallien kehittymiseen, sillä se on erittäin impulsiivinen ja sillä on hyvin matala ärsykekynnys ja se turhautuu ja paineistuu todella helposti (tämä olisi jälleen itsessään mielenkiintoinen pohdinnan aihe, miksi jotkut koirat siirtyvät aggressioon siinä missä toiset vetäytyvät).

Olen myös miettinyt, mitkä asiat ovat voineet vaikuttaa sen pelkoihin ja epävarmuuteen, mutta koska niihin takertuminen ei edistä ongelman ratkaisua mainitsen ne näin lyhyesti:
  • sosiaalistumiskauden tapahtumat, joista minulla ei ole mitään tietoa - Topi tuli meille 5 kk ikäisenä kodinvaihtajana
  • oma kokemattomuuteni, käytösmallien mahdollinen vahvistaminen huomaamatta
  • tiettyjen luonteenpiirteiden periytyminen (kuten arkuus ja sosiaalinen epävarmuus) ja silloin kun on tietoa lähisukulaisten käytöksestä ja luonteenpiirteistä voidaan saada aivan erilainen käsitys siitä mikä loppujen lopuksi olikaan ympäristön vaikutus koiran käyttäytymiseen.
  • temperamentti: ärsykeherkkyys, impulsiivisuus ja itsehillinnän puute, mitkä johtaa helposti stressiin


Mitä resurssien vartiointi on

Aivan ensimmäisenä haluan nostaa esiin joitakin erittäin oleellisia käsitteellisiä seikkoja:
Vartioitavia ja näin ollen arvokkaita resursseja koiralle voi olla ruoka, lepopaikka, lelu ja jopa ihminen. Koira voi vartioida resursseja toiselta koiralta tai ihmiseltä.

Resurssien vartioiminen on koirille täysin luonnollista käytöstä. Kukapa ei olisi nähnyt useamman koiran laumassa tilannetta, jossa koira A viestii mulkasulla tai jos tarve pienellä huulen nostolla  kärkkymään tulevalle koira B:lle että hänen ruokansa on kiitos-vaan-paljon-hänen, ei tarvitse tulla norkoilemaan. Jos koira B käyttäytyy asianmukaisesti se ottaa vihjeestä vaarin ja antaa koira A:lle ruokarauhan. Silloin kun koira A ja koira B toimivat asiallisesti ongelmia ei tule.

Joskus jollekin koiralle voi joku resurssi olla korostuneen tärkeä. Niinkin tärkeä että ongelmia tulee, vaikka koira B käyttäytyisikin asianmukaisesti. Näin meillä nyt sattuu olemaan. Topille korostuneen tärkeitä resursseja on ruoka ja minä. Ruoan suhteen on helppo tehdä järjestelyjä: ruoka tarjoillaan Topille eri tilassa ja puruluita ja muita ruokia ei jätetä koirien vapaasti nautittavaksi. Sen sijaan Topin äänipelko ja siitä johtuva tukeutuminen minuun on johtanut se korostuneeseen tarpeeseen kontrolloida muiden liikkumista sen ollessa sisätiloissa minun läheisyydessä.


Mikä avuksi?

Kättäytymisklinikalla oltiin ilahduttavan pragmaattisia kaiken sen murehtimisen ja vatvomisen jälkeen, mitä olin tehnyt ihan liiankin kanssa ongelman kärjistyttyä kesällä.

Oman kokemukseni myötä haluan sanoa, että oma asenne on ratkaisevassa tekijässä. Koiraan pitää suhtautua positiivisesti, vaikka sen kanssa olisi ollut mitä tahansa ongelmia. Sitä pitää kannustaa ja kehua, tukea kaikin keinoin ja ohjata tekemään niitä oikeita valintoja halutun käytöksen suuntaan. Oma stressi ja jännittyneisyys tarttuu koiraan hyvin helposti, joten isoimman työn saa ihan ensimmäisenä tehdä  oman pääkoppansa kanssa. 


Topin "hoitosuunnitelmaan" kuuluu lyhyesti
  • impulsiivisen käytöksen ja turhautumisen vähentäminen koulutuksellisin keinoin. "Luvan pyytäminen" ja odottaminen on se mitä olemme jo aiemmin harjoitelleet, mutta tätä pitää työstää edelleen. Topi osaakin sanat odota ja ole hyvä ja se osaa pyytää katseella luvan esimerkiksi ovesta sisään tulemiseen ja ruokailun aloittamiseen. 
  • Myönteisen reaktion palkitseminen. Topin oma valinta olla reagoimatta toisten koirien läheisyyteen palkitaan ja näin pikku hiljaa muokataan Topin kokemus muiden läsnäolosta myönteiseksi ja halutuksi asiaksi
  • siedättäminen koviin ääniin äänitettä hyväksikäyttäen (tämä on pitkä ohjelma enkä ole vielä aloittanut sitä)
  • Adaptil haihdutin, tyynnyttäviä feromoneja
  • "luola", äänieristetty koppi, jonne se voi halutessaan mennä ja piiloutua. Topi tykkää kaivautua peittojen alle ja kun sitä pelottaa (ukkoset ja ilotulitukset) se hakeutuu esimerkiksi sängyn alle. Tehdään Topin petipaikasta sille "luola", joka toimii samalla näköesteenä eikä muiden koirien oleilu samassa tilassa aiheuta ärsyynnystä. Luolan sisäänkäynti on seinää vasten, joten sekin lisää suojaa. Toistaiseksi "luola" on kompostiverkkoa ja sen päällä peitto, mutta tuo äänieristys oli kyllä niin nerokas idea, että se pitää kyllä vielä toteuttaa!
  • Portit, joilla voi tarvittaessa rajata koirat eri tiloihin. Managerointi on edelleen osana arkea ja se vain täytyy hyväksyä. Toistaiseksi ei ole ollut tarve, mutta saadaan nopeastikin käyttöön, kun meillä on jo yksi portti valmiiksi olemassa.
  • Kuonokoppa. Tämä on ihan minun itse omaksuma käytäntö kesän tapahtumien jälkeen ja kuonokopalla on ollut todella suuri vaikutus omaan käytökseeni ja sitä myöten ilmapiiriin, kun tiedän että Topi ei voi koppa päässään tehdä mitään niin minun ei tarvitse valvoa jatkuvasti koirien olemista. Otetaan käyttöön tarvittaessa. Koppa niin löysällä, että Topi saisi sen halutessaan pois ja se pystyy juomaan ja nuolemaan itseään.
  • Runsashiilihydraattinen ruokavalio ja B6 vitamiinin lisääminen vaikuttaa aivojen serotoniiniaineenvaihduntaan. Tämä on minulle se osio, minkä koen hankalana omaksua. Koiran ruokavalioon ei kuulu hiilihydraatit. Aivojen aineenvaihdunta vaikuttaa käytökseen, se on ihan fakta ja B6 vitamiinia voin lisätä ruokaan, mutta että laittaisin koiran hiilaripohjaiselle ruokavaliolle - auts! Mietitään tätä.
  • Pitkäaikainen lääkitys ei ole tässä tilanteessa suositeltavaa, kun koiralla on taipumus käyttäytyä aggressiivisesti. Uudeksi vuodeksi saatiin lyhytaikainen lääkitys, mutta koirien pitää olla eristettynä toisistaan turvallisuuden vuoksi sen aikaa.
Itse tässä jotuu kyllä koville ja aivot nyrjähtää, kun yrittää ymmärtää näitä koulutusjuttuja, ne kun eivät tule ihan luonnostaan. Siispä olemme nyt lyhyellä kurssilla, jossa harjoitellaan itsehillintää eli juuri niitä asioita mitä tarvitsemme. Ei tämä työ nyt siis tähän lopu, vaan tästä se vasta alkaa


Ääniarkuuteen palatakseni

Vaikka tuossa onkin lista asioista, mitä voin tehdä Topin ja meidän muidenkin elämänlaatua helpottaakseni ja uskon että näillä keinoilla saadaan paljon positiivista aikaan, niin siitä huolimatta ääniarkuus - ja tarkoitan tällä sellaista ääniarkuutta, mikä on alkanut koiran aikuistuessa eikä minkään ikävän kokemuksen seurauksena - ei kuitenkaan ole sellainen minkä saisi millään siedättämisellä tai kouluttamisella täysin pois koirasta. Yleinen arkuus sekä ääniarkuus on tutkimusten mukaan periytyvää, joten toivon, että jokainen kasvattaja tekisi parhaansa selvittääkseen jalostukseen käyttämiensä koirien sukutaulun näiden ominaisuuksien suhteen. Ääniarkuus huonontaa koiran elämänlaatua ja voi aiheuttaa monenlaista epätoivottua käytöstä, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan koiran kanssa elävien elämänlaatuun.

Koirangeenit tutkimusryhmällä on yhtenä projektina löytää arkuuteen liittyviä geenejä ja tutkimukseen voi osallistua täyttämällä arkuuskyselyn sekä antamalla verinäytteen tutkimusryhmän käyttöön.
http://www.koirangeenit.fi/projektit/tutkimusprojektit/kayttaytymistutkimukset/arkuus/.