torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesäinen tulosviikonloppu

Tämän kesän ensimmäinen näyttely ja maastokoe saattuivat samalle viikonlopulle. Mikäpä sen mukavampaa, varsinkin kun heinäkuussa voisi odottaa jo kohtuullisen hyviä säitä. Ja osuihan se sää kohdilleen: Kartano Weekendissä paistoi aurinko ja Hämeenkyrön maastokokeessa oli pilvistä ja vaikka isot pilvimassat häämöttivät koko ajan horisontissa, sade pysyi hyvin pientä ripsottelua lukuunottamatta poissa myöhään iltapäivään asti.

Mukavaa oli, niin näyttelyssä, kuin maastokokeessakin.

Tuomarina Kartano Weekendissä oli Thomas Münch (Flic Flac). Odotuksia ei ollut minkäänlaisia, joten melkoinen oli yllätys, kun Rasta voitti avoimen luokan ja vieläpä SA:n kanssa!

(c) Heli Poikonen

(c) Heli Poikonen
Arvostelu on saksaksi, joten en sitä tähän kirjoita, kun en saa kaikista sanoista selvää.

Maastokoetta jännitin kovasti etukäteen, koska Rastan aiemmat tulokset eivät ole olleet kovin kummoisia ja kaiken lisäksi viimeksi, kun Rasta juoksi harjoituksissa maastovieheen perässä nurmen ollessa pitkä ja liukas, se veti ihan kunnon voltit kaarteessa ja muutenkin kaarteista selviäminen oli niin holtittoman näköistä, että hirvitti. Toisaalta koheltaminen saattoi mennä turhan innokkuden piikkiin, kun se oli tauon jälkeen ensimmäinen kerta vieheen perässä, mutta toisaalta sen kyky kääntyä ketterästi kovassa vauhdissa ei ole paras mahdollinen. Tämän jälkeen olimme käyneet rataharjoituksissa ja päätin etukäteen, että lähdetään nyt reissuun ja katsotaan paikanpäällä tilanne uskallanko juoksuttaa Rastaa. Maastokoepelto oli rinteessä oleva laidun eli se oli kohtuullisen lyhyellä nurmella ja siinä oli isoja korkeuseroja. Radan kulkua ei taaskaan päässyt näkemään lähetyspaikalta kuin pätkän alkua, hieman keskivaiheilta ja lopun, mutta jonkin verran siellä tuli hukkia ja kaatumisia. Pohja tuskin oli ihan kuiva, kun yöllä oli satanut hieman, mutta ajattelin kuitenkin, että vauhti ei kasvaisi radan profiilin vuoksi liian nopeaksi, joten Rasta sai juosta. No juoksihan se ja onneksi kaatumatta ja pisteetkin oli hyvät 216, siis parhaat mitä se on missään alkuerässä (tai edes finaalissa) juossut. Sijoitus oli 12/26, mutta finaaliin kun otettiin kymmenen parasta, niin toista kierrosta ei päästy juoksemaan. Eikä se haitannut, olin todella tyytyväinen tähänkin. Ehkäpä me sitten vielä uskaltaudutaan toisiinkin maastokokeisiin tänä kautena ja se olisi sitten HVK:n syysmaastot. Ensi kaudella meillä toivon mukaan on kaksi maastokoekoiraa, kun Chance saavuttaa kisaiän.

Kisapaikka oli hieno, kiitos tilan isäntäväelle ja Jumesniemen kyläyhdistyksen puffa oli mahtava. Yöpyminen vartin ajomatkan päässä ystävän luona iltasaunoineen teki kisamatkasta ihan huvimatkan veroisen (kiitos Kati!). 

1 kommentti:

  1. Onnea hienosta sijoituksesta! Onpa ihanan aurinkoinen kuva susta :-)

    VastaaPoista