torstai 24. syyskuuta 2015

"Jos olemme kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista, meidän täytyy investoida siihen että me valitaan sellaisia käyttäytymismuotoja, jotka eivät aiheuta eläimille ahdistusta, kärsimystä ja tuskaa."

23.9.2015 Yle:n www-sivuilla oli otsikolla Tutkijaryhmä läpimurron kynnyksellä: koirien geenitutkimuksesta apua ihmisten psykiatrisiin sairauksiin uutinen Koirangeenit -tutkimusryhmän ensi kuussa julkaistavasta tutkimuksesta, joka perustuu koirien käyttäytymistutkimuksen kautta kerättyihin ja analysoituihin tietoihin. Tutkimuksen tarkoituksena on hyödyntää tuloksia esimerkiksi ihmisen sosiaalisten fobioiden ja paniikkihäiriön syiden, varhaisdiagnostiikan ja hoitokeinojen selvittämisessä: 
"Sekä koirat että ihmiset kärsivät ahdistuksesta, pelkotiloista ja pakko-oireisesta käyttäytymisestä".
Uutinen on loistava: koirien geenitutkimus tuottaa tulosta ja hyödyttää sekä ihmisiä että koiria. Upeaa on myös se, että Suomessa tehdään näin hienoa tutkimustyötä. Lisäksi tutkmus antaa toivoa koirien ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, sillä ne muistuttavat taudinkuvaltaan ihmissairauksia ja ihmislääkkeet tehoavat aika hyvin, sekä mahdollisesti tulevaisuudessa saatavilla olevien geenitestien muodossa. Uutinen herätti kuitenkin myös surullisia tunteita, sillä tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa koirista kärsii arkuudesta ja ääniarkuudesta. 

Käyttäyminen ja temperamentti periytyvät. Käyttäytymiseen, kuten muihinkin ominaisuuksiin vaikuttaa ympäristö, geeniperimä sekä näiden yhteisvaikutus. 
"Koirissa tutkitaan ahdistuneisuutta, ja ihmistä vaivaavia vastaavia ongelmia ovat äärimmäinen ujous, arkuus, pidättyväisyys tai sosiaalinen fobia. Koiran voimakasta ääniarkuutta taas on verrattu ihmisen paniikkihäiriöön. Lohen ryhmä on onnistunut tunnistamaan koirien perimästä geenialueita, jotka liittyvät arkuuteen ja ahdistuneisuuteen. – Puolet häiriöstä selittyy geeneillä, mikä on aika voimakas vaikutus. "  
Toinen puolikas arkuuden ja ääniarkuuden mahdollisessa esiin tulemisessa syntyy siis elollisen ja elottoman ympäristön vaikutuksesta, mutta myös epigeneettisesti. Ympäristön vaikutus alkaa jo ennen syntymää emon kohdussa. Kasvattaja ja myöhemmin omistaja voi vaikuttaa ympäristöön, kuten miten pentu totutetaan elottomaan ympäristöön, millaisia ärsykkeitä se saa, miten se sosiaalistetaan ja miten sille suodaan turvallisia kokemuksia luovutusiän jälkeen. Ympäristöä ei pysty kuitenkaan aina kontrolloimaan ja sen ulkopuolelle jää moni asia, kuten elinympäristön ärsykkeet, äänet, muut koirat, ihmiset, tapahtumat ja asiat mitä et koiran omistajana aina pysty valitsemaan tapahtuvaksi. Myös ihminen ja ihmisen toiminta on osa ympäristöä ja se voi olla joko myönteistä tai kielteistä koiran hyvinvoinnin kannalta. Kuitenkin jos pidetään lähtökohtana sitä, että suurin osa koiranomistajista suo koiralleen riittävän hyvän huolenpidon, niin kuinka moni osaa ilman kokemusta tunnistaa mahdollisen arkuudesta johtuvan häiriökäyttäytymisen merkit, sen ympäristöstä johtuvat aiheuttajat ja osaa toimia ennaltaehkäisevästi?
"– Eri geenit voivat yhdistyä samaan biologiseen mekanismiin, vaikuttaa vaikka serotoniinin tai dopamiinin tuotantoon. Näin löydetaan mekanismeja psykiatristen sairauksien takana. Meidän ei kuitenkaan tarvitse aiheuttaa näitä sairauksia koirille tutkimusta varten, vaan niitä on niillä luonnostaan, muistuttaa Lohi."  
Tämä on karmaiseva toteamus. Vaikka suurimmalla osalla koirista ei ole arkuutta tai ahdistuneistuutta, tutkimukseen mukaan kolmasosalla niitä on ja se on aivan liikaa ja vaikka ongelmia on laidasta laitaan, lievästä vakavaan, niin kuinka monen koiranomistajan pitää arkielämän sujumiseksi aran tai ahdistuneen koiran käytöksen vuoksi hakea apua tai ponnistella omaksuakseen itse käyttäytymisen ja kouluttamisen erityistaitoja, jotta arkielämä sujuu? Ja aina se ei siitä huolimatta suju eikä aina ole resurssien vuoksi mahdollista eikä järkevääkään koiran elämänlaadun kannalta.

Näin ei tarvitsisi olla. Tämäkin tukimus vain alleviivaa sitä, kuinka tärkeää on (ja kyllä, saa huokaista raskaasti, monen muunkin huomioon otettavan asian lisäksi), että jalostukseen käytetään vain hyvän hermorakenteen omaavia koira. Tosin senhän pitäisi olla itsestäänselvyys - vai kuinka?

Meillä on tänä päivänä mahdollisuus kartuttaa tietoa ja ymmärrystä eläinten käyttäytymisestä aivan uudella tavalla. Suhtautumisemme eläimiin on muuttumassa myös tunnetasolla. Kasvattajan jatkokurssilta Niina Mennan luento-osuudelta olen ottanut ylös seuraavan lauseen:


Jos olemme kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista, meidän täytyy investoida siihen että me valitaan sellaisia käyttäytymismuotoja, jotka eivät aiheuta eläimille ahdistusta, kärsimystä ja tuskaa.

Näillä saatesanoilla rohkaisen kaikkia osallistumaan käyttäytymiskyselyyn.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Ja sitten juostiin ja juostiin hieman lisää

Rasta on saanut kovan sparraajan. Juoksemisesta ei tule loppua, kun kaverukset pitävät hauskaa. 

Rastan rakas frisbee on välillä Chancen hallussa. Siitäkös syntyy kova juoksukilpailu! Chance toki luovuttaa frisbeen suosiolla, eikä tule juostuksi nurin. Fiksu ipana. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Porvoo 12.9.2015

Tästä näyttelyreissusta tuli ikimuistoinen. Ulkomuototuomareiden kunnianarvoisa Rainer Vuorinen arvosteli whippetit ja Rasta oli VSP. ROP oli myöskin Sagramour kasvatti, S. Graceful Henrietta.

"Hyvät mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Kaunis pää ja ilme.  Pienet hyvät korvat. Hyvä pitkä rintakehä ja lanneosa. Kaunis polvikulma. Vahva reisi. Korkeat käpälät. Hyvä tapa liikkua."

Kuvat Jonna Kainulainen ja Ulla Sommer.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Lillistä Kaunis Juoksija

Lilli, Besties Q-rankukka (Pipsqueak Onnenlantti x Macawe Moon Pricess Leia), on saanut Whippet-Harrastajat ry:n Kaunis Juoksija palkinnon!

Lillillä on 3 sertiä maastosta,  yksi näyttelyistä ja hyväksytyt suoritukset radalta, joten Lilli on palkintonsa ansainnut!

Onnea Lilli ja Ulla ja kasvattaja - Mari!   

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Elokuun näyttelyt taputeltu

Elokuuhun on kertynyt näyttelyitä koko kesän edestä. Säätä ei ole voinut moittia ainakaan kylmiksi,  päinvastoin, kuuma on ollut! Tässä vaiheessa kesää sitä on onneksi jo tottunut eikä enää pala, vaikka saisikin oman osansa keskipäivän auringonpaahteesta. Toivotaan, että loputkin alkusyksyn ulkonäyttelyistä sujuisi vielä kuivan ja lämpimän sään merkeissä.

Rastan kanssa ollaan käyty neljässä näyttelyssä, joista kaksi PU4 sijoitusta ja yksi vara-serti.

8.8.2015 Turku, tuomari Laurent Heinesche
AVO ERI 4
Nice overall silhouette. Good head. Straight front with little bit high shoulder. Good topline. Excellent chest. Very nice rear. Good tailset.  Lovely feet. Rear movement could be more stable, elbow out in front. Very short stephen from profile.

16.8.2015 Raisio RY, tuomari Björg Foss (Xploring)
AVO ERI 2 SA PU4 VASERT
Masculin dog. Good size and proportions. Well shaped head, good expression. Well carried ears. Shoulder could be better laid, otherwise normally angulated front. Correct top- and underline. Well developed brisket. Moves with stability front and rear and easy from the side.
Raisiossa

23.8.2015 Heinola, tuomari Jose M Doval
AVO ERI 1 SA PU4
Good size and proportions. Nice head with very good expression.  Good neck and shoulders. Good body and topline. Good movement, could be just a bit firmer behind.

Heinolassa. (c) Marina Aaltio

30.8.2015 Tervakoski KV, tuomari Tapio Eerola
AVO EH 1
Melko kookas. Mittasuhteiltaan ja tyypiltään oikea. Muuten hyvä pää, hieman kevyt alaleuka. Silmät, korvat ja purenta ok. Hyvä rintakehän leveys, syvyys ja pituus. Selvästi voimakkaammin kulmautunut takaa kuin edestä. Hieman periksiantavat välikämmenet. Melko leveät epävakaat etuliikkeet. Melko tehoton takatyöntä. Keskipitkät askeleet. Oikea ylälinja liikkeessä.


Chancen kanssa ollaan käyty harjoittelemassa HSPK:n mätsärissä ja kahdessa pentunäyttelyssä.

HSKP:n mätsärissä

22.8.2015 tuomari Raisa Savander 
PEK 2 KP
5 kk. Hyvin linjakas pentu. Kaunis pää, hyvät silmät ja korvat.  Hyvä niska ja kaula. Hyvät kulmaukset edessä.  Kaunis ylälinja. Vahvat polvet ja kintereet. Hyvä häntä ja käpälät.  Liikkuu mukavasti kaikilta osin. Kaunis karvapeite.

29.8.2015 Vantaa, tuomari Paula Rekiranta
ROP RYP1
5 kk kaunislinjainen urospentu, jolla erittäin hyvä pään malli. Turkin väriin sopivat silmät. Hyvät korvat. Tyylikäs kaula.  Hyvä ylälinja. Ikäisekseen hyvin kehittynyt rintakehä. Oikein kulmautuneet raajat. Kaunis alalinja. Liikkuu hyvin edestä,  taka-askel voisi olla hieman tehokkaampi.

perjantai 28. elokuuta 2015

Chance 5 months

Moonlake Migrant 5 months. I am very happy about this little chap! He loves unconditionally everybody and his active attitude gives so much joy.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesäinen tulosviikonloppu

Tämän kesän ensimmäinen näyttely ja maastokoe saattuivat samalle viikonlopulle. Mikäpä sen mukavampaa, varsinkin kun heinäkuussa voisi odottaa jo kohtuullisen hyviä säitä. Ja osuihan se sää kohdilleen: Kartano Weekendissä paistoi aurinko ja Hämeenkyrön maastokokeessa oli pilvistä ja vaikka isot pilvimassat häämöttivät koko ajan horisontissa, sade pysyi hyvin pientä ripsottelua lukuunottamatta poissa myöhään iltapäivään asti.

Mukavaa oli, niin näyttelyssä, kuin maastokokeessakin.

Tuomarina Kartano Weekendissä oli Thomas Münch (Flic Flac). Odotuksia ei ollut minkäänlaisia, joten melkoinen oli yllätys, kun Rasta voitti avoimen luokan ja vieläpä SA:n kanssa!

(c) Heli Poikonen

(c) Heli Poikonen
Arvostelu on saksaksi, joten en sitä tähän kirjoita, kun en saa kaikista sanoista selvää.

Maastokoetta jännitin kovasti etukäteen, koska Rastan aiemmat tulokset eivät ole olleet kovin kummoisia ja kaiken lisäksi viimeksi, kun Rasta juoksi harjoituksissa maastovieheen perässä nurmen ollessa pitkä ja liukas, se veti ihan kunnon voltit kaarteessa ja muutenkin kaarteista selviäminen oli niin holtittoman näköistä, että hirvitti. Toisaalta koheltaminen saattoi mennä turhan innokkuden piikkiin, kun se oli tauon jälkeen ensimmäinen kerta vieheen perässä, mutta toisaalta sen kyky kääntyä ketterästi kovassa vauhdissa ei ole paras mahdollinen. Tämän jälkeen olimme käyneet rataharjoituksissa ja päätin etukäteen, että lähdetään nyt reissuun ja katsotaan paikanpäällä tilanne uskallanko juoksuttaa Rastaa. Maastokoepelto oli rinteessä oleva laidun eli se oli kohtuullisen lyhyellä nurmella ja siinä oli isoja korkeuseroja. Radan kulkua ei taaskaan päässyt näkemään lähetyspaikalta kuin pätkän alkua, hieman keskivaiheilta ja lopun, mutta jonkin verran siellä tuli hukkia ja kaatumisia. Pohja tuskin oli ihan kuiva, kun yöllä oli satanut hieman, mutta ajattelin kuitenkin, että vauhti ei kasvaisi radan profiilin vuoksi liian nopeaksi, joten Rasta sai juosta. No juoksihan se ja onneksi kaatumatta ja pisteetkin oli hyvät 216, siis parhaat mitä se on missään alkuerässä (tai edes finaalissa) juossut. Sijoitus oli 12/26, mutta finaaliin kun otettiin kymmenen parasta, niin toista kierrosta ei päästy juoksemaan. Eikä se haitannut, olin todella tyytyväinen tähänkin. Ehkäpä me sitten vielä uskaltaudutaan toisiinkin maastokokeisiin tänä kautena ja se olisi sitten HVK:n syysmaastot. Ensi kaudella meillä toivon mukaan on kaksi maastokoekoiraa, kun Chance saavuttaa kisaiän.

Kisapaikka oli hieno, kiitos tilan isäntäväelle ja Jumesniemen kyläyhdistyksen puffa oli mahtava. Yöpyminen vartin ajomatkan päässä ystävän luona iltasaunoineen teki kisamatkasta ihan huvimatkan veroisen (kiitos Kati!).