torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesäinen tulosviikonloppu

Tämän kesän ensimmäinen näyttely ja maastokoe saattuivat samalle viikonlopulle. Mikäpä sen mukavampaa, varsinkin kun heinäkuussa voisi odottaa jo kohtuullisen hyviä säitä. Ja osuihan se sää kohdilleen: Kartano Weekendissä paistoi aurinko ja Hämeenkyrön maastokokeessa oli pilvistä ja vaikka isot pilvimassat häämöttivät koko ajan horisontissa, sade pysyi hyvin pientä ripsottelua lukuunottamatta poissa myöhään iltapäivään asti.

Mukavaa oli, niin näyttelyssä, kuin maastokokeessakin.

Tuomarina Kartano Weekendissä oli Thomas Münch (Flic Flac). Odotuksia ei ollut minkäänlaisia, joten melkoinen oli yllätys, kun Rasta voitti avoimen luokan ja vieläpä SA:n kanssa!

(c) Heli Poikonen

(c) Heli Poikonen
Arvostelu on saksaksi, joten en sitä tähän kirjoita, kun en saa kaikista sanoista selvää.

Maastokoetta jännitin kovasti etukäteen, koska Rastan aiemmat tulokset eivät ole olleet kovin kummoisia ja kaiken lisäksi viimeksi, kun Rasta juoksi harjoituksissa maastovieheen perässä nurmen ollessa pitkä ja liukas, se veti ihan kunnon voltit kaarteessa ja muutenkin kaarteista selviäminen oli niin holtittoman näköistä, että hirvitti. Toisaalta koheltaminen saattoi mennä turhan innokkuden piikkiin, kun se oli tauon jälkeen ensimmäinen kerta vieheen perässä, mutta toisaalta sen kyky kääntyä ketterästi kovassa vauhdissa ei ole paras mahdollinen. Tämän jälkeen olimme käyneet rataharjoituksissa ja päätin etukäteen, että lähdetään nyt reissuun ja katsotaan paikanpäällä tilanne uskallanko juoksuttaa Rastaa. Maastokoepelto oli rinteessä oleva laidun eli se oli kohtuullisen lyhyellä nurmella ja siinä oli isoja korkeuseroja. Radan kulkua ei taaskaan päässyt näkemään lähetyspaikalta kuin pätkän alkua, hieman keskivaiheilta ja lopun, mutta jonkin verran siellä tuli hukkia ja kaatumisia. Pohja tuskin oli ihan kuiva, kun yöllä oli satanut hieman, mutta ajattelin kuitenkin, että vauhti ei kasvaisi radan profiilin vuoksi liian nopeaksi, joten Rasta sai juosta. No juoksihan se ja onneksi kaatumatta ja pisteetkin oli hyvät 216, siis parhaat mitä se on missään alkuerässä (tai edes finaalissa) juossut. Sijoitus oli 12/26, mutta finaaliin kun otettiin kymmenen parasta, niin toista kierrosta ei päästy juoksemaan. Eikä se haitannut, olin todella tyytyväinen tähänkin. Ehkäpä me sitten vielä uskaltaudutaan toisiinkin maastokokeisiin tänä kautena ja se olisi sitten HVK:n syysmaastot. Ensi kaudella meillä toivon mukaan on kaksi maastokoekoiraa, kun Chance saavuttaa kisaiän.

Kisapaikka oli hieno, kiitos tilan isäntäväelle ja Jumesniemen kyläyhdistyksen puffa oli mahtava. Yöpyminen vartin ajomatkan päässä ystävän luona iltasaunoineen teki kisamatkasta ihan huvimatkan veroisen (kiitos Kati!). 

torstai 9. heinäkuuta 2015

Pentuarkea

 Pikkumies Chance on nyt 15 viikkoa vanha.
(c) Monna Myllylä
Chance rakastaa juoksemista! Niin sitä pitääkin, kun omaa solakan ja jäntevän varren ja eloisan mielen. Se on energinen mutta ei missään muotoa levoton. Viettiä piisaa mutta myös kovuutta ja koulutettavuutta - tällaisen mielenlaadun omaavan koiran kanssa voisi tehdä vaikka mitä, kunhan omistaja vaan viitsisi. Jämäkämpi kyllä pitää olla, sillä pikkumies osaa olla myös aika villikko, kun sille päälle sattuu. Iltavilliin sisältynyt piraija-puremisvaihe on onneksi jo pääasiassa ohi ja mennyt jakeluun, että ihmistä ei purra eikä vaatteissa roikuta, mutta selväksi tuli myös minulle, että pentu on kovin sinnikäs ja periksiantamaton. Sitä ominaisuutta on myös päästy näkemään pentutreeneissä, kun vieheeseen purraan kiinni eikä irti päästetä. Käyttökoira-taustan mukana tullut mielenlaatu ja vietikkyys on osoittautunut ihan mahtavaksi yhdistelmäksi. Vietikkyyttä on ihan turha pelätä, kunhan koiralla on hermot kunnossa. Koiralta voi tällöin tarvittaessa myös tilanteen mukaan tarvittaessa vaatia asioita, eikä sillä mene herne nenään tai se saa henkisiä traumoja liiallisen pehmeyden vuoksi. Esimerkiksi, vaikka tällaisella pienellä pennulla ei keskittymiskyky ole vielä kovin kummoinen, niin se selvästikin kestää enemmän toistoja ja se on halukkaampi yrittämään enemmän ja pidemmälle, kuin mitä tämänikäiseltä olisin odottanut. Se tekee esimerkiksi seuraamista pitkiä pätkiä ja se vähä mitä olen pieniä koulutusjuttuja tällä surkealla osaamisellani tehnyt, se on mukana täysin herpaantumatta. Ja sitten pitää vaan itse muistuttaa itseään, että hei, se on pieni pentu, vaikka se näyttää jaksavan vaikka mitä, niin ei saa heittäytyä ahneeksi.

(c) Monna Myllylä

(c) Monna Myllylä
Chance on solahtanut mukaan meidän laumaan ihan saumoitta. Rasta leikkii Chancen kanssa, mutta onneksi ei myöskään anna sen hyppiä nenälleen. Rastasta on löytynyt myös jämäkkyyttä pennun myötä ja sen on pitänyt nyt kasvaa aikuiseksi myös henkisesti. Ryppy ei kauheasti komenna, mutta eipä sen hiljaisella auktorteetilla tarvitsekaan. Se on pari kertaa tehnyt selväksi mikä on ok ja mikä ei. Meillä saa kaikki ottaa rennosti, sävelet on selvät ja hyvä niin.