torstai 24. syyskuuta 2015

"Jos olemme kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista, meidän täytyy investoida siihen että me valitaan sellaisia käyttäytymismuotoja, jotka eivät aiheuta eläimille ahdistusta, kärsimystä ja tuskaa."

23.9.2015 Yle:n www-sivuilla oli otsikolla Tutkijaryhmä läpimurron kynnyksellä: koirien geenitutkimuksesta apua ihmisten psykiatrisiin sairauksiin uutinen Koirangeenit -tutkimusryhmän ensi kuussa julkaistavasta tutkimuksesta, joka perustuu koirien käyttäytymistutkimuksen kautta kerättyihin ja analysoituihin tietoihin. Tutkimuksen tarkoituksena on hyödyntää tuloksia esimerkiksi ihmisen sosiaalisten fobioiden ja paniikkihäiriön syiden, varhaisdiagnostiikan ja hoitokeinojen selvittämisessä: 
"Sekä koirat että ihmiset kärsivät ahdistuksesta, pelkotiloista ja pakko-oireisesta käyttäytymisestä".
Uutinen on loistava: koirien geenitutkimus tuottaa tulosta ja hyödyttää sekä ihmisiä että koiria. Upeaa on myös se, että Suomessa tehdään näin hienoa tutkimustyötä. Lisäksi tutkmus antaa toivoa koirien ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa, sillä ne muistuttavat taudinkuvaltaan ihmissairauksia ja ihmislääkkeet tehoavat aika hyvin, sekä mahdollisesti tulevaisuudessa saatavilla olevien geenitestien muodossa. Uutinen herätti kuitenkin myös surullisia tunteita, sillä tutkimuksen mukaan jopa kolmasosa koirista kärsii arkuudesta ja ääniarkuudesta. 

Käyttäyminen ja temperamentti periytyvät. Käyttäytymiseen, kuten muihinkin ominaisuuksiin vaikuttaa ympäristö, geeniperimä sekä näiden yhteisvaikutus. 
"Koirissa tutkitaan ahdistuneisuutta, ja ihmistä vaivaavia vastaavia ongelmia ovat äärimmäinen ujous, arkuus, pidättyväisyys tai sosiaalinen fobia. Koiran voimakasta ääniarkuutta taas on verrattu ihmisen paniikkihäiriöön. Lohen ryhmä on onnistunut tunnistamaan koirien perimästä geenialueita, jotka liittyvät arkuuteen ja ahdistuneisuuteen. – Puolet häiriöstä selittyy geeneillä, mikä on aika voimakas vaikutus. "  
Toinen puolikas arkuuden ja ääniarkuuden mahdollisessa esiin tulemisessa syntyy siis elollisen ja elottoman ympäristön vaikutuksesta, mutta myös epigeneettisesti. Ympäristön vaikutus alkaa jo ennen syntymää emon kohdussa. Kasvattaja ja myöhemmin omistaja voi vaikuttaa ympäristöön, kuten miten pentu totutetaan elottomaan ympäristöön, millaisia ärsykkeitä se saa, miten se sosiaalistetaan ja miten sille suodaan turvallisia kokemuksia luovutusiän jälkeen. Ympäristöä ei pysty kuitenkaan aina kontrolloimaan ja sen ulkopuolelle jää moni asia, kuten elinympäristön ärsykkeet, äänet, muut koirat, ihmiset, tapahtumat ja asiat mitä et koiran omistajana aina pysty valitsemaan tapahtuvaksi. Myös ihminen ja ihmisen toiminta on osa ympäristöä ja se voi olla joko myönteistä tai kielteistä koiran hyvinvoinnin kannalta. Kuitenkin jos pidetään lähtökohtana sitä, että suurin osa koiranomistajista suo koiralleen riittävän hyvän huolenpidon, niin kuinka moni osaa ilman kokemusta tunnistaa mahdollisen arkuudesta johtuvan häiriökäyttäytymisen merkit, sen ympäristöstä johtuvat aiheuttajat ja osaa toimia ennaltaehkäisevästi?
"– Eri geenit voivat yhdistyä samaan biologiseen mekanismiin, vaikuttaa vaikka serotoniinin tai dopamiinin tuotantoon. Näin löydetaan mekanismeja psykiatristen sairauksien takana. Meidän ei kuitenkaan tarvitse aiheuttaa näitä sairauksia koirille tutkimusta varten, vaan niitä on niillä luonnostaan, muistuttaa Lohi."  
Tämä on karmaiseva toteamus. Vaikka suurimmalla osalla koirista ei ole arkuutta tai ahdistuneistuutta, tutkimukseen mukaan kolmasosalla niitä on ja se on aivan liikaa ja vaikka ongelmia on laidasta laitaan, lievästä vakavaan, niin kuinka monen koiranomistajan pitää arkielämän sujumiseksi aran tai ahdistuneen koiran käytöksen vuoksi hakea apua tai ponnistella omaksuakseen itse käyttäytymisen ja kouluttamisen erityistaitoja, jotta arkielämä sujuu? Ja aina se ei siitä huolimatta suju eikä aina ole resurssien vuoksi mahdollista eikä järkevääkään koiran elämänlaadun kannalta.

Näin ei tarvitsisi olla. Tämäkin tukimus vain alleviivaa sitä, kuinka tärkeää on (ja kyllä, saa huokaista raskaasti, monen muunkin huomioon otettavan asian lisäksi), että jalostukseen käytetään vain hyvän hermorakenteen omaavia koira. Tosin senhän pitäisi olla itsestäänselvyys - vai kuinka?

Meillä on tänä päivänä mahdollisuus kartuttaa tietoa ja ymmärrystä eläinten käyttäytymisestä aivan uudella tavalla. Suhtautumisemme eläimiin on muuttumassa myös tunnetasolla. Kasvattajan jatkokurssilta Niina Mennan luento-osuudelta olen ottanut ylös seuraavan lauseen:


Jos olemme kiinnostuneita eläinten hyvinvoinnista, meidän täytyy investoida siihen että me valitaan sellaisia käyttäytymismuotoja, jotka eivät aiheuta eläimille ahdistusta, kärsimystä ja tuskaa.

Näillä saatesanoilla rohkaisen kaikkia osallistumaan käyttäytymiskyselyyn.

lauantai 19. syyskuuta 2015

Ja sitten juostiin ja juostiin hieman lisää

Rasta on saanut kovan sparraajan. Juoksemisesta ei tule loppua, kun kaverukset pitävät hauskaa. 

Rastan rakas frisbee on välillä Chancen hallussa. Siitäkös syntyy kova juoksukilpailu! Chance toki luovuttaa frisbeen suosiolla, eikä tule juostuksi nurin. Fiksu ipana. 

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Porvoo 12.9.2015

Tästä näyttelyreissusta tuli ikimuistoinen. Ulkomuototuomareiden kunnianarvoisa Rainer Vuorinen arvosteli whippetit ja Rasta oli VSP. ROP oli myöskin Sagramour kasvatti, S. Graceful Henrietta.

"Hyvät mittasuhteet. Kaunis ylälinja. Kaunis pää ja ilme.  Pienet hyvät korvat. Hyvä pitkä rintakehä ja lanneosa. Kaunis polvikulma. Vahva reisi. Korkeat käpälät. Hyvä tapa liikkua."

Kuvat Jonna Kainulainen ja Ulla Sommer.

lauantai 5. syyskuuta 2015

Lillistä Kaunis Juoksija

Lilli, Besties Q-rankukka (Pipsqueak Onnenlantti x Macawe Moon Pricess Leia), on saanut Whippet-Harrastajat ry:n Kaunis Juoksija palkinnon!

Lillillä on 3 sertiä maastosta,  yksi näyttelyistä ja hyväksytyt suoritukset radalta, joten Lilli on palkintonsa ansainnut!

Onnea Lilli ja Ulla ja kasvattaja - Mari!