lauantai 16. toukokuuta 2015

Zuberin jäljillä

Tämä on Zuber.


Zuberia voinee kutsua proto-whippetiksi, sillä se on ensimmäisiä rekisteröityjä whippetejä ja löytynee lähes jokaisen tämän päivän whippetin sukutaulusta.

Zuber oli ruskea-valkoinen, sileäturkkinen, 9,75 kg painava uros, joka syntyi 1889. Sen isä ja emä olivat sisaruspuolia, kumpaisenkin isä oli nimittäin koira nimeltä Charlie. Zuberin emä oli ruskea-valkoinen Herndell ja sen isä White Eye, musta koira, jolla oli "valkoinen silmä" (tarkoittakoneeko valkoista merkkiä silmän ympärillä). Zuberin veli Paleface oli myöskin väriltään ruskea-valkoinen. Sen enempää tämän koiran taustasta ei kirjallisuudessa mainita.

Zuberin syntymän jälkeisenä vuotena 1890 whippet tunnustettiin omaksi rodukseen ja British Kennel Club avasi whippeteille rekisterin. Zuber oli emänsä lisäksi yksi niistä viidestä koirasta, jotka rekisteröitiin ensimmäisinä. 

Vielä Zuberin aikaan ja sitä ennen whippet -tyyppisten koirien kasvattamista (jalostuksesta ei voi puhua vielä silloin) ohjasi puhtaasti käyttötarkoitus, funktio, ja ulkonäkö muokkautui sen mukaisesti. Se, mikä on alun perin tehnyt whippetistä whippetin on ollut käyttötarkoituksen mukaiset vaatimukset sen rakenteelle ja mukautuminen elinolosuhteisiin sen luonteelle. Englannissa on edelleen working whippet -harrastajia ja kasvattajia sekä joitakin kasvattajia, jotka haluavat ylläpitää vanhoja coursing -sukuja, vaikka itse coursing kiellettiin lailla vuonna 2005.

Vaikka whippetistä on kirjoitettu useita kattavia kirjoja, missä luetellaan tärkeimpiä ja rotuun eniten vaikuttaneita koiria, kenneleitä ja henkilöitä, olisi mielestäni kuitenkin oleellisinta ymmärtää whippetin historia sen alkuperäisen käyttötarkoituksen näkökulmasta, pienriistaa (kania ja jänistä) metsästävänä keskikokoisena vinttikoirana. Käyttötarkoitus määrää muodon. Rotua on sittemmin kehitetty Zuberin ajoista: rotutyyppiä vakiinnutettu, karkeakarvainen muunnos hävinnyt ja ratajuoksu ja näyttelyt ovat vieneet rotua omiin suuntiinsa. Whippetin rotumääritelmä antaa niukkasanaisuudessaan mahdollisuuden hyvin laajaan tulkintaan ja sen lisäksi sitä on muokattu useamman kerran aikojen saatossa. Rotumääritelmään itsessäänkin liittyy oma historiansa, mikä olisi myös oma tutkimisen arvoinen aiheensa. Oma ajastukseni rotumääritelmästä on, että sitä ei ole ensisijaisesti tehty tulkittavaksi, varsinkaan harrastuspainotteisuuden tai esteettisten mieltymysten mukaan, vaan se pitäisi ensisijaisesti ymmärtää rodun historian ja funktion kautta. Asiaa avartaisi, jos pystyisi perehtymään rotuun sen alkuperäisen käyttötarkoituksen kautta, mutta sen saaminen voi olla haastavaa, sillä meillä ei ole täällä mahdollisuutta testata ja nähdä whippetin työskentelyä pienriistan parissa, paitsi satunnaisten vahinkometsästysten muodossa. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole, sillä Englannissa käytetään whippetiä edelleen luvallisesti kanin metsästyksessä, joten jos suinkin omaa riittävästi mielenkiintoa, niin varmasti voisi saada aikaan todella mielenkiintoisen vierailun aiheen parissa. Itse olen saanut mahdollisuuden vierailla Moonlake-kennelissä Englannissa vuonna 2012 ja tämä vierailu on vaikuttanut tähän asti kaikkein eniten omiin ajatuksiini whippetistä, koska näin, vaikkakin vain sen  mitä lyhyt vierailu pystyi tarjoamaan, mitä koirat on luotu tekemään. Maastokokeet ovat myös hyviä tilaisuuksia nähdä viitteitä siitä, miten koirien funktionaalinen rakenne ja viettiominaisuudet vaikuttavat sen suorituskykyyn. Kaikki suorituskyvyn attribuutit eivät  tietenkään ole suoraviivaisesti mitattavissa, mutta niitä ei voi arvioida millään mulla tavalla kuin tarkkailemalla koiraa siinä tehtävässä, mihin se on luotu. Vasta tämän jälkeen voidaan perustella omat esteettiset mieltymykset, kuitenkin rotumääritelmään tukeutuen ja sille uskollisena pysyen. Toki, argumentoida voi, että rodun rotumääritelmään kirjoitettu käyttötarkoitus on kilpajuoksija ja näin ollen käyttöominaisuuksien testaaminen radalla riittää, mutta historiallisesta näkökulmasta katsoen radalla juokseminen, ensin suoralla ja myöhemmin ovaalilla, jälkimmäisen asettaessa koiralle erilaiset vaatimukset kuin ensimmäisen, on kuitenkin varsin nuori keksintö suhteessa siihen, että whippetin historia nivoutuu voimakkaasti metsästyksen historiaan.

Nykywhippet ei ole eikä sen tarvitse olla Zuberin kaltainen, kunhan muistetaan määreet "soundness", "fit for function" ja liioittelemattomuus. Välillä on myös hyvä pohtia miksi koirat olivat sen näköisiä kuin olivat ilman, että sana "vanhanaikainen"  saisi jollain lailla väheksyttävän merkityksen.

Whippet on monipuolinen, funktionaalinen ja kaunis koira ja sen pitäisi pysyäkin sellaisena.

torstai 14. toukokuuta 2015

Alkuvuoden tapahtumia

Alkuvuodesta ja keväällä on käyty näyttelyissä joitakin kertoja. Ryppynenkin oli näytillä jopa kaksi kertaa pitkästä aikaa. Alkuvuodesta koirat olivat hieman pönäkässä kunnossa ja se näkyy kyllä selvästi alalinjassa. Hyi minua: ruokaa on tullut kuppiin enemmän, kuin mitä on kulutettu.

(c) Kati Kanerva
(c) Kati Kanerva
Rasta on saanut vaihtelevasti pari kertaa ERI SA ja luokkasijoitukset ja sitten on tullut putkessa useampi EH. Vähän kauempanakin tuli käytyä, Imatralla nimittäin. Ilman seuraa ei olisi tullut lähdettyäkään.

(c) Jonna Kainulainen
Olen esittänyt myös pari kertaa Lilliä ja Turussa se voitti avoimen luokan ja sai vara-sertin Stefan Sinkolta.
(c) Kati Kanerva
(c) Kati Kanerva

Isompi into ja hinku näyttelyihin osallistumiseen nyt puuttuu, vaikka tänä vuonna olisi erityisen paljon kasvattajatuomareita. Ei sillä, kiva on aina lähteä ja kiva nähdä ihmisiä, mutta miten sen nyt sanois - tää touhu on nyt tullut nähtyä. En ole kyllästynyt, siitä ei ole kyse, mutta tilalle on tullut nyt toisenlainen näkövinkkeli ja näyttelyssä ei tarvitse enää käydä ainakaan oman koiran arvioimiseksi eikä kilpailun vuoksi. Erkkari jää meiltä väliin ja menen ennemmin katsomaan EM maastokokeita, kun semmoiset nyt järjestetään Helsingissä. Katsotaan, jos saisi Rastankin sitten maastokokeisiin loppukaudesta - väkisin se sinne lähikisojen puutteen vuoksi menee.